Kostean alkukesän jälkeen pääsimme talonmaalausurakan kimpuun elokuussa. Muutamana alkupäivänä meillä oli nosturi käytössämme ja se oli ihan ehdoton varsinkin torniosan maalauksessa. Vanhan puolen maalausta jatkoimme tikkaiden avulla. Hyvällä säällä maalauspäivät jatkuivat yöhön, muuten viime kesän saavutukset olisivat jääneet yhteen päätyyn.
Saimme kuin saimmekin kaikki keltaiset osat maalattua. Syyskuussa pääsimme avaamaan valkoiset maalipurkit.
Nyt alkoi talo raikastua!
Muutos harmaantuneen puun muuttuessa valkoiseksi on huima. Tätä hommaa ei olisi illalla millään malttanut lopettaa, niin palkitsevaa se oli. Syyskuussa yöt alkoivat kuitenkin olla niin kosteita, että yövuorot oli jätettävä ja pensselit pakattava seuraavaan päivään.
Syyskuun päivät sen sijaan oli kuin tehty maalaukseen!
Lokakuun puolelle päästessä oli pakko luovuttaa kosteuden noustessa päivisinkin. Märkää puuta ei kannata maalata. Valkoiset osat jäivät kesken, joten maalauspuuhaa jää ensi kesällekin. Niin oli kyllä tarkoituskin, sillä valkoiset osat vaativat toisenkin maalikerroksen. Keltaisen kanssa on sen sijaan valmista!
Nyt on nähty keltainen väri kesäisissä loppukesän keleissä, syksyllä ja talvisemmassa harmaudessa. Kovasti tykkään siitä kaikissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti