torstai 31. joulukuuta 2015

Miten se maalausurakka eteni?

Kostean alkukesän jälkeen pääsimme talonmaalausurakan kimpuun elokuussa. Muutamana alkupäivänä meillä oli nosturi käytössämme ja se oli ihan ehdoton varsinkin torniosan maalauksessa. Vanhan puolen maalausta jatkoimme tikkaiden avulla. Hyvällä säällä maalauspäivät jatkuivat yöhön, muuten viime kesän saavutukset olisivat jääneet yhteen päätyyn.




Saimme kuin saimmekin kaikki keltaiset osat maalattua. Syyskuussa pääsimme avaamaan valkoiset maalipurkit.


Nyt alkoi talo raikastua!


Muutos harmaantuneen puun muuttuessa valkoiseksi on huima. Tätä hommaa ei olisi illalla millään malttanut lopettaa, niin palkitsevaa se oli. Syyskuussa yöt alkoivat kuitenkin olla niin kosteita, että yövuorot oli jätettävä ja pensselit pakattava seuraavaan päivään.



Syyskuun päivät sen sijaan oli kuin tehty maalaukseen!


Lokakuun puolelle päästessä oli pakko luovuttaa kosteuden noustessa päivisinkin. Märkää puuta ei kannata maalata. Valkoiset osat jäivät kesken, joten maalauspuuhaa jää ensi kesällekin. Niin oli kyllä tarkoituskin, sillä valkoiset osat vaativat toisenkin maalikerroksen. Keltaisen kanssa on sen sijaan valmista!


Nyt on nähty keltainen väri kesäisissä loppukesän keleissä, syksyllä ja talvisemmassa harmaudessa. Kovasti tykkään siitä kaikissa.

keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Joulu

Joulu ei tuonut tullessaan lomaa, mutta vapaapäiviä kuitenkin. Ja se tuntuu lähes vapaapäivättömän syksyn jälkeen ihan ruhtinaalliselta! Tuntuu ihan käsittämättömältä, että suurella osalla länsimaisista ihmisistä on vapaapäiviä joka viikko. Omani olen käyttänyt tallissa ja nukkuessa. Jouluaatto alkoi Pojun kanssa vauhdikkaalla maastolla. Olipas sillä virtaa!


Maastolenkin jälkeen hevoset saivat omat joulukuusensa tarhaan.


Meidän oma kuusemme ei muotovaliopalkintoa tavoittele. Se kaadettiin pihan laidasta ja koristeltiin aatonaattoiltana. Lapsilla on ollut omat muovikuusensa huoneissaan jo 1. adventista. Jouluvalmistelut tehtiin rennolla kädellä: joulumusiikit soimaan, koristeet esiin ja vähän leipomuksia. Tänä jouluna en pipareita ja taatelikakkua kummempaa leiponut, jouluruuankin valmistin kokonaan vasta aattona.


Kinkkua meillä ei ole ollut vuosiin, mutta joulusika kylläkin. Se rakastaa rapsutuksia ja odottelee päivittäistä harjaushetkeään valmiusasennossa.


Kanat saivat omat jouluherkkunsa myös. Ne nokkivat menemään ruoantähteitä ja niille herkuiksi hankittuja kasviksia, esim. kaalia ja hunajamelonia.


Lampaat viettävät päivät tarhassa ja yöt tallissa karsinassaan.


Vietimme joulun oman perheen kesken. Söimme herkkuja ja katselimme pari elokuvaa. Eläinten kanssa pihalla riittää sopivasti hommia, ettei tule jumahdettua pelkästään sisälle. Joulupukkia emme tänä vuonna nähneet, mutta lahjasäkki oli ilmestynyt takaovelle.

Ihanan tavallista.

tiistai 22. joulukuuta 2015

Puotielämää: joulukuu


Joulukuu. Oman puodin eka joulukuu.


Joulukuu on puoti pullollaan tavaraa. Joulukuu on uusia somisteita ja joulukoristeita.


Joulukuu on hyasintin, piparien ja glögin tuoksua. Joulukuu on joulusoittolista: Jeff Buckleyn Hallelujah, Trans-Siberian Orchestran Christmas Canon Rock, Didon Christmas Day ja Elviksen Blue Christmas.


Joulukuu on nettikaupan tilausten perässä pysymistä, postitusta ja matkahuoltokäyntejä.


Joulukuu on jouluikkunoita, joista tänä vuonna tuli ihan vaaleanpunaiset.


Joulukuu on Petteri ja seimi.


Joulukuu on keppihevosia, paljon keppihevosia.


Joulukuu on pitkiä päiviä ja lauantaiaukioloja.


Joulukuu on sinisiä, hiljaisia aamuja.


Joulukuu on kakluunin pesässä humiseva tuli.


Joulukuu on ompelua yöhön asti. Jumiutuvia hartioita ja kipeitä käsiä.


Joulukuu on järkyttäviä laskupinoja.


Joulukuu on kesken työn uupuneita ompelukoneita huoltoon lähdössä.


Joulukuu on taikaa. Kiirettä, väsymystä, iloa ja vipinää. Joulukuu on parasta.

maanantai 21. joulukuuta 2015

Joulunajan aukioloajat



JOULUNAJAN AUKIOLOAJAT

Ahdin tilan keppihevossirkuksen kivijalkapuoti on auki:

ma 21. - ke 23.12. klo 11 - 17

ma 28.12. klo 11 - 17

29.12. - 6.1. SULJETTU

keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Käsityökorttelin Joulupuodissa


Siellä se on Ilveksen juurella, Verkaranta. Ja Verkarannan suuressa näyttelytilassa meidän, Suomen käsityöyrittäjät SKYT ry:n, Käsityökorttelin Joulupuoti. Puoti, jossa voi ihailla tämän päivän suomalaista käsityötaitoa ja sen uskomatonta kirjoa kengistä koruihin ja huonekaluista henkseleihin. Puoti, jossa voi tehdä joulun lahjaostokset hyvillä mielin, sillä kaikki tuotteet on valmistettu Suomessa käsityönä. Ne on valmistanut aikuinen ihminen omalla työhuoneellaan kuunnellen rokkia, poppia, äänikirjoja tai omia ajatuksiaan. Keittänyt ehkä välillä kupin teetä ja katsellut kättensä jälkeä, tyytyväisenä siitä, miten materiaali yhden ihmisen voimalla muuttuu omasta suunnitelmasta valmiiksi tuotteeksi.






Käsityökorttelin Joulupuoti Verkarannassa on avoinna vielä viikon, ma-pe 10-18 ja la-su 11-16. Tervetuloa!

lauantai 12. joulukuuta 2015

Puotielämää: marraskuu

Marraskuussa jatkoin messukautta. Kuukausi vaihtui Lahden Kätevä&Tekevä -messuilla ja puolivälissä kuuta olivat Tampereella Suomen Kädentaidot -messut. Joka messureissun jälkeen laitoin puodille vähän joulua. Värivalot antoivat tilaa lumihiutaleille ja värikkäät viirinauhat vaihtuivat valkoisiin kierrätyspitsisiin.




Työhuoneen puolella on riittänyt vipinää, kun ipanat viettävät siellä iltapäivänsä eskarin ja koulun jälkeen. Ipanat tykkäävät kovasti harjoittelija Paulasta.


Paula sai ensimmäiset omat tuotteensa myyntiin: ihania nukkekodin ruokia! Tuon pienen, suloisen hyllyn bongasin naapurin kirppikseltä ja maalasin vaaleanpunaiseksi. Aivan täydellinen Paulan mini-ihanuuksille! Paula tekee myös koruja ja niistä rannekoruja on puodillani myynnissä.


Messujen jälkeinen kaaos on aina kaamea. Tuon vanhan silinterin löysin Tampereen Antiikki- ja keräilymessuilta, jotka olivat samaan aikaan kädentaitomessujen kanssa.


Muutama tilaustyökin (siis muu kuin keppihevonen) valmistui marraskuussa. Tämän viimeisen tunikan olen luvannut tehdä kauan sitten :) Näitä en tee enää.


Tähän tilausessuun kiteytyy pitkän parisuhteen salaisuus. Rouva tilasi sen mieleisistään kankaista ja ilmoitti myöhemmin miehelleen tämän ostaneen joululahjan. Ei nalkutusta, ei vihjailua, ei lasittunein silmin joulun alla kauppoja kiertelevää epätoivoista lahjanetsijämiestä. Onnellinen avioliitto!

Essut kuuluvat puodin vakiovalikoimaan ja niitä teen myös toivekankaista jatkossakin.


Loppukuusta, Sastamalan joulunavaukseen, puodin ikkunalle istahti Petteri Punakuono. Minun puotini sijaitsee Marttilankadulla, joka on myös Sastamalan seimikatu (lukaisepa tuolta linkin takaa lisätietoa seimikadusta - aivan ihana perinne!). Seimiasetelmia on tänä vuonna Marttilankadulla 22. Ne ovat todella erinäköisiä kaikki! Jos vain pääset, niin seimikadun iltakävely kannattaa ottaa joulunalusajan ohjelmaan. Varaa taskuun nenäliina, sillä luvassa on niin liikutuksen kuin riemun kyyneliä!


Minulla oli omaan seimeeni syksyn mittaan montakin ideaa, mutta kun löysin kirppikseltä tämän liikuttavan kauniin keraamisen seimen, tiesin mitä tänä vuonna teen. Kuvissa ei näy, miten seimen katolla on glitteriä, mutta herkän kaunis se on kuvissa ilmankin. Pieni seimi hukkuisi värikkäille ikkunoilleni - paitsi jos sitä pitelisi valtavan suuri Petteri-poroni, jonka ompelin viime jouluksi Joulutorille kauppa-auton kuskiksi. 


Minusta on liikuttavaa seurata, kun seimikadun kulkijat etsivät ikkunaltani seimeä. Se riemastunut ilme, kun he huomaavat! Seimeä ihmettelevässä Petterissä on ikiaikaista joulun taikaa, lapsenomaista hyväntahtoisuutta ja iloa.


Toiselle ikkunalle koristelin pinkin joulukuusen.


Valomainoksen alapuolelle sain naapurin Kauneushoitolasta / Hius- & kynsiateljeesta lainaksi havuköynnöksen. Harmikseni puotini kohdalla ei ole valoille pistoketta, mutta ovathan valomainokseni ja ikkunani hämärissä täynnä valoa muutenkin.


Marraskuussa jatkoin 100-tuntisia työviikkoja. Puodin kassakone kilisi verkalleen, nettipuodissa alkoi olla vähän eloa ja messumyynnit onnistuivat hyvin. Tuloksena oli yritysurani toiseksi paras kuukausiliikevaihto, heti edellisen ennätyslokakuun perään.

Loppusyksyn messukauden hiljentyessä kohti joulusesonkia oli taas aika päätöksille: yritykseni menee selvästi oikeaan suuntaan, mutta hintana on hurja työmäärä. Onko hinta liian kallis? Olisiko perheemme onnellisempi, jos lopettaisin yrityksen ja jäisin kotiin, sijaisäidiksi? Entä olisiko nyt oikea aika lähteä opiskelemaan takaisin vanhalle alalleni, it-hommiin? Päätös ei ole yksin minun, sillä yrittäjyyteni ei olisi mahdollista ilman Miehen tukea. Muita tukiverkkoja meillä ei ole. Pitkät työpäiväni tarkoittavat pitkiä päiviä myös Miehelle kotona. Mietimme, punnitsimme ja päätimme. Vuodenvaihde olisi ajankohtana järkevä yrityksen lopettamiselle. Olemme kuitenkin siihen vielä liian uteliaita: katsomme, mihin tämä vie. Kurkkaamme ainakin vielä seuraavan mutkan taakse.

Tänä syksynä yritykseni on ottanut harppauksen uudelle tasolle. Se näkyy pienissä ja suurissa asioissa: liikevaihdossa ja kirjanpitäjän raporteissa, uusissa yhteistyökumppaneissa ja minulle tulevissa yhteydenotoissa. Se on tuonut mukanaan myös uuden tuttavuuden, vihaajat. Marraskuussa sain yrittäjänurani ensimmäisen vihaviestin. Sen vastapainoksi sain monta kiitosviestiä ja ystävällistä kannustusta niin asiakkailta kuin kollegoilta.

Suunta on siis oikea. Nyt vain kaasu pohjaan!

torstai 10. joulukuuta 2015

Leineperin Ruukin jouluaika 13.12. klo 10-16


LEINEPERIN RUUKIN JOULUAIKA

Su 13.12. käsityöpuodit ja info avoinna klo 10-16. Juustokellarissa ja infossa myös muita myyjiä - mukana myös Ahdin tilan keppihevossirkus. Tervetuloa joululahjaostoksille!

Kahvila-Ravintola Savipakarin palvelut klo 10-16 (lounas klo 11-15).

fb-sivu