Takaisin kouluun!

 Olen yrittänurani aikana opiskellut kaksi oppisopimuskoulutusta: yrittäjän ammattitutkinnon ja pienyrityksen kehittämispajan. Molemmat olen kokenut todella hyödyllisiksi sekä yrityksen että itseni kannalta. Ilman yrittäjän ammattitutkintoa yritystäni tuskin enää olisi ja ilman pienyrityksen kehittämispajaa se puuhailisi ihan muuta ja paljon päämäärättömämmin. Nyt koen olevani eniten eksyksissä myynnin ja markkinoinnin kanssa. Olen kokeillut kaikkea eteen tulevaa nettitempauksista markkinoihin ja kissanristiäisiin ja hosunut tuli hännän alla - auton moottoripalon myötä kirjaimellisestikin. Nettikaupan alustan katastrofaalinen vaihtoprojekti viime kesältä ja somessa epämääräiseen sekoiluun käyttämäni aika ja energia tuskastuttavat: tähän on saatava järkeä! Kivijalkapuodilla ja messuosastoillakaan pieni kurinalaisuus ei olisi pahitteeksi. Uskon, että minulla on silmää ja ideoita, mutta rönsyilevälle energialleni pitäisi löytää fokus. Mitä saisinkaan aikaan, kun keskittäisin energiani oikeiden asioiden tekemiseen!

Loppuvuosi vilautti lupauksia tulevasta. Rikoin entisiä myyntiennätyksiäni tapahtuma-, kuukausi- ja vuositasolla. Suunta on siis oikea. Mutta jouluna olin aivan läkähdyksissä: olin juossut koko vuoden edes hengähtämättä välillä. Selasin kalenteriani. Monista myyntitapahtumista ei jäänyt käteen kuin rakot, sain juuri ja juuri kulut peittoon. Pahimmat jäivät pakkasen puolelle, oppirahoiksi. Mitä, jos onnistuisin valitsemaan ne itselleni oikeat tapahtumat? Keskittymään puotiin sen vilkkaimpina kuukausina? Panostamaan nettikaupan markkinointiin juuri oikeaan aikaan ja oikealla mainostuksella?

Minähän voisin elää normaalia elämää. Saisin palkkaa (ihan tavallista, en nälkäpalkkaa enkä suuria seteleitä). Minulla olisi lähes joka viikko vapaapäivä, välillä jopa kaksi. Minulla olisi välillä iltaisin vapaata. Voisin pitää viikon tai kaksi lomaa vuodessa. Entisenä palkansaajana tämä ei kovin kummoiselta kuulosta, mutta yrittäjävuosien jälkeen se on ihan uskomatonta! Sitä minä yrityksineni haluan. Itsestään se ei kuitenkaan tapahdu. Minun on tehtävä jotain. Tehtävä oikeita asioita.

Kävin loppuvuodesta yritysneuvojalla. Juttelimme useista asioista ja tuon käynnin seurauksena mm. rekisteröin aputoiminen: Keppihevossirkus. Tänä vuonna kaikki yrityksen toimintani tapahtuukin tuon Keppihevossirkus-aputoiminimen alla, markkinointinimenä jatkaa jo viime vuonna käyttöön ottamani Ahdin tilan keppihevossirkus.

Kyselin yritysneuvojalta myös minulle sopivia koulutusmahdollisuuksia. Hän otti yhteyttä paikalliseen oppisopimustoimistoon, eikä aikaakaan kun työhuoneeni pöydän ääressä laadittiin oppisopimustoimiston väen kanssa minulle suunnitelmaa opintoihin. Myynti- ja markkinointipuolelta löytyy useitakin kiinnostavia koulutuksia, mutta minulle sopivimmalta tuntuu Markkinointiviestintä, jossa suuntaudun visuaaliseen markkinointiin. Opiskelen juuri omalle yritykselleni tärkeitä asioita: myymälän ja messuosastojen suunnittelua, esillepanoa, näyteikkunoiden rakennusta, markkinointia eri kanavissa... Kaikkea! 

Eilen oli ensimmäinen lähipäivä. Aiheena oli näyteikkunan rakentaminen. Halusin valita ikkunaani jotain, mitä en yleensä tee: väriksi joku muu kuin keltainen, oranssi tai pinkki ja tuotteeksi joku pieni ja kova. Käytännön harjoituksena rakensimme ALE-ikkunat (o-ou, rajasin itseltäni hyvät alevärit pois!) ja tuotteiksi valitsin toimistotarvikkeet. Rakensin ikkunan ja karsin. Ja karsimisen jälkeenkin lopputulos oli minua: pursuilevaa ja rönsyilevää :D

Tästä on hyvä lähteä kohti uutta.