perjantai 29. tammikuuta 2016

Kurkistus Risto Räppääjä ja Yöhaukka -elokuvan kulisseihin


Risto Räppääjä ja Yöhaukka -kuvausten kulisseista vilautettiin tällä viikolla tivoli/markkinakohtausta. Näyttää ihanalta! Tuttujakin tuosta voi bongata :)

Suora linkki Youtubeen: https://www.youtube.com/watch?v=_xW-2jgCurY

maanantai 25. tammikuuta 2016

Puotielämää: tammikuu


Tammikuussa puoti elää hiljaiseloaan. Lomailin loppiaiseen ja painin sitten inhokkihommani vuodenvaihdebyrokratian kanssa: ajopäiväkirjojen ja matkapäivien puhtaaksikirjoitus, joulukuun kuittiröykkiöt ojennukseen kirjanpitäjälle ja inventaario. Inventaarion yhdistin puodilla joulun pois siivoamiseen ja niin se sujuikin siedettävästi. Inventaario eteni samaa vauhtia, kun puodille muotoutui uusi järjestys.





Pidän puotia tammikuussa auki vain kolmena päivänä viikossa ja muutaman tunnin kerrallaan. Kakluunissa palaa tuli siis harvakseltaan. Joululomailun jälkeen inventaario sujui pipo visusti päässä.






Puodin ovi käy verkalleen ja joinakin päivinä ei ollenkaan. Nettikaupassakin asiakkaita käy rauhalliseen tahtiin. Kevään tapahtumat muistuttavat itsestään paikkamaksulaskuina postilaatikossa. Keräilen voimia ja suunnittelen tulevaa vuotta. Kevään tapahtumiin olisi kiireesti ommeltava varastot piukkaan, mutta tunnen käynnistyväni nyt hitaasti. Ei irtoa tästä yrittäjästä nyt 15-tuntisia päiviä millään. Ehkä se on hyväkin, en minä halua jatkuvasti sillä tahdilla elää. Tänä vuonna aion huolehtia myös vapaa-ajastani - menköön syteen tai saveen.

tiistai 19. tammikuuta 2016

Juhlittiin 9-vuotiasta


Auroran 9-vuotissynttäreitä juhlittiin viikonloppuna. Viime vuonna diskoiltiin, nyt mentiin retrohengessä. Juhlat aloitettiin pihalta, jossa oli kepparirata ja saippuakuplien puhaltelua. Netti tuntuu olevan pullollaan saippuakuplienjäädytysvideoita, mutta omille ipanoille ja juhlavieraille käytännön kokeilu oli uutta. Yllättävän pitkään lapset jaksoivat ihmetellä kuplien jäätymistä ja niiden särkymistä pieniksi, kimmeltäviksi hileiksi.


Herkkupöydässä jatkettiin retrolinjalla: nakkipiiloja, suklaakakkua, popcornia, keksejä, karkkia ja sipsejä.


Lahjat avattiin pullonpyörityksellä ja sen perään viriteltiin kilpailu, joka on varmasti kaikille 70-luvulla syntyneille tuttu: naru vyötärölle, naruhännän päähän kuulakärkikynä joka pitää tähdätä lasipulloon käsin auttamatta. Leikki oli lapsille tuntematon, mutta ihan yhtä riemukas, kuin meille kalkkiksille silloin aikoinaan.


Soittolistalle oli valittu Robinia ja Isac Elliotia, vähän Justin Bieberiäkin. Niistä keskusteltiin ja tanssittiinkin. Voi, miten ihana ikä!

torstai 14. tammikuuta 2016

Takaisin kouluun!

 Olen yrittänurani aikana opiskellut kaksi oppisopimuskoulutusta: yrittäjän ammattitutkinnon ja pienyrityksen kehittämispajan. Molemmat olen kokenut todella hyödyllisiksi sekä yrityksen että itseni kannalta. Ilman yrittäjän ammattitutkintoa yritystäni tuskin enää olisi ja ilman pienyrityksen kehittämispajaa se puuhailisi ihan muuta ja paljon päämäärättömämmin. Nyt koen olevani eniten eksyksissä myynnin ja markkinoinnin kanssa. Olen kokeillut kaikkea eteen tulevaa nettitempauksista markkinoihin ja kissanristiäisiin ja hosunut tuli hännän alla - auton moottoripalon myötä kirjaimellisestikin. Nettikaupan alustan katastrofaalinen vaihtoprojekti viime kesältä ja somessa epämääräiseen sekoiluun käyttämäni aika ja energia tuskastuttavat: tähän on saatava järkeä! Kivijalkapuodilla ja messuosastoillakaan pieni kurinalaisuus ei olisi pahitteeksi. Uskon, että minulla on silmää ja ideoita, mutta rönsyilevälle energialleni pitäisi löytää fokus. Mitä saisinkaan aikaan, kun keskittäisin energiani oikeiden asioiden tekemiseen!

Loppuvuosi vilautti lupauksia tulevasta. Rikoin entisiä myyntiennätyksiäni tapahtuma-, kuukausi- ja vuositasolla. Suunta on siis oikea. Mutta jouluna olin aivan läkähdyksissä: olin juossut koko vuoden edes hengähtämättä välillä. Selasin kalenteriani. Monista myyntitapahtumista ei jäänyt käteen kuin rakot, sain juuri ja juuri kulut peittoon. Pahimmat jäivät pakkasen puolelle, oppirahoiksi. Mitä, jos onnistuisin valitsemaan ne itselleni oikeat tapahtumat? Keskittymään puotiin sen vilkkaimpina kuukausina? Panostamaan nettikaupan markkinointiin juuri oikeaan aikaan ja oikealla mainostuksella?

Minähän voisin elää normaalia elämää. Saisin palkkaa (ihan tavallista, en nälkäpalkkaa enkä suuria seteleitä). Minulla olisi lähes joka viikko vapaapäivä, välillä jopa kaksi. Minulla olisi välillä iltaisin vapaata. Voisin pitää viikon tai kaksi lomaa vuodessa. Entisenä palkansaajana tämä ei kovin kummoiselta kuulosta, mutta yrittäjävuosien jälkeen se on ihan uskomatonta! Sitä minä yrityksineni haluan. Itsestään se ei kuitenkaan tapahdu. Minun on tehtävä jotain. Tehtävä oikeita asioita.


Kävin loppuvuodesta yritysneuvojalla. Juttelimme useista asioista ja tuon käynnin seurauksena mm. rekisteröin aputoiminen: Keppihevossirkus. Tänä vuonna kaikki yrityksen toimintani tapahtuukin tuon Keppihevossirkus-aputoiminimen alla, markkinointinimenä jatkaa jo viime vuonna käyttöön ottamani Ahdin tilan keppihevossirkus.

Kyselin yritysneuvojalta myös minulle sopivia koulutusmahdollisuuksia. Hän otti yhteyttä paikalliseen oppisopimustoimistoon, eikä aikaakaan kun työhuoneeni pöydän ääressä laadittiin oppisopimustoimiston väen kanssa minulle suunnitelmaa opintoihin. Myynti- ja markkinointipuolelta löytyy useitakin kiinnostavia koulutuksia, mutta minulle sopivimmalta tuntuu Markkinointiviestintä, jossa suuntaudun visuaaliseen markkinointiin. Opiskelen juuri omalle yritykselleni tärkeitä asioita: myymälän ja messuosastojen suunnittelua, esillepanoa, näyteikkunoiden rakennusta, markkinointia eri kanavissa... Kaikkea! 


Eilen oli ensimmäinen lähipäivä. Aiheena oli näyteikkunan rakentaminen. Halusin valita ikkunaani jotain, mitä en yleensä tee: väriksi joku muu kuin keltainen, oranssi tai pinkki ja tuotteeksi joku pieni ja kova. Käytännön harjoituksena rakensimme ALE-ikkunat (o-ou, rajasin itseltäni hyvät alevärit pois!) ja tuotteiksi valitsin toimistotarvikkeet. Rakensin ikkunan ja karsin. Ja karsimisen jälkeenkin lopputulos oli minua: pursuilevaa ja rönsyilevää :D

Tästä on hyvä lähteä kohti uutta.

tiistai 5. tammikuuta 2016

Ihmeellinen digiprintti

Hyvänen aika, eihän siitä ole kauaa, kun lastenvaatemarkkinoille tuli jotain uutta ja ihmeellisen ihanaa: Molon digiprinttivaatteet! Itsekin niitä metsästin nettikaupoista ympäri Eurooppaa. Innostuessani ompelemaan lastenvaatteita Auroran ollessa vielä pieni, saatoin vain haaveilla, että digiprintti-ihanuuksia saisi kankaina. Ja nykyään saa. On mistä valita. Eikä itse tehty kuosikaan ole mahdoton teettää kankaaksi pienenäkään määränä (Spoonflowerilla ainakin onnistuu).

Omat ompelukseni ovat olleet hyvin työpainotteisia jo pitkään ja lastenvaatteiden ompelu omille ipanoille on jäänyt vähiin. Nämä digiprinttikankaat kuitenkin houkuttelivat puhaltelemaan pölyt saumurista. Kankaat ostin jo syksyllä, mutta nämä valmistuivat vasta nyt joulun pyhinä.


Otson kanssa on siirrytty vaateostoksille jo miesten osastolle. Niinpä kivat, iloiset kuosit ovat harvassa - vaikka kyllä löytöjäkin kauppojen rekeiltä tekee. Tämä peltilelukangas on Eurokankaasta ja hihakangas on vanha kirppislöytö.


Lentokonepaita on Otson oma suosikki. Tykkään kovasti, kun kuvio on noin suuri. Tämäkin kangas on Eurokankaasta.


Kirjainkangas osui käteeni Eurokankaan laarista jo viime keväänä. Sunnittelemani T-paita jäi kesäksi ompelematta, mutta nyt kankaasta syntyi pitkähihainen. Hihojen kangas tässäkin on kirppislöytö.


Hulvaton puutarhatonttu ja kärpässieni -kuosinen kangas on Kangaskapinasta. Siitä syntyi Auroralle pitkähihainen.


Metrin pätkästä kangasta riitti vielä pipoon. Sen vuori on fleeceä ja tupsun ompelin tekoturkiksesta.


Aretan heppapaidan ompelin jo aiemmin syksyllä. Sen kangas on Eurokankaasta.


Heppapaidan kaverina on itseoikeutetusti Royal B*tch Craft Shopin heppapinni. Niitä minulla on puodilla jälleenmyynnissä. Pitäisi varmaan kuvata ja laittaa myös nettikauppaan.

Olipa kivaa pitkästä aikaa ommella ihan vain harrastusmielessä. Myös ipanat tykkäsivät ja tytöt luonnostelivatkin paperille monta uutta tilaustyötä seuraavia saumurihetkiä odottamaan.