Dreamcatcher

Hiisi vieköön, virkkasin taas! Minä, joka edelleenkin pidän koukkua ihan väärin enkä ymmärrä virkkauksesta oikeasti mitään. Paitsi, että virkkaamalla voi tehdä vaikka mitä!

Tälle huiville annoin nimeksi Dreamcatcher. Ja jatkoa seuraa :D

Käsityövuosi 2017

Käsitöiden näkökulmasta vuosi 2017 oli minulla katovuosi. En muista, milloin olisi viimeksi ollut näin luovuus hukassa ja into kateissa.

Alkuvosi meni sairastuneita hevosia hoitaessa. Halvaantunut Roki tarvitsi hoitoineen paljon aikaa ja tietysti koko lauma, vaikka muilla tauti olikin lievempi. Akvaariota riivasi sitkeä pilkkutauti ja vesi vaihdettiin osittain joka toinen päivä ja kanalassakin sairasosasto oli koko ajan kansoitettu. Helmikuussa aloitin uuden työn puhelinmyyjänä ja en tiedä mistä onnistuin repimään päättäväisyyden opiskella myyntiä myös itsekseni. Kannoin kirjastosta vinot pinot myynti-, markkinointi- ja puhetaidon kirjoja ja luin netistä joka linkin, jonka myyntityöstä löysin. Se oli kamalaa, mutta palkitsevaakin aikaa. Puhelinmyynnin aloittaminen 45-vuotiaana ei ole ihan helppo juttu ja sain koko ajan potkia itseäni jonkin kynnyksen yli, mutta olin päättänyt oppia. Ja opin! Vaihdoin firmaa lehtimyyntiin ja työ alkoi tuntua kivaltakin.

Kevään korvalla alkoi käsillä olla taas aikaa. Pengoin lankavarastojani ja aloin neuloa. Ensin pitkät kirjoneulesukat itselleni:

Sitten samalla inspiraatiolla Auroralle:

Ja vielä yksi pari Aretalle:

Yhden pienen tilaustyön kevään aikana ompelin: kaksi essua. Samoilla langoilla sitten taisikin kone olla loppukesän :D Eniten kone tikkasi hevosten loimien korjausta.

Yksi inspiraatio sentään iski kesällä. Kirppisreissuilla minulle olivat huhuilleet kauniin väriset miesten paidat. Monessa oli kulumaa kauluksessa ja hihoissa, mutta miten kauniin värisiä! Halusin tehdä niistä itselleni hameen.

Kiva siitä tulikin ja kesällä tuli pidettyä paljon. Tämän alle sopii nätisti tyllialaushamekin, sen verran kellohelmainen ja runsas tästä tuli. Ihan lemppari farkkutakin ja vanhojen bootsien kanssa.

Kesällä innostuin opettelemaan virkkausta. Olen siinä kamalan hidas enkä todellakaan taitava, ohjeetkin on mulle ihan hepreaa enkä tiedä mikä on mikäkin silmukka. Tämä kukka on osa jättiurakkaa, jonka aion tehdä vielä loppuun. Olisikohan sen valmiiksi saattaminen mun uudenvuodenlupaus?

Loppusyksystä ripustin luurit naulaan ja virittelin verkkoja sijaisperherintamalle. Mitään niihin ei tarttunut, joten joulunajan myyntitapahtumat alkoivat kutsua. Niihin tein käytetyistä hevosenkengistä tallitontun ovia.

Täytyy myöntää, että ompelukoneen ääreen sain patistaa itseäni. Se olisi ehkä saattanut jopa jäädä (harkitsin joulumyyjäisiä ihan tonttuovi-pipari-kuivakakku-linjalla), mutta olin jo kesällä luvannut ommella pari heppaa jouluksi.

Siitä se taas lähti ja ompelun ilokin löytyi. Tein heppoja ja varusteita. Päivitin kaikkien kaavojakin.

Ihan uusina ompelin yksisarvisia. Näitä en yrityksen aikana uskaltanut tehdä, sillä pelkäsin tuon sarven olevan liian heikko leludirektiiveihin. Ehkä olisi pitänyt olla rohkeampi, sillä nämä otettiin ilolla vastaan.

Jouluturneen myötä ompelublokki on selätetty ja nyt pitkästä aikaa olisi intoa ommella vatteita itselle ja ipanoille. Täytyy päästä kangaskaupoille, sillä omat kangasvarastot ovat tyhjät.

Pukinkontista putkahtaneita

Tämän joulun alla suuntasin ompelu- ja käsityöintoni ja aikani pitkään vuoroaan odottaneisiin sisustusjuttuihin. Jotain pientä pukinkonttiinkin kuitenkin syntyi.

Tämän toivotun leikkikoiran Aretta sai jo synttärilahjaksi ja se onkin ollut rakas. Suunnittelin koiralle oman kopin, jonka Mies teki vanerista ja minä maalasin. Pakettiin päätyi vielä koiralle oma panta ja hihna.

Joulun alla ompelin tytöillekin muutaman pikkutyynyn. Ne pääsivät suoraan käyttöön, pukinkonttiin ei päätynyt mitään ommeltua.

Koiran kaveriksi Aretta toivoi muitakin interaktiivisia eläinleluja. Tämän sarjan lintuja saa myös häkkeineen, mutta ne muoviset häkit sattuvat äidin silmään... Syksyn lelukauppareissulta mieleen kuitenkin jäi tytön haikeus, kun lintu muovihäkkeineen jätettiin hyllyyn. Lintuja sai onneksi ostettua yksinäänkin ja paikallisesta sisustusliikkeestä löytyi ihana kultainen häkki. Häkkiin ostin vielä marketin lemmikkihyllystä linnun peilin kelloineen.

Meillä joulu jatkuu loppiaiseen asti. Kuusenkoristeina olleet karkit lapset ovat jo joulupäivästä alkaen saaneet syödä, mutta muuten nautitaan joulunajasta vielä täysin. Se kun on vain kerran vuodessa.

Makuuhuoneen uudet verhot

Facebookissa muistotoiminto tarjoilee nyt menneiden vuosien tunnelmia Kauppahallista, Tallipihalta, Joulutorilta, omalta puodilta ja työhuoneelta ilta- ja yövuoroista. Mieleen nousee kiire ja väsymys, stressi verkkokaupan ongelmista ja postin lakosta. Tänä vuonna en olisi niitä jaksanut. Nyt tuntuu hyvältä, että saan itsenäisyyspäivänä katsoa koko linnanjuhlat alusta loppuun ja neuloa sukkaa kynttilänvalossa. Viime aikojen surullisessa sumussa ja hautajaisjärjestelyissä (Äidin hautajaiset olivat viime viikonloppuna) olen saanut lohtua ja rauhaa tekemällä tekemättömiä kotihommia, niitä aina vain tuonnemmaksi lykättyjä. Nautin myös siitä, että tänä vuonna olen jaksanut laittaa joulua kotiinkin ajoissa eikä tiedossa ole monen viime vuoden tapaan aatonaaton rivakkaa koristeiden levitystä.

Ompelin aiemmat makuuhuoneen verhot tilapäisiksi ajatuksella, että teen paremmat, kun on enemmän aikaa. Sitä aikaa - tai inspiraatiota - ei ole ollut moneen vuoteen. Samalla tavalla olen koko tässä kodissa asumisemme ajan miettinyt, miten voisin hyötykäyttää vintiltä löytyneitä, vanhoja, kangaspuilla kudottuja pellavalakanoita. Ihan vähän olen niistä tehnytkin: yhden kaitaliinan ja yhden rottinkituolin istuinosan verhoilun ja jotain muutakin pientä. Osaa lakanoista oli nakertanut muukin kuin ajan hammas ja osa oli niin tahraisia ja reikäisiä, ettei pelastettavaa enää ollut. Ilokseni pesukone- ja silitysrumban jälkeen minulla oli kuitenkin 10 melko ehjää ja puhdasta pellavalakanaa!

Lakanani olivat vähän eriparisia ja yhdessäkään ei mitta riittänyt valmiiksi verhoon asti. Kolmen päivän suunnittelu-, leikkaus- ja ompelu-urakan jälkeen meillä on kuitenkin neljä valmista verhoa paikoillaan. Näihin upposi kahdeksan lakana-aarretta.

Uusien verhojen myötä vaihdoin käyttövuoroon sammalenvihreän päiväpeiton ja torkkupeitoiksi pari silkkitäkkiä. Sängyn päätyyn muutti viimeksi kuistilla palvellut, tallin vintiltä löytynyt ja vahattu penkki. Kauniisti patinoitunut musta kukkapylväs on Äitini vanha, sen muistan lapsuudesta asti. Äidillä oli sen päällä suuria palmukasveja. Pitkän aikaa pylväs onkin ollut tyhjillään, kun Äiti viherpeukaloineen on ollut sairaalassa. Nyt pylväs muutti meille ja sai kantaakseen huonekuusen, jolle ompelin pussin pellavan jämistä.

Toissa viikolla lauhojen päivien aikana ehdin kalkita talomme muurit. Kyllä kannatti, sillä nyt ne kaikki hohtavat taas puhtaan valkoisina.

Instagramin puolelle (@jasmiinaahti #ahdintila) tulee päivitettyä nyt paljon jouluvalmistelukuvia.

Oikein hyvää itsenäisyyspäivää kaikille ♥

Pitkät kukkavillasukat

Tuntuu, että olen neulonut viimeksi ikuisuus sitten. Nyt sain kuitenkin valmiiksi jotain: pitkät sukat itselleni. Lanka on 7 veljestä ja yllättävän nopeasti valmistuivat.