maanantai 30. marraskuuta 2015

Joulubasaarissa Ulvilassa

Nyt se on avattu, joulusesonki. Lauantaina vietettiin Sastamalan joulunavausta ja pidin puotia auki pitkään, sunnuntaina huristelin Ulvilaan nahkatehtaan perinteiseen Joulubasaariin. Lauantaina sää ei todellakaan suosinut, kaupunkijuna-ajelijoiden matkaa siivitti taivaalta vihmova jääkylmä sade. Kanerva- ja kynttiläasetelmani puodin portaiden vieressä lensi tuulen mukana. Jonkin verran minunkin puodillani kuitenkin kävi säätä uhmanneita joulunavaajia. Minulla oli pieni mainos paikallislehdessä ja se olikin tavoittanut monia uteliaita.


Sunnuntaina huristelin kaksipäiväisen Joulubasaarin jälkimmäiseen päivään. Myyntipäivä alkoi pirteästi, mutta hiljeni aivan liian aikaisin. Toisaalta ehdinpähän itsekin kiertää muiden myyjien pöydät ja treffata Joulupukin. Aretan silmät suurenivat kotona Joulupukkikuvan nähdessään: "Kerroitko sä sille, ollaanko me oltu kilttejä". Tyttö oli helpottunut, kun kerroin vain tehneeni alihankintasopimuksen Joulupukin kanssa ja toimittavani tonttujen apuna keppihevosia.



Tämä olikin viimeinen ennestään tuttu tapahtuma tälle vuodelle. Joulunaluksen pidän puotia auki ja jännitän, miten sen kanssa käy. Löytävätkö paikalliset minut vai tekevätkö kaikki jouluostoksensa mieluiten Tokmannilla? Reilun viikon kuluttua aukeaa Tampereella Verkarannassa Käsityökorttelin Joulupuoti. Minäkin tuotteineni olen siellä mukana.

lauantai 28. marraskuuta 2015

Joulubasaari Ulvilassa nahkatehtaalla


Joulubasaari nahkatehtaalla

la-su 28. - 29.11.2015 klo 10-16


Jo perinteeksi muodostunut joulubasaari järjestetään jälleen kerran vanhalla nahkatehtaalla osoitteessa Friitalantie 11, Ulvila. Ahdin tilan keppihevossirkus on mukana vain sunnuntaina.


Sastamalan joulunavaus la 28.11.2015


Sastamalassa avataan joulu tänään!

Kaupunkijunan pysäkki on ihan minun puotini kohdalla :) Reitin, pysäkit ja aikataulut löydätte tuosta kuvasta. Puoti on auki klo 10-16 ja pidempäänkin, jos asiakkaita riittää.


Jouluvalot on asennettu ja Marttilankadulla paljastettiin eilen ensimmäiset seimet. Puotien näyteikkunoille on hiipinyt joulu ja ovien ja ikkunoiden ympärille köynnöksiä ja valoja.

Tätä aikaa rakastan. Tänä vuonna toivon erityisesti, että myös asiakkaat löytävät puotini.


Täksi joulunalusajaksi Petteri istuutui puodin ikkunalaudalle seimi sylissään.

Tervetetuloa!

torstai 26. marraskuuta 2015

Käsityökorttelin Joulu to 26. - pe 27.11.2015


Keitäpä kupillinen glögiä, ota mukava asento ja virittäydy joulutunnelmaan Käsityökorttelin yrittäjien kanssa! Me tuomme joulumyyjäiset sinun luoksesi to 26.11. klo 18 - pe 27.11. klo 22. Liity siis mukaan Käsityökorttelin Jouluun osoitteessahttp://www.facebook.com/groups/kasityokortteli!

Puodin jouluaukioloajat


Puoti on jouluun asti auki myös lauantaisin klo 10-14! Sastamalan joulunavauslauantaina 28.11. puorti on auki niin pitkään kuin asiakkaita riittää. Tervetuloa heart emoticon

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Juhlapäivä

Tätä päivää on pieni synttärisankaritar odottanut ja jännittänyt: ensimmäiset kaverisynttärit! Kutsun sai 14 tyttöä ja juhliin pääsi 12. Miten onnellinen olen, että täällä synttäreillä käydään niin aktiivisesti. Maalla eskarikavereilla on välimatkaa kymmeniä kilometrejä, joten muuten ei eskaripäivien jälkeen juuri nähdäkään.


Talvi tuli meille sopivasti eilen. Juhlat aloitettiin pihalta. Viljami tuntuu nauttivan tähtiroolistaan talutusponina. Ratsastusvuoroa odottaessa pääsi keppariradalle, ylisten sillalle pulkkamäkeen tai talliin katsomaan kanoja, possua ja lampaita.



Pihaleikkien jälkeen ehdittiin avata lahjat pullonpyörityksellä nakkipiilojen paistuessa.


6-vuotiaat syövät vielä innokkaasti täytekakkua. Isompien synttäreille sitä on enää turha tehdä. Lisäksi oli keksejä, karkkia, suolatikkuja, sipsejä ja popcornia.



Auroran kasvomaalauspisteessä soi Robin ja kuvastosta sai valita mieluisensa kuvan. Hello Kitty taisi olla päivän suosikki.



Otso halusi olla onginnan kulisseissa. Tytöt eivät sitä huomanneet, vaan olivat ihmeissään, kun me Miehen kanssa olimme molemmat näkyvissä onginnan ajan. Siinä täytyy olla taikaa!


Miten ihana päivä kaiken arjen ja kiireen keskellä! Kiitos kaikille osallisille

perjantai 20. marraskuuta 2015

Vinkeitä heijastinliivejä

Näitä minulla on ollut myynnissä jo viime huhtikuun Tampereen hevosmessuista asti: Vinkeen heppaheijastinliivejä.


Vuoden alussa mietin kovasti, mitä yritykseni kanssa tekisin. Silloin ei ollut kivijalkapuotia ja koko keppihevossirkuskonseptikin oli vasta hajanaisina ajatuksina ja ensimmäisinä banderolleina olemassa. Takana oli räntäsateinen joulukuu Joulutorilla ja usko ja jaksaminen omaan yritykseen oli koetuksella. Päätin kuitenkin jatkaa ja pääknupissa kihisi uusia ideoita. Mitä niistä lähtisi toteuttamaan?

Yhden asian tiesin: haluan pysyä positiivisena. Huomasin ympärilläni paljon kyynisiä ihmisiä, kipinän kadottaneita yrittäjiä. Heitä, joilta ilo oli hukassa. Heitä, jotka menevät siitä, mistä aita on matalin. heitä, jotka eivät kuitteja kirjoittele tai alv-ilmoituksia täyttele. Halusin elämääni positiivisia yrittäjiä, lähelleni heitä, joilla positiivinen asenne yhdistyy ammattimaiseen yrittäjyyteen. Heitä, joiden usko tulevaisuuteen ei lannistu byrokratiaan. Listasin itselleni muutaman ja mietin, keiden kanssa olisi realistista kokeilla yhteistyötä. En tiennyt, kuinka lähtisimme yhteistyötä kokeilemaan saati mikä olisi yhteistyömme lopputulos. Tärkeintä olisi kulkea pätkä polkua yhdessä, oppia toisiltamme, keksiä yhdessä jotain uutta.

Niinpä päädyin ottamaan yhteyttä Vinkeen Kreettaan. Ihastelin jo aiemmin Vinkeen heijastinliivejä, mutta niiden hahmoista puuttui yksi: hevonen. Päätimme siis Kreetan kanssa hahmotella yhdessä heppahahmoa liiveihin. Aluksi oli vaikeaa löytää yhteistä näkemystä, sillä Vinkeen hahmojen ilme eroaa aika lailla omien keppiheppojeni ulkonäöstä. Kommunikoimme lisäksi netin välityksellä piirretyillä ja kuvatuilla kuvilla, sillä välimatkan takia emme päässeet tapaamaan kertaakaan. Kuinka ihmeessä saisimme hahmon meille molemmille sopivaksi?

Kuva kuvalta, viesti viestiltä heppa alkoi hioutua. Lopulta ehdotin hepalle leikkiinkutsuilmettä ja se oli siinä! Iloinen heppa, kiltti heppa, heppa jonka ilmeessä oli jotain samaa kuin Vinkeen muidenkin hahmojen, mutta jonka harjassa ja asennossa on minun koukeroisuuttani. 


Meille ehti kesken suunnitteluprosessin tulla lainavauva ja toinen samantapainen yhteistyöprojekti siirrettiin toisen yrittäjän kanssa hamaan tulevaisuuteen. Heppaliivit kuitenkin saatiin suunniteltua valmiiksi ja Vinkee teetti ne omassa yhteistyöompelimossaan. Vinkeellä on näihin heijastinliiveihin hyödyllisyysmallisuoja ja oma valmiiksi hiottu markkinoilletuontiprosessinsa. Liivit ovat CE-hyväksyttyjä, turvallisia, pestäviä ja kestäviä.

Teimme myös oman heppaversion aikuisten heijastinliiveistä. Kaikkia liivejä saatiin ensimmäinen erä valmiiksi huhtikuussa olleille Hevoset 2015 -messuille. Hepasta tehtiin kahta versiota: lilapohjaista tavallista heppaa...


... ja keltapohjaista sirkusheppaa, jota on myynnissä vain minulla.



Tänä syksynä heppaliivistä tuli markkinoille vielä kaksi uutta väriä: pinkki ja vihreä.


Lasten heppaliivit ovat saaneet ihastuneen vastaanoton. Helsinki International Horse Showssa lämmitti erityisesti jonkun ihmisen huudahdus: "Onpa sillä hepalla ihana ilme!"

Heppaliivejä saa verkkokaupastani, puodiltani, Vinkeen verkkokaupasta ja tietysti myös muilta Vinkeen jälleenmyyjiltä.

Opin Kreetalta ihan valtavasti. Kreetan ilo ja lämpö on tarttuvaa, mutta iloisten silmien takana on harkitseva bisnesäly. Sitä ihailen erityisesti, sillä itselleni on vaikeaa rauhoittua luovan hulluuden riemusta todella tärkeään harkitsevuuteen ja suunnitelmallisuuteen siinä vaiheessa, kun prototyypistä pitää alkaa suunnitella sarjavalmistusta.

Nyt on markkinoilla siis todella suloinen, turvallinen heppaliivi. Minulle oli iso ilo tutustua Kreettaan, joka tekee työtään suurella sydämellä ja katse kaukana horisontissa. Tänä vuonna Vinkee on aloittanut kansainvälistymisen ja sillä on jälleenmyyjiä nyt Ruotsissa, Hollannissa ja Saksassa.

Meidän heppamme maailmanvalloitusreissussa!

tiistai 17. marraskuuta 2015

Euroopan suurimmilla käsityömessuilla - Tampereella!

Missä ihmeen välissä minusta on tullut näin kiireinen, etten ehdi edes bloggaamaan? Tässä tulee sitten kerralla koko Euroopan suurimpien käsityömessujen - Tampereen männäviikonlopun Suomen Kädentaidot -messujen - kuvasaalis. Messuilla tehtiin komia kävijäennätys, n. 44.000 kävijää kolmen päivän aikana. Vilinää riitti jokaiselle messupäivälle ja vasta sunnuntain viimeisellä tunnilla halleissa alkoi olla väljempää.


Onpa ihanaa, kun messut ovat lähellä kotia! Minulla oli vain 4 m2 osasto, joten messukuormakin mahtui Jeeppiin.


Perillä Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa minua kohtasi lottovoitto: vapaat lainakärryt! Helpotus, ettei tarvinut raahata kantamalla tuota tavaramäärää messuhallin läpi.


Illalla osasto alkoi näyttää valmiilta. Tampereen messuja varten hankin Outi Les Pyyn Lahdessa pitämän luennon innoittamana harmaat verhot osaston seinille ja raahasin mukanani silitysraudan ja -laudan ja myös silitin kaikki somistetekstiilini. Tulipas taas hauskasti omanlaisensa osasto!




Perjantaiaamun, ensimmäisen messupäivän, tunnelmia: jee! Kaulassa oli Elvarin ja Hiekkakakun tikkarikorut, henkselit Helsingin Olkaimelta ja kullankimaltavan ruutuhameen tein reilu vuosi sitten Seinäjoen käsityömessuille. Kuvan nappasi Spirraalin Noora.


Minulla oli ensimmäistä kertaa myynnissä myös materiaaleja: nauhoja, nahkatilkkuja ja metalliosia keppihevosten varusteiden tekoon. Niitä meni tietysti myös moniin muihin tarkoituksiin: pöydän ääressä suunniteltiin mm. avainnauhoja, heijastimia ja laukkuja.


Onnistuneen ensimmäisen messupäivän jälkeen startattiin vilinäpäivä lauantai innolla. Kaulassa oli House of Simonen kukkakääty ja päässä Anjo Alleen hatuke. Kuvan nappasi keppihevossirkuksen harjoittelija Paula.


Myös Paula pääsi kokeilemaan messumyyntiä. Poikkeaa aika lailla puodin rauhallisista syyspäivistä!


Tunnelma oli taas ihan katossa. Messut ovat onnistuessaan tämän työn tähtihetkiä!


Aamulehden toimittaja ja kuvaaja kävivät myös jututtamassa minua. Perjantain jutun voit lukea täältä ja sunnuntain jutun täältä.


Paulan ansiosta pääsin sunnuntaina itsekin kiertelemään. Melkein naapurissani oli Nukkekoti Väinölän osasto, josta sain ilmeisen vakavan nukkekotikuumetartunnan. Olen lupaillut Auroralla jo jonkin aikaa nukkekodin tekoa, mutta tytön huoneessa asusteleva kamalaan kuntoon rikottu ja tuhotyöt tussilla ja kynsilakalla viimeistelty muutaman vuoden vanha nukkekoti ei ole oikein inspiroinut tarttumaan toimeen. Kun näin Nukkekoti Väinölän osastolla tämän ompelukonelaukkuun tehdyn ihanuuden, olin yht'äkkiä intoa piukassa: vanha nukkekotikammotus saa purkutuomion ja sen osista riittää molemmille tytöille ompelukonelaukkunukkekoteihin ikkunoita ja muuta tarpeellista. Ostin pukinkonttiin monta ihanuutta niin Nukkekoti Väinölän, Kimalaisen kuin tuntemattomaksi jääneen pöytäpaikalla huovutettuja mini-ihanuuksia myyneen taitajan osastoilta.


Kiertelin myös D-hallissa Antiikki- ja Keräilymessujen puolella. Sieltä tein vielä enemmän löytöjä: puodille erikoiset hyllyt/jakkarat, itselleni vanhan silinterihatun ja pari valokirjainta. Jotain muutakin pientä mukaan tarttui, mm. pöytämallin kynänterotin tuliaiseksi Otsolle.

Sunnuntain messupäivä loppui aivan liian aikaisin. Tai ehkä paremminkin viime hetkellä ennen vararikkoa, sen verran vakavan ostohuuman vallassa olin. Illalla hallissa oli tyhjää, sillä sain laittaa hyvän kiertämään auttamalla autorikon kohtaamaa kollegaa ja viemällä ensin Jeepin kyydissä yhden messuosastollisen kuorman tämän työhuoneelle. Oman osaston tavarat olivatkin nopeasti auton kyydissä, kun pääsin ne lähes autiossa messuhallissa suoraan autoon lastaamaan.


Messujen jälkeen kelpaisi yksi villasukkapäivä kodin rauhassa, mutta ei auta moisesta haaveilla. Aamulla ajoin kuormineni puodille hyvissä ajoin ennen sen aukeamista ja roudasin kaiken sisään. Tämä kaaos on joka kerta yhtä kauhea!


Tavarat löysivät paikkansa ja päivän hämärryttyä iltaan puodilla vallitsi taas rauha. Uudet jakkarahyllyt löysivät paikkansa: kaksi keskipöydältä ja yksi vanhan leluhyllyn päältä. Silinteriaarteenikin laitoin näkösälle kassatiskin taakse.


Naapurin kauneushoitolan väki oli somistuspuuhissa myös ja asensi näyteikkunoidensa päälle köynnöksen. Minun puotini kohdalla ei ole pistorasiaa, mutta sain naapureilta lainaksi havuköynnöksen ilman valoja. Puodillani on valoja ja värejä niin paljon muutenkin, että olen ihan tyytyväinen valaisemattomaan versiooni.


Nyt ovat syksyn messut takana ja edessä on vain jokunen pienempi tapahtuma. Joulusesongin ajan aion keskittyä puotiini. Aika skeptisesti kuitenkin pikkukaupungin jouluostosintoon suhtaudun, sillä täältä on totuttu lähtemään ostoksille Nokian ja Tampereen automarketteihin. Mutta katsottavahan se on, kun tuon puodin kerran pystyyn pykäsin!

torstai 12. marraskuuta 2015

Suomen Kädentaidot 13.-15.11.2015


Suomen Kädentaidot
Tampereen Messu- ja Urheilukeskus
13.-15.11.2015

pe 10-18
la 9-17
su 10-17

Kädentaidot on paikka, jossa tavataan muita käsitöistä innostuneita ja tehdään ostoksia satojen näytteille­asettajien osastoilta. Tämä uniikki ostoskeskus on avoinna vain kolmena päivänä vuodessa! 


Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa toteutettava Euroopan suurin ja Suomen johtava käsi- ja taideteollisuusalan messutapahtuma kokoaa yhteen perinteiset käsityöt sekä raikkaan Suomi-designin. Suomen Kädentaidot -messut nostavat upeat kotimaiset tuotteet, käsityötaidot ja -tekijät jälleen estradille 13.–15. marraskuuta 2015, kun tapahtuma järjestetään jo 20. kerran. Juhlavuoden tapahtuma on värikäs ja elämyksellinen viikonvaihde täynnä ohjelmaa ja ostosmahdollisuuksia. 

Tervetuloa! 

tiistai 3. marraskuuta 2015

Kätevä&Tekevä -messuilla

Minulta jäi läppärin laturi Lahden messureissusta, joten en päässyt tuoreeltaan bloggaamaan kuulumisia. Nyt niitä sitten tulee, yhdessä jättipostauksessa. Osastoni oli suurin ikinä, 40 m2 ja sen värit niin herkulliset, etten malta olla postaamatta valtavaa kuvamäärää. Olkaa siis varautuneet hirmuiseen väripommiin!


Messut olivat kaksipäiväiset, joten rakennuspäivä oli perjantai. Pidin puotia vielä aamupäivän auki samalla, kun pakkasin auton. Auto ei hetkeen olekaan ollut tositoimissa. Sitä on korjattu ja koeajettu. Lahteen se kulkikin hirmuisine kuormineen, talvirenkaat allaan varsin leppoisasti. Kuormankin kanssa matkavauhti pysyi mukavassa vähän reilussa 80 km/h -nopeudessa rennolla kaasulla.


Muutamassa tunnissa auto kuormineen muuntui suureksi osastoksi keppariratoineen. Aikaa vievin osuus rakentamisessa on sähköjen veto. Messuja alustavalla viikolla huomasin Spotifyn Business-version tulleen Suomeen ja niinpä nyt sainkin luukuttaa musiikkia Spotifysta. Taustamusiikin soittaminen messuilla vaatii omat lupansa sekä Teostolta että Gramexilta, puodin taustamusiikkiluvilla ei messuilla saa soittaa.


Keppariradalle teimme Miehen kanssa messuja edeltävällä viikolla muutamia uusia esteitä, mm. nuo kuvassa näkyvät muurit. Niistä tulikin tosi kivat! Hankin radalle joka esteelle sponsorit muista käsityöyrittäjistä:

1 (pysty) Ahdin tilan keppihevossirkus
2 (muuri) TaavaNainen
3a (pysty) Helsingin olkain
3b (pysty) Katjan kahvisäkkituotteet
4 (muuri) Vinkee
5 (vesieste) Metkuni


Osastoni oli Lasten Kätevän puolella, Käsityökorttelin naapurina.


Lauantaiaamuna minusta otti läjän kuvia hyvän kamerasilmän omaava Roosa B. Kiitos!

Ja kuvia katsellessani tekisi mieli potkaista itseäni: kuinka en ole huomannut, mikä (sinänsä tarpeellinen) sotku pollottaa kauppa-auton sivuovesta! Siihen on ommeltava esirippu ennen seuraavaa tapahtumaa.




Matkalla Lahteen kauppa-autosta katosi pölykapseli. Se olikin ainoa automurhe tällä reissulla. Täytyy metsästää uusi.


Vähän minua hirvitti parkkeerata kleinarini tuolle ihanan pinkille matolle. Varmistelin vielä, etteihän haittaa, jos se plöräyttää siihen öljyä. Ei kuulemma. Lähtiessä tarkastin öljyt ja tilanteen koneen alla: yksi pienen pieni pisara, vain vähän isompi nuppineulan päätä! Kauppa-auto oli siis oikein salonkikelpoinen mattoalustallaan.







Varasin radalla käyville pienille ja suurillekin ratsastajalle palkinnoksi kunniakirjat ja tikkarit. Jaoin niitä viikonlopun aikana vähän yli 200 ja jatkoin vielä hätävarapalkinnoilla, suklaakarkeilla. Lähes jokainen ratsastaja meni radalla useamman kierroksen ja monet kävivät useita kertoja, joten vilskettä riitti.


Osastoni oli nostettu esiin  myös messulehdessä :)


Lahdessa jaoin hotellihuoneen Vinkeen Kreetan, Metkumetsän pormestarin, kanssa. Lauantai-iltana nappasimme matkaamme Kirjosillan Johannan ja kävimme syömässä Mamma Mariassa. Ihana paikka ja voi, miten täydellisen herkullista pizzaa!


Messureissut ovat tämän työn tähtihetkiä. Toisiin käsityöyrittäjiin tutustuminen on tehnyt niistä ihan huippuja. Lauantaina juttelimme Kreetan kanssa väsymyksestä huolimatta pikkutunneille. Yrittäjyydestä, elämästä. Se tuli varmasti vielä enemmän tarpeeseen kuin uni. Ja naapurihuoneessa yöpynyt Kipriikan Riikka kertoikin aamulla kuulleensa kikatusta seinän takaa :D


Pisteenä iin päälle saimme Outi Les Pyyn pitämään meille sunnuntaiaamuna luennon messuosastojen rakentamisesta, somistamisesta ja esillepanosta. Aamun puolituntinen ei riittänyt mihinkään, joten jatkoimme Outin johdolla aiheesta messupäivän päälle vielä tunnin. Kiitos!

Luennon jälkeen pakkasin osastoni taas autoon ja huristelin kommelluksitta kotiin. Myynnillisesti olisin toivonut vähän parempaa viikonloppua, vaikka jo etukäteen tiesin keppariradan hoitamisen syövän armotta myyntiäni. Ehkä siihen nähden pitäisi olla ihan ok myyntiin tyytyväinen. Tulevaisuutta ajatellen pitää kuitenkin ratkaista, miten tuon radan kanssa jatkossa toimin. Yhden naisen sirkus on vähän liian rankka tempaisu ja kun tulos näkyy omassa myynnissä vain negatiivisena, ei tällä konseptilla kannata jatkaa. Uskon kuitenkin, että ratkaisu löytyy ja näin ihanaa ja loistavaa asiakaspalautetta kerännyttä kokonaisuutta ei kannata kuopata.

Horse Show ja Kätevä&Tekevä olivat melkoisen kova puristus peräkkäin. Kahden viime viikon aikana työtunteja minulle kertyi yli 220. Tuloksena oli lokakuulta kaikkien aikojen kuukausimyyntiennätykseni. Nettikauppa näyttää promoarvon varmasti viiveellä.

Huomasin Facebookin uutisvirrassani lööpin: Yrittäjä yritti liikaa - joutui psykoosiin. Juttu ja asia on vakava, mutta melkoisen työputken uuvuttamina nauroimme hotellihuoneessamme vedet silmissä. Vinkeen Kreetalla oli takanaan 10 päivän messut Saksassa, samaan aikaan Vinkee messuili palkkamiehityksen voimin myös Ruotsissa ja Oulussa. Jos käsityöyrittäjänä aikoo elää ja edes jotenkin menestyä, on jaksamisen raja ajoittain pelottavan lähellä. Vastapainoksi on osattava myös levätä, nauttia vapaa-ajasta ja perheestä. Tänään pidän villasukkapäivän ja hoidan rästiin jääneitä hommia koneella. Käyn vielä Horse Show'n jäljiltä uutuuttaan kiiltäviä ratsastusvarusteita testaamassa. Ensi viikonloppuna pidän ihan oikean, kokonaisen vapaapäivän.