Loppu

Sunnuntaina suljin puodin oven viimeisen kerran. Palautin avaimet vuokraisännälle. Nukkumaan mennessä mieleen nousi helpotus: seuraavana aamuna minun ei tarvitsisi miettiä, onko joku särkenyt näyteikkunan tai varastanut puodin edestä kukkaistutukset.

Perjantaina puoti oli vielä auki. En pakannut silloin mitään. Viikonloppu oli varattu muuttoon,

Miehen kanssa tyhjensimme puodin kaksin. Mies rapsutteli teippaukset ikkunoista ja tarrat valomainoksista.

Sunnuntaina puoti oli tyhjä ja siisti. Tila tuntui ihan oudolta ja vieraalta paljaana. Täällä oli hyvä olla.

Keppihevossirkus on muuttunut liiketilaksi muiden joukossa. Uudet vuokralaiset saivat avaimensa jo. Mielenkiintoista nähdä, mitä he keksivät.

En oikein osaa vielä ajatella yrityksen loppumisesta mitään. Päällimäisinä vaihtelevat ilo ja helpotus, Tuntui ihan sopivalta, että yritys loppui hikiseen muuttoon.

Lopun aikoja

Olen miettinyt pääni puhki, miten jatkaa yritykseni kanssa. Se on kasvanut ja edennyt - mutta ei vieläkään tarpeeksi, että minulle jäisi palkkaa ja mahdollisuus pitää vapaapäiviä, pieni loma ja tarvittaessa muutama sairaslomapäivä. Olen oman tuotanto- ja myyntikapasiteettini ylärajoilla - jatkuvasti. Ratkaisu olisi alihankinnassa. Sitä olen kokeillutkin, mutta koska direktiivit, oma työni muuttuisi sen myötä yhä vain hallinnollisemmaksi. Saan mahahaavan jo melkein pelkästä ajatuksesta. En minä sellaista halua työkseni tehdä.

Niinpä on siis tullut aika tehdä jotain muuta. Yritys on ollut upealla tiellä ja olen nauttinut kyydistä. Nyt saan lopettaa suorilta jaloilta; en ole burn-outissa enkä konkurssissa.

Nyt se on tehty. Lopettamisilmoitukset, sopimusten irtisanomiset. Haikeimmalta tuntuu luopua ihanasta kivijalkapuodistani. Ja tietysti toisten käsityöyrittäjien verkostosta!

Ette usko, mikä helpotus on, kun ei joka viikonlopun myyntitapahtumien lähestyessä tarvitse tuijotella sääennusteita tietäen, että oma leipä riippuu siitä sataako vai paistaako. (Heinäpoutia kyllä tihrustellaan sydän syrjällään!)

Ei enää herätyksiä pikkutunneilla tien päälle. Ei enää loputtomia kilometrejä raskaassa kuormassa. Eikä enää auton pakkaamista, myyntikojun pystyttämistä ja roudaamista!

Sydämeeni talletan kaiken sen hyvän, mitä yrittäjyys on tuonut tullessaan. Toisten yrittäjien kannustuksen ja tuen!

Aarteiksi jäävät ne ihanimmat asiakaspalautteet. Jopa kortti Salaiselta Ihailijalta!

Onnellinen olen, sillä olen saanut toteuttaa yhden unelmistani. Yritys on palvellut minua lasteni pikkulapsivuodet, mahdollistanut sen, että olen itse saanut hoitaa jälkikasvuni. En voi edes kuvitella, miten rikkaita (ei ehkä taloudellisesti, mutta muuten) lasteni pikkulapsivuodet keppihevossirkuksessa ovat olleet myyntireissuineen, elokuvan avustajakeikkoineen, puoteineen ja pöhköine autoineen äidin tyllihameiden helmoissa. Lapseni ovat varmasti myös saaneet mallin työntekoon ja oma-aloitteisuuteen, joita yrittäjyys vaatii.

On siis tullut aika kiittää ja kumartaa: kiitos teille kaikille, jotka olette tehneet tämän huikean matkan mahdolliseksi! Puoti ja verkkokauppa ovat auki heinäkuun loppuun saakka. Myyntireissut autolla on tehty. Puodilla on paljon poistotuotteita: kankaita, tarvikkeita ja jonkin verran vielä pieniä myymäläkalusteitakin. Melkein kaikki isot kalusteet ovat jo löytäneet uudet kodit.

Puodin sulkijaisia vietetään lauantaina 23.7. klo 11-16. Silloin puodilla juhlistetaan yritykseni 7 ja ½ vuotta. Esirippu laskeutuu lopullisesti heinäkuun viimeisenä päivänä.

Keppihevostehtailija direktiiviviidakossa

Ihan kärkeen korostan, että tämä koko postaus on puhtaasti omaa pohdintaani ja omia tulkintojani. Tämä saattaa sisältää väärinymmärryksiä ja jopa asiavirheitä - ota siis itse selvää, mitkä lait, säädökset, direktiivit ja standardit koskevat juuri sinun tuotteitasi! Olen miettinyt tämän kirjoittamista jonkun aikaa ja epävarmuudesta huolimatta haluan tämän kirjoittaa, jos vaikka tästä olisi jollekin samojen asioiden kanssa painivalle pienyrittäjille hyötyä. Tämän asian tiimoilta toivon myös herättäväni ajatuksia ja ymmärrystä teissä, joiden ei omaa leipää ansaitessanne tarvitse painia näiden kanssa.

Suoraan sanoen, jos olisin tiennyt ennen keppihevossirkukseen karkaamista edes tämän, mitä nyt, en olisi koskenut leluihin pitkällä tikullakaan. Mutta onnellisia ovat tietämättömät ja rohkea rokan syö - hyvä, kun tähän vuoristorataan läksin :D

---

Yksi itselleni työläimmistä ja henkisesti raskaimmista yrittäjyyteen liittyvistä asioista ovat erilaiset lait, säädökset ja direktiivit. Yksinyrittäjänä talouteni ei kertakaikkiaan anna periksi käyttää näissä alaan erikoistuneen lakimiehen tai muun asiantuntijan palveluksia, vaikka totta tosiaan sille olisi tarvetta. Leluyrittäjyyteni alkumetreillä lähdin etsimään tietoa netistä. Google löysikin näppärästi Tukesin sivut ja sieltä aihetta koskevat sivut - mutta voi pyhä pamaus, mikä sillisalaattisammio! Eihän noita lukemalla juurikaan viisastunut, joten seuraavaksi aloin etsiä asiasta tietävän tahon yhteystietoja. Ei löytynyt.

Varasin ajan yritysneuvojalle, jotta sain keskustella näistä ja muistakin yrittämisessä askarruttavissa kysymyksissä. Yritysneuvoja sai selvitettyä Tukesista puhelinnumeron, johon voisin kysymyksineni soittaa.

Soitin. Ensimmäisenä sain Tukesista kaikenkattavan vastauksen:

"SÄ OOT YRITTÄJÄ, SUN PITÄÄ TIETÄÄ."

Ja näinhän se menee, itsenäisyys on (yksin)yrittäjyyden suola, sokeri ja etikka.

Tässä kuitenkin itsellenikin muistiinpanoiksi ja toivottavasti teille muille leluja valmistaville alkuunpääsyn avuksi muutamia oppimiani asioita. Huomaathan, että jo Tukesin sivuilla on tuhansia sivuja tekstiä tästä aiheesta, joten tämä pikkuruinen postaukseni ei todellakaan ole kaikenkattava!

- CE-merkki pitää olla kaikissa leluiksi luokiteltavissa tuotteissa, on ne valmistettu kuinka pienessä mittakaavassa tahansa ja kuinka pienille markkinoille tahansa

- aloita tutustumalla lainsäädäntöön, direktiiveihin ja standardeihin. Lainsäädännön kanssa pääsee alkuun esim. Tukesin sivuilla http://www.tukes.fi/fi/Toimialat/Kuluttajaturvallisuus/Kulutustavarat/CE-merkki/ ja http://www.tukes.fi/fi/Toimialat/Kuluttajaturvallisuus/Lainsaadanto/

- sivun http://www.tukes.fi/fi/Toimialat/Kuluttajaturvallisuus/Kulutustavarat/Tavaroiden-turvallisuusvaatimuksia/Lelut/ alaosasta löytyy linkki Leludirektiivin soveltamisoppaaseen (suora linkki: http://www.tukes.fi/Tiedostot/Kuluttajaturvallisuus/leludirektiivi_soveltamisopas%20rev%201.7.pdf)

- standardit ovat tekijänoikeuksien alaisia ja niitä saa tilata osoitteesta http://sales.sfs.fi/sfs/ . Keppihevosia koskevat ainakin standardit EN71-1, EN71-2 ja EN71-3. Standardeja saa ilmaiseksi luettavaksi myös oppilaitoksista.

- CE-merkki on sinun, valmistajan, oma vakuutus siitä, että lelu täyttää lainsäädännön, direktiivien ja standardien vaatimukset. Oma vakuutuksesi siis riittää. Voit kuitenkin halutessasi testauttaa tuotteet ulkopuolisella. Testausta tekevät lelujen osalta Tullilaboratorio ja SGS.

- tutustu vielä vaatimuksiin CE-merkinnän koosta ja muusta ulkoasusta. CE-merkki on kiinnitettävä tuotteeseen esim. ompelemalla saumaan, ei riitä että se on esim. riippulapussa.

Aika selvää pässinlihaa, kun yksinyrittäjänä tätä loppujen lopuksi maalaisjärjeksi kääntää. Nyt, kun yritys kasvaa ja edessä on vaihe, jossa en enää itse pysty pyörittämään tuotantoa, olen taas uuden edessä. Nämä ovat asioita, joihin ehdottomasti kaipaisin apua vatsahaavan välttääkseni. Olisin kaivannut kyllä jo aiemmassakin vaiheessa.

Olisipa joku ajukoppaan asennettava mikrosiru, joka sisältäisi nämä kaikki tiedot jotka minun yrittäjänä pitää tietää! Saisikohan sellaisen tulevaisuudessa y-tunnuksen rekisteröidessään?

Puotielämää: kesäkuu

Kesäkuun alkaessa loppuivat koulut ja niinpä minä palasin taas harjoittelijattomaan arkeen ja jongleeraamaan kolmen lapsen hoitoa puodin ohessa.

Kesäkukat ja varvastossut - joka vuosi yhtä tervetulleet!

Yksinyrittäjän terveydenhuoltosuunnitelma A on: Älä sairastu. Suunnitelma B on: jos sairastut, tee töitä silti. Jouduin turvautumaan suunnitlema B:hen, kun jouduin pieneen leikkaukseen. Lääkäri kirjoitti kahden viikon sairasloman. Eihän minulla ole sellaista mahdollista pitää, joten lepäilin leikkauspäivän jälkeen yhden päivän ja seuraavana päivänä olin puodilla taas buranapurkin voimin.

Hölmöä leikkiä omalla terveydellä, mutta yritykseni ei tuota sen vertaa, että voisin pitää lomia, vapaita tai edes sairaslomia. Jokainen päivä pois sorvin äärestä maksaa, sillä kulut juoksevat, tein töitä tai en.

Siitäkin selvittiin. Toivuin ja paranin. Myyntitapahtumareissuista oli pakko pitää vähän taukoa ja täytyy myöntää, että se teki hyvää.

Puodilla on ihanaa. Kesäkuun alettua ovi alkoi käymään rauhallista kevättä vilkkaammin. Voi, kunpa tällaisella pienellä kivijalkapuodilla olisi mahdollista elää!

Kesäkuussa siivosin kangasvarastojani. Kankaita onkin kertynyt hurjasti! Laitoin ylimääräisiä puodille myyntiin ja niitä riittää edelleen, retroja ja uusia puuvilloja lähinnä.

Lapset ovat paljon puodilla mukana. Kaksi isointa osaa jo käyttää kassakonetta. Aurora sai ensimmäisen tippinsä!

Juhannuksen jälkeen alkoi selvästi monilla loma. Tervetuloa siis viettämään lomapäivää Sastamalaan Herra Hakkaraisen taloon, Pukstaaviin ja Egyptin aarteet näyttelyyn - ja tietysti minun pienelle puodilleni :)

Vapaalla

Paras idea ikinä oli päätös pitää tänä vuonna vähintään yksi vapaaviikonloppu kuussa. Käytännössä se ei ole helppoa ja nyt sesongin alettua kirvelee, sillä käymätön myyntitapahtuma näkyy kassassa. Mutta kyllä minä olen tätä kaivannut! Vapaapäiviä perheen kanssa ja ystävien tapaamista kiireettä. Viime vuosina olen tavannut ystäviä ja tuttavia lähinnä myyntitapahtumissa kaiken hulinan keskellä. On ihanaa huomata, että on kasvettu pikkulapsivuosista ohi ja voimme tehdä vaikka mitä! Elämä ei pyöri vaipanvaihtojen, ruoka-aikojen ja päiväunirytmien ympärillä.

Viime viikonloppuna meillä oli kylässä lapsuudenystäväni perhe. Olemme 80-luvulla kiertäneet Marin kanssa monet ratsastusleirit ja talvet viettäneet "omalla" tallilla, ratsastuskoululla. Kuvista kiitos Marille ja Timpalle :)

Emme silloin kasaritalvi-iltoina tai edes ratsastusleirien loputtomina aurinkoisina päivinä osanneet kuvitella, että jonain päivänä autamme lapsemme omien heppojen selkään ja suuntaamme koko perheiden voimin maastoon. Olipa hieno retki! Okukin oli polleana, kun pääsi mukaan Aurora ja Aretta ilman satulaa selässään :)

Marin kanssa pääsimme myös kahdestaan maastoon. Onpa hyvä tunne ratsastaa ihmisen kanssa, jonka kanssa jakaa lähes elinikäisen hevoshistorian.

Koulujen päätösviikonloppuna pidin vapaata myös. Silloin kävimme oman perheen kesken Tampereella Poliisimuseossa. Museoon on vapaa pääsy ja siellä on tekemistä ja näkemistä koko perheelle.

Ipanoilla oli ihmeteltävää. Turha suunnitella kansalaistottelemuutta! Yhdellä pisteellä sai kokeilla yhtä poliisikoulun pääsykoetehtävää, Jampan siirtämistä turvaan. Museon Jamppa oli virallista versiota hiukan kevyempi, mutta sain tyllihameineni ja korkkareinenikin Jampan turvaan :D

Mukava Tampereen päivä päättyi tylsästi, sillä Lielahden Chicagossa saimme odottaa ruokiamme kaksi tuntia. Ja todellakaan ei voi sanoa, että hyvää kannatti odottaa. Maku ei ollut häävi ja omassa pizzassani oli täytteen seassa mm. sipulinkuoria. Seuraavan yön Aurora ja minä vietimme reippaan mahataudin kourissa. Mieleen tuli ensimmäisenä ruokamyrkytys, mutta onhan pöpöjä muutenkin liikkeellä, joten mistäs sen tietää. Annoin palautetta ravintolalle, siihen sain jotensakin uhkaavan sävyisen vastauksen ravintolapäälliköltä. Suosittelen miettimään kaksi kertaa ennen tähän ravintolaan menemistä. Palautteista päätellen emme ole ainoita, joilla ravintolakäynti ei ihan vastannut odotuksia.

Muistoihin ja kokemuksiin jäi tuokin päivä. Kivaa oli joka tapauksessa olla perheenä vapaalla.

Nyt olen pitänyt iltaisinkin vapaata. Ja vähän pakko onkin, sillä liikutettavia hevosia on yhden naisen tarpeiksi aika monta :D Onneksi on löytynyt kavereita maastolenkeille. Tässä minun ja Sannin ohimarssi. Pojun vauhti on himmattu, lujempaakin menee.

Ja arvaattekos, mitä! Olemme päässeet jo Otsonkin kanssa kahdestaan maastoon. Tehtiin ihan kunnon lenkki Pojulla ja Humulla. Ei voi äiti enää olla ylpeämpi!

Puotielämää: toukokuu

Koko toukokuun minulla oli puodilla apunani Saara, joka suoritti sisustusartesaanin opintoihinsa kuuluvaa työharjoittelua. Mietimme yhdessä työtehtäviä sen mukaan, että ne palvelisivat myös Saaran opintoja: hän teki harjoittelunsa ajat näyteikkunat ja esillepanoja, kuvasi tuotteita ja päivitti nettikauppaa.

Näyttötyöksi valitsimme yhdessä yhden puodin sisustuksellisista pähkinöistä: sisäänkäynnin. Oviaukko pitäisi saada vielä kutsuvammaksi ja talvella se näyttää muuten kutsuvasti valaistuun myymälään verrattuna pimeältä mustalta aukolta. Siispä valoa, iloa ja kutsuvuutta sisäänkäyntiin! Jotain sirkusmeininkiin sopivaa, jotain joka saa asiakkaat hämmästymään. Jotain joka kertoo, että nyt olet siirtymässä satumaailmaan.

Näyttötyönsä puitteissa Saara teki suunnitteluohjelmalla tuulikaapista muutaman erilaisen mallin: Pip Studion ihanaa Early Bird -tapettia (samaa, jota on kauppa-autossakin), leopardikuviota, seeprakuosia ja hopeista aikakone The Tardisia ledeineen ja puhelimineen. Mukaeltuun The Tardisiin olisi sopivasti ollut naapurin kirppiksellä myynnissä vanhanaikainen puinen seinäpuhelinkin - tämä idea kutkutti kovasti! Hylkäsimme kuitenkin aikakoneen, koska se ei olisi kaikille auennut ja sitä paitsi se ihana puhelin olisi haukannut leijonanosan muutenkin ahtaasta tuulikaapista :D Voittajaksi suunnitelmista valittiin kultainen tirehtöörin entranssi. Bongasin niin ikään naapurin kirppikseltä naamiaisasun silinterihatun kuin tilauksesta Saaran Pinterestistä bongaamaan lamppuideaan. Lisävaloa saataisiin led-nauhasta, jonka käyttökohteita Saara esitteli minulle YouTubesta (voi nykynuorisoa, käyttävät juutuupia kuin me kalkkikset Googlea!).

Siispä tuumasta toimeen! Maali- ja lamppuostoksille, Saara maalaamaan ja Mies vetämään sähköjä. Minä askartelin leikkisilinteriin vakuuttavan punaisen vuorin.

Tuulikaapista tuli ihana!

Kevätauringossa valoefektit eivät pääse varsinkaan kuvissa oikeuksiinsa, mutta komia on! Ja nyt minäkin tunnen vastustamatonta hinkua vlogata :D

Toukokuu puodilla oli muuten melko rauhallinen. Sain hyvin ommeltua varastoja ja kiersin viikonloput tapahtumia. Kuukauden jännitykset tarjosi puodin kakluunikaunotar, joka pölläytti puodin pullolleen savua. Savuvahinko ei onneksi ollut paha, siitä selvittiin tehokkaalla tuuletuksella ja siivouksella.

Toukokuu meni kuin huomaamatta. Saa nähdä, mihin tämä täti päätyy, tubettamaan vai savusukeltajaksi.