Marraskuussa jatkoin messukautta. Kuukausi vaihtui Lahden Kätevä&Tekevä -messuilla ja puolivälissä kuuta olivat Tampereella Suomen Kädentaidot -messut. Joka messureissun jälkeen laitoin puodille vähän joulua. Värivalot antoivat tilaa lumihiutaleille ja värikkäät viirinauhat vaihtuivat valkoisiin kierrätyspitsisiin.
Työhuoneen puolella on riittänyt vipinää, kun ipanat viettävät siellä iltapäivänsä eskarin ja koulun jälkeen. Ipanat tykkäävät kovasti harjoittelija Paulasta.
Paula sai ensimmäiset omat tuotteensa myyntiin: ihania nukkekodin ruokia! Tuon pienen, suloisen hyllyn bongasin naapurin kirppikseltä ja maalasin vaaleanpunaiseksi. Aivan täydellinen Paulan mini-ihanuuksille! Paula tekee myös koruja ja niistä rannekoruja on puodillani myynnissä.
Messujen jälkeinen kaaos on aina kaamea. Tuon vanhan silinterin löysin Tampereen Antiikki- ja keräilymessuilta, jotka olivat samaan aikaan kädentaitomessujen kanssa.
Muutama tilaustyökin (siis muu kuin keppihevonen) valmistui marraskuussa. Tämän viimeisen tunikan olen luvannut tehdä kauan sitten :) Näitä en tee enää.
Tähän tilausessuun kiteytyy pitkän parisuhteen salaisuus. Rouva tilasi sen mieleisistään kankaista ja ilmoitti myöhemmin miehelleen tämän ostaneen joululahjan. Ei nalkutusta, ei vihjailua, ei lasittunein silmin joulun alla kauppoja kiertelevää epätoivoista lahjanetsijämiestä. Onnellinen avioliitto!
Essut kuuluvat puodin vakiovalikoimaan ja niitä teen myös toivekankaista jatkossakin.
Loppukuusta, Sastamalan joulunavaukseen, puodin ikkunalle istahti Petteri Punakuono. Minun puotini sijaitsee Marttilankadulla, joka on myös Sastamalan seimikatu (lukaisepa tuolta linkin takaa lisätietoa seimikadusta - aivan ihana perinne!). Seimiasetelmia on tänä vuonna Marttilankadulla 22. Ne ovat todella erinäköisiä kaikki! Jos vain pääset, niin seimikadun iltakävely kannattaa ottaa joulunalusajan ohjelmaan. Varaa taskuun nenäliina, sillä luvassa on niin liikutuksen kuin riemun kyyneliä!
Minulla oli omaan seimeeni syksyn mittaan montakin ideaa, mutta kun löysin kirppikseltä tämän liikuttavan kauniin keraamisen seimen, tiesin mitä tänä vuonna teen. Kuvissa ei näy, miten seimen katolla on glitteriä, mutta herkän kaunis se on kuvissa ilmankin. Pieni seimi hukkuisi värikkäille ikkunoilleni - paitsi jos sitä pitelisi valtavan suuri Petteri-poroni, jonka ompelin viime jouluksi Joulutorille kauppa-auton kuskiksi.
Minusta on liikuttavaa seurata, kun seimikadun kulkijat etsivät ikkunaltani seimeä. Se riemastunut ilme, kun he huomaavat! Seimeä ihmettelevässä Petterissä on ikiaikaista joulun taikaa, lapsenomaista hyväntahtoisuutta ja iloa.
Toiselle ikkunalle koristelin pinkin joulukuusen.
Valomainoksen alapuolelle sain naapurin Kauneushoitolasta / Hius- & kynsiateljeesta lainaksi havuköynnöksen. Harmikseni puotini kohdalla ei ole valoille pistoketta, mutta ovathan valomainokseni ja ikkunani hämärissä täynnä valoa muutenkin.
Marraskuussa jatkoin 100-tuntisia työviikkoja. Puodin kassakone kilisi verkalleen, nettipuodissa alkoi olla vähän eloa ja messumyynnit onnistuivat hyvin. Tuloksena oli yritysurani toiseksi paras kuukausiliikevaihto, heti edellisen ennätyslokakuun perään.
Loppusyksyn messukauden hiljentyessä kohti joulusesonkia oli taas aika päätöksille: yritykseni menee selvästi oikeaan suuntaan, mutta hintana on hurja työmäärä. Onko hinta liian kallis? Olisiko perheemme onnellisempi, jos lopettaisin yrityksen ja jäisin kotiin, sijaisäidiksi? Entä olisiko nyt oikea aika lähteä opiskelemaan takaisin vanhalle alalleni, it-hommiin? Päätös ei ole yksin minun, sillä yrittäjyyteni ei olisi mahdollista ilman Miehen tukea. Muita tukiverkkoja meillä ei ole. Pitkät työpäiväni tarkoittavat pitkiä päiviä myös Miehelle kotona. Mietimme, punnitsimme ja päätimme. Vuodenvaihde olisi ajankohtana järkevä yrityksen lopettamiselle. Olemme kuitenkin siihen vielä liian uteliaita: katsomme, mihin tämä vie. Kurkkaamme ainakin vielä seuraavan mutkan taakse.
Tänä syksynä yritykseni on ottanut harppauksen uudelle tasolle. Se näkyy pienissä ja suurissa asioissa: liikevaihdossa ja kirjanpitäjän raporteissa, uusissa yhteistyökumppaneissa ja minulle tulevissa yhteydenotoissa. Se on tuonut mukanaan myös uuden tuttavuuden, vihaajat. Marraskuussa sain yrittäjänurani ensimmäisen vihaviestin. Sen vastapainoksi sain monta kiitosviestiä ja ystävällistä kannustusta niin asiakkailta kuin kollegoilta.
Suunta on siis oikea. Nyt vain kaasu pohjaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti