Hiljainen konttori

Aikaisemmin tein yrityksen paperityöt konttorinurkkauksessa. Nyt, kun ne ovat loppuneet, huone on jäänyt kuin odottamaan. Ehkä tarvisten hetken aikaa, että osaan siirtyä siihen bloggamaan ja tekemään muita asiota. Nykyään olen läppäreineni usein keittiön pöydän ääressä tai olohuoneen lukunurkkauksessa. Pientä piristystä huoneeseen toi puodilta jäänyt henkarinaulakko, johon sain korujani vähän paremmin esille korurasiasta. Piirongin päällä ja laatikoissa on myös iso osa tyttöjen koruista ja pinneistä, omissa huoneissa ne menevät vielä hukkaan.

Sisustusta ja pintaremppaa: konttori ja pukeutumishuone

Työhuone on lopultakin muuttanut kokonaan pois kotoa! Yläkerran vapautuminen sai liikkeelle huonejärjestyksen muuttamisen ketjureaktion. Osa huoneista sai vähän ehostusta kitillä ja maalilla. Urakkaa vauhditti naistenlehden toimittajan ja kuvaajan kanssa sovittu jutuntekopäivä - se oli tänään! (Lehtijuttu ilmestyy syksyllä.) Juhannus meni siis siivotessa, mööpeleitä kantaessa ja ikkunoita pestessä. Ikkunaruutuja meillä on yli 550. Vähän vähempikin riittäisi, ainkin ikkunanpesupäivinä.

Mutta nyt nautitaan tavallista siistimmästä ja puhtaammasta kodista - ainakin hetken. Kukkiakin on melkein joka huoneessa maljakoissa. Tähän voisi tottua!

Ensimmäisenä esittelyvuorossa on ihan upousi huone makuuhuoneemme yhteydessä: yhdistetty kotikonttori ja pukeutumishuone.

Tähän huoneeseen kannettiin edellisen kotimme makuuhuoneessa palvellut isoäitini vanha piironki, joka on odotellut tallinvintillä lähes kahdeksan vuotta. Konttorinurkkaus on ollut viime vuodet olohuoneen nurkassa. Oven taakse jäävään tilaan laitoin suuren rekin. Iso vaneriaski on ollut viime vuodet vierashuoneessa.

Tykkään kovasti tästä huoneesta, sinne tuli juuri meidänlaisemme henki.

Kirppissisustusta

Löysin kirppikseltä hauskasti kuluneen vanhan vihreän hyllyn. Ajattelin ensin viedä sen puodille, mutta kiikutin kuitenkin sen kotona lukunurkkaukseen. Se sopii tuohon sen verran hyvin, että saa nähdä, raaskinko viedä sitä puodille ollenkaan. Jos täytän sen kirjoilla, niin tuohonhan se sitten jää...

Olen tehnyt viime aikoina löytöjä myös konttorinurkkaukseen. Pieni puinen lokerikko pikkutilpehöörille mahtuu sopivasti mappihyllyyn. Vanha mustepullo ja maapallopaperipaino ovat myös tuoreita löytöjä.

Löysin toisenkin ruusuisen vesipallon, tällä kertaa pinkin. En raaskinut jättää sitä kirppikselle, vaikken näitä aiokaan alkaa keräilemään. Tytöt ovat näihin niin ihastuneita, että nyt olisi molemmille omansa odottamassa tyttöjen kasvamista vähemmän tuhoisaan ikään.

Otso ihastui kirppiskierroksella suureen keilaan. Se on vanha palkinto. Komia!

Yksi minikokoinen keila jo Otson huoneessa entuudestaan komeilikin, oven päällä lasitiili-ikkunalla.

Ratsupoliisi on varmaan joskus ollut seinälampun jalka.

Vanha vanerilaatikkokin päätyi Otson huoneeseen. Siihen mahtuvat sopivasti luisteluvälineet, ainakin kun luistimet ovat vielä vasta kokoa 36. Neljäkutosille voi jo tulla ahdasta.

Sportti-corner. Meillä urheiluvälineiden säilytys ei ainakaan vielä ole suuri ongelma, Otson tärkeät mahtuvat oman huoneen nurkkaan.

Viimeisimmät budokuulumiset voi lukea Tyrviksen blogistani.



Remontti on edennyt nyt kodinhoitohuoneeseen. Suunnitelmia sinne on ollut vuosien varrella niin monta, että menen jo niissä sekaisin. Lopputulos jännittää itseänikin.

Nysse tuli!

Melkein sukua julkkikselle! (Tai jotain.) Tänään ilmestyi Meidän Talo -lehti, jossa on juttu meidän talosta. Freelance-toimittaja Tanja Hakala ja valokuvaaja Petri Kivinen kävivät heinäkuun puolivälissä tekemässä jutun. Oli oikein mukava päivä, kiitos heille!

Sain nähtäväksi tekstin ja valokuvia etukäteen. Kovasti tykkään!

Vähän ihmetyttää lehteen valitut kuvat, moni minun mielestäni paljon parempi ja mielenkiintoisempi kuva jäi pois. Ehkä nämä sopivat paremmin lehden linjaan - tai ehkä olen puolueellinen. En lue sisustuslehtiä juurikaan ja tämä lehti on minulle ihan uusi tuttavuus.

Lehti on Meidän Talo 9/2012, syyskuun numero siis. Kotimme on noiden vanhojen unelmatalojen joukossa. Sitä se toki onkin!

Voi apua ja nolous vain noita omia kuvia! Tyypilliseen tapaan meillä oli kuvauspäivänä kiire aamu ja toimittajan tullessa olin vielä tukka kampaamatta ja meikittä. Vaatteitakin taisi olla melko minimaalinen määrä. Ei sillä, että muutenkaan kamalasti tälläisin, mutta olisihan vallan Virallista Juttua varten voinut vähän panostaa. Ja olla nauramatta kuvissa kaikki epäkohdat valloillaan. Lapset ovat ihania ja Mies on komia, niin kuin aina. (Hassua muuten, miten näen jotkut ihmiset aina ja ikuisesti nuorina live-elämässä. Valokuvista saa oikein katsoa, että kukas tuo onkaan. Täytyy vain toivoa, että mies elää samanlaisen optisen harhan vallassa. Ihanaa on kyllä vanheta yhdessä. Rupsahtakoon roppa, kunhan huumori säilyy!)

Positiivinen kokemus kaikkineen. Kivalta tuntuu, että nyt on kätten jälki dokumentoituna lehteen. Remppaa on nyt takana viisi vuotta - ja edessä ainakin saman verran. Tosin tahti onneksi alkuhässäkästä hiljenee ja saa jo asua mukavuuksien keskellä. Ipanatkin kasvavat, enää ei tarvitse kiipeillä telineillä vauva masussa tai repussa.

Jos joku tänne blogiin tuon jutun jäljiltä löytää, niin lämpöisesti tervetuloa! Mikään sisustaja en ole, mutta remppa- ja kotijuttuja tänne kyllä päivittelen.

Tervetuloa myös muille uusille lukijoille!

---

EDIT 11.9.-12: Lisään muutamia tähän liittyviä linkkejä:

Täällä ja täällä on lehtijutun tekoa ja kotia esittelevät postaukset.

Tästä pääset kaikkiin remonttiaiheisiin postauksiin ja tästä puolestaan sisustusaiheisiin.

Olohuone

Lopultakin olohuoneesta on maalattu viimeinenkin listanpätkä! Olohuoneeseen on kulku eteisestä, keittiöstä ja tornin ala-aulasta ja lasitiiliaukko suihkuhuoneesta, joten sen viimeistely on odottanut monen huoneen etenemistä. Talomme lämpiää kokonaan puilla ja olohuoneessa on mahtava tolppauuni, jonne mahtuu metrinen halko.


Ahdin tilan maailman pääkonttori muutti Aretan huoneen alta olkkarin nurkkaan.



Lasitiilien takana on kylpylä.


Laajennukseen johtavan aukon yläreunassa on wanha, pitkä pikkuruutuinen ikkuna. Se oli aikaisemmin kuistin matalan ulko-oven päällä.




Aulan portaista puuttuu vielä kaide. Tilapäinen on raakalautaa, ei kovin kaunista tai käytännöllistä.


Punaiset lasioviset kaapit ovat kaamean epäjärjestyksen vallassa. Kunhan Aretan tuhokausi helpottaa ja saadaan taas alahyllyt hyötykäyttöön...


Julisteet ja kortit kehyksiin ovat Tallipihan puodista, uudet kehykset Prismasta ja wanhat kirppislöytö.


Laajennuksen ala-aula ja portaat ovat vielä pahasti kesken. Niistä puuttuvat sähköt, listat, portaiden kaide ja kattoparruista vahaus. Ensimmäinen kaluste saatiin kuitenkin paikoilleen. Muistatko tämän kukkapylvään? Nyt se on puutarhatontun haarniskan jalusta.

---

Living room is finally finished!

Konttori

Askartelin ex- lasten- ja työhuoneeseen ilmoitustaulun. Nyt kun isommat lapset asuvat omissa huoneissaan ja ihka oikea ompelulle pyhitetty työhuone on valmistumassa yläkertaan, tämä huone saa nimekseen konttori (mies oli tosin remontissa kirjoittanut hiottaviksi irroitettaviin listoihin "Vaavinkaishuone", liiks! - silloin ennen Arettaa). Aretta tosin tulee tähän vielä asumaan, mutta nukkuu toistaiseksi makuuhuoneessa. Konttori on makuuhuoneen yhteydessä ja tulee jatkossa olemaan vanhempien kotitoimistona.




Wanha Konttori-kyltti on kirppislöytö, joka on jo vuoden verran odottanut paikkaansa.


Kirppikseltä olen löytänyt myös Tampereen kartan 60-luvulta.


Päällystin ilmoitustaulun tummanvihreällä jäävelourilla (hankala kuvattava!). Retrot matkailukortit ovat Tallipihan puodista Taikaviitan valikoimista. (Joo-o, työpaikalla riittää houkutuksia!)


Pankkiirinlamppu löytyi Prismasta. Meillä oli edellisessä Kodissa paljon wanhoja valaisimia, mutta tähän taloon teimme periaatepäätöksen käyttää vain uusia. Paksu pahvinen wanha kynäpurkki on kirppislöytö, kuvana Nooan arkki. Löysin noita useamman ja raaskin kuin raaskinkin viedä muutaman Tallipihan puotiin myyntiin. Karttapallo on kirppislöytö, kirjatuki.


Ihanan kirjoituspöydän olen ostanut 90-luvulla tamperelaisesta osto- ja myyntiliikkeestä. Silloin niitä oli Satakunnankadulla vieri vieressä, nykyään on kato käynyt. Tuoli on ikealainen ja palvellut pian vuosikymmenen. Ostimme joskus tähän useamman päällisen varalle, yksi beige odottelee vielä avaamattomassa pakkauksessaan. Tämä valkoinen on ollut yllättävän mieluisa minulle valkoallergiselle värien ystävälle.

Huoneessa on myös kapea kirjahylly, joka on toistaiseksi täynnä lasten kirjoja. Se tulee konttorikäyttöön myös ja sen päälle haluaisin löytää karttapallo-valaisimen. En ole aikoihin nähnyt niitä missään, kai niitä vielä saa?

---

Our home office, where I made new memo board.