Dreamcatcher

Hiisi vieköön, virkkasin taas! Minä, joka edelleenkin pidän koukkua ihan väärin enkä ymmärrä virkkauksesta oikeasti mitään. Paitsi, että virkkaamalla voi tehdä vaikka mitä!

Tälle huiville annoin nimeksi Dreamcatcher. Ja jatkoa seuraa :D

Joining the Circus

MITÄ IHMETTÄ!!!

Minä, siis MINÄ, ihan ite, oon virkannu jotain näin ihanaa! Mä oon oikeasti maailman kököin virkkaaja. En ymmärrä oihjeista ja kaavioista mitään ja pidän koukkuakin jotenkin ihan väärin. Mutta kun bongasin Pinterestistä Adinda's Worldin ihanat huivit, mun virkkaustajuntani räjähti: ai tuollaisiakin VOI tehdä. Ihania! Ja sitten selvitin kuumeisesti, mistä näitä ihanuuksia saa ostaa. Jostain löysin valmiin huivin myynnissä, hinta 600. Juu, ei mun pennosillani... Joten jos huivin haluan, on vain otettava koukku kätösiin.

Tihrustin Adindan kauniita kuvia ja yritin keksiä, miten mikäkin on tehty. Ja päätin olla itselleni armollinen: ei mun tartte samanlaista tehdä. teen omanlaisen! Aloitin loppusyksyllä isoista reunakukista. Tein uudenvuodenlupauksen, että saisin huivin valmiiksi vuoden 2018 aikana. Ja sain jo helmikuussa!

Voi hitsi, miten ihana! Rakastan tätä ja oon nukkunutkin tähän kietoutuneena :D Annoin huivilleni nimeksi Joining the Circus. Ja aloitin tekemään seuraavaa :D

Olen koukussa.

PS. Jos joku muukin innostuu ja osaa tulkita ohjeita, niin Adindalta niitä ja tarvikepaketteja monenlaisiin ihanuuksiin saa

Käsityövuosi 2017

Käsitöiden näkökulmasta vuosi 2017 oli minulla katovuosi. En muista, milloin olisi viimeksi ollut näin luovuus hukassa ja into kateissa.

Alkuvosi meni sairastuneita hevosia hoitaessa. Halvaantunut Roki tarvitsi hoitoineen paljon aikaa ja tietysti koko lauma, vaikka muilla tauti olikin lievempi. Akvaariota riivasi sitkeä pilkkutauti ja vesi vaihdettiin osittain joka toinen päivä ja kanalassakin sairasosasto oli koko ajan kansoitettu. Helmikuussa aloitin uuden työn puhelinmyyjänä ja en tiedä mistä onnistuin repimään päättäväisyyden opiskella myyntiä myös itsekseni. Kannoin kirjastosta vinot pinot myynti-, markkinointi- ja puhetaidon kirjoja ja luin netistä joka linkin, jonka myyntityöstä löysin. Se oli kamalaa, mutta palkitsevaakin aikaa. Puhelinmyynnin aloittaminen 45-vuotiaana ei ole ihan helppo juttu ja sain koko ajan potkia itseäni jonkin kynnyksen yli, mutta olin päättänyt oppia. Ja opin! Vaihdoin firmaa lehtimyyntiin ja työ alkoi tuntua kivaltakin.

Kevään korvalla alkoi käsillä olla taas aikaa. Pengoin lankavarastojani ja aloin neuloa. Ensin pitkät kirjoneulesukat itselleni:

Sitten samalla inspiraatiolla Auroralle:

Ja vielä yksi pari Aretalle:

Yhden pienen tilaustyön kevään aikana ompelin: kaksi essua. Samoilla langoilla sitten taisikin kone olla loppukesän :D Eniten kone tikkasi hevosten loimien korjausta.

Yksi inspiraatio sentään iski kesällä. Kirppisreissuilla minulle olivat huhuilleet kauniin väriset miesten paidat. Monessa oli kulumaa kauluksessa ja hihoissa, mutta miten kauniin värisiä! Halusin tehdä niistä itselleni hameen.

Kiva siitä tulikin ja kesällä tuli pidettyä paljon. Tämän alle sopii nätisti tyllialaushamekin, sen verran kellohelmainen ja runsas tästä tuli. Ihan lemppari farkkutakin ja vanhojen bootsien kanssa.

Kesällä innostuin opettelemaan virkkausta. Olen siinä kamalan hidas enkä todellakaan taitava, ohjeetkin on mulle ihan hepreaa enkä tiedä mikä on mikäkin silmukka. Tämä kukka on osa jättiurakkaa, jonka aion tehdä vielä loppuun. Olisikohan sen valmiiksi saattaminen mun uudenvuodenlupaus?

Loppusyksystä ripustin luurit naulaan ja virittelin verkkoja sijaisperherintamalle. Mitään niihin ei tarttunut, joten joulunajan myyntitapahtumat alkoivat kutsua. Niihin tein käytetyistä hevosenkengistä tallitontun ovia.

Täytyy myöntää, että ompelukoneen ääreen sain patistaa itseäni. Se olisi ehkä saattanut jopa jäädä (harkitsin joulumyyjäisiä ihan tonttuovi-pipari-kuivakakku-linjalla), mutta olin jo kesällä luvannut ommella pari heppaa jouluksi.

Siitä se taas lähti ja ompelun ilokin löytyi. Tein heppoja ja varusteita. Päivitin kaikkien kaavojakin.

Ihan uusina ompelin yksisarvisia. Näitä en yrityksen aikana uskaltanut tehdä, sillä pelkäsin tuon sarven olevan liian heikko leludirektiiveihin. Ehkä olisi pitänyt olla rohkeampi, sillä nämä otettiin ilolla vastaan.

Jouluturneen myötä ompelublokki on selätetty ja nyt pitkästä aikaa olisi intoa ommella vatteita itselle ja ipanoille. Täytyy päästä kangaskaupoille, sillä omat kangasvarastot ovat tyhjät.

Uusi lempparihame

Tätä ihanuutta en ole ommellut itse, vaan ostin sen Jumesniemen maalaismarkkinoilta. Tekijän ja myyjän nimi ei jäänyt muistiin, siitä pahoittelut! Mutta voi hiisi, miten ihana hame!

Malliltaan tämä on kietaisuhame ja ommeltu kaksipuoleiseksi. Hame näyttää joka kulmasta aina erilaiselta. En todellakaan olisi itse osannut yhdistää näitä kankaita, mutta voi, miten tykkään!