Hyvästi, Kukka, Miina ja Marja

Tänä syksynä tuli aika sanoa lampaille hyvästit. Ne olivat ensimmäiset tuotantoeläimemme - niin lemmikin elämää kuin elivätkin - ja niistä luopumisen myötä teimme ensimmäisen matkamme teurastamoon. Kaikki sujui hyvin ja päätös oli ehdottoman oikea, mutta kyllä näitä ikävä tulee. Varsinkin kesyintä kaikista, Miinaa. Kukka ja Marja eivät koskaan kesyyntyneet samalla tavalla.

Viisi vuotta sitten ne tulivat meille karitsoina. Aluksi mukana oli Marjatta Raita (keskimmäinen), joka pian paljastui Markuksi. Se vaihdettiin kokomustaan Marjaan.

Lasten kanssa lampaat ovat olleet todella kivoja. Niiden suhteen ei ole tarvinnut pelätä puremista tai potkimista ja lapset ovat saaneet touhuta niiden aitauksessa vapaasti.

Lampailla oli meillä ihan oikea tehtäväkin: maisemanhoito. Ne söivät kauniiksi autiona olleen talomme umpeen kasvaneet metsiköt.

Silloin siis, kun pysyivät aitauksessaan. Lampaamme olivat karkailemaan. Karattuaan ne kuitenkin pysyttelivät pihapiirissä, joten ne olivat paljon vapaina.

Ne kulkivat mielellään mukanamme. Tässä ollaan viemässä hevosille iltaruokaa laitumelle. Mukana ovat tietenkin myös Paavo-koira ja Rolle-kissa.

Kesäyöt lampaat viettivät tallin vieressä pihatossa. Laitumelta ne tulivat kaurojen perässä. Kaurakipon kanssa sai pitää kiirusta, että ehti perille ensin.

Heinä- ja pahnapelloilla lampaat kulkivat apuna. Tai ainakin vaikuttivat niin tärkeiltä, että apua niistä omasta mielestään oli.

Minusta ei koskaan tullut kovin näppärää lampuria. Minulla meni vielä viimeisen kerran keritessä puoli tuntia per lammas. Viimeisillä keritsemiskerroilla ei tosin tarvinut enää saksilla paikkailla lopputulosta :D

Nyt meillä ei enää ole lampaita, eikä uusia enää oteta. Hyvästi, Kukka, Miina ja Marja ♥

Oman kylän Rompetori Vatajalla

Lauantaina oli ohjelmassa oman kylän vuosittainen suurtapahtuma, perinteinen Rompetori. Tätä tapahtumaa on yleensä helle hellinyt, mutta tänä vuonna saatiin rankkasadetta ja myrskytuulta.

 

Aamulla koko Ahdin perhe vietti vesisateessa reippaan aamujumppatuokion, kun lampaat eivät olleet innokkaita lähtemään mukavasta pihatostaan maailmalle. Näitä vanhoja uuhia ei niin vain jalliteta ja yllättävän vahvoja ketteriä ovat, kun sen pään ottavat. Kuljetusvaunuun ne kuitenkin saatiin ja perillekin ennen tapahtuman alkamista. Paikalla tosin odoteltiin rankkasateen laantumista ennen aitaukseen laittoa. Kanat eivät tuntuneet olevan pikku retkestä moksiskaan.

 

Ipanoille pystytettiin oma kirppisteltta. Sateen loputtua nousi kuitenkin niin hurja tuuli, että teltasta oli pakko poistaa seinät ja samalla ipanoiden pöydästä kaikki kevyemmät tuotteet. Eipä moni asiakaskaan kyllä säätä lähtenyt uhmaamaan. Sitkeästi ipanat kuitenkin pöytänsä hoitivat ja säntäsivät vuorotellen lelu- ja lakuostoksille, kun jonkin lantin kassalippaaseensa saivat.

Kasasin pellolle myös esteradan keppihevosille. Pelto oli melkoisen kurainen rankkasateen jäljiltä ja tuuli niin kova, että kaatoi esteet. Yksi pieni, innokas tyttö myrskyä kuitenkin uhmasi ja tuli radalle varta vasten oman kepparinsa kanssa. Lainakeppareillekin riitti muutama liikuttaja, joten turhaan ei rataa pystytetty.

Kauppa-autoon laitoin sateen laannuttua tihkuksi myyntikatoksen. Tuulenpuuska pääsi kuitenkin yllättämään ja rikkoi katoksen, samassa rytäkässä raapiutui maaleja auton kyljestä. Oli siis parempi koota katos pois, kääntää auto jatkaa myyntiä vain takaluukusta. Asiakkaita kauppa-autolla oli koko päivänä vain kaksi.

Vahvasti persneton puolelle meni siis Ahdin tilan lauantai, mutta aikaisempina vuosina sään suosiessa tämä on ollut minulle myynnillisesti ihan hyvä tapahtuma.

Pääasia on kuitenkin osallistua kotikylän yhteiseen ponnistukseen edes pienellä, mutta sitäkin värikkäämmällä panoksella. Tämän tapahtuman eteen tehdyt talkootunnit ovat kyläläisillä lukemattomat, hatunnosto jokaiselle osallistuneelle!

Tallin väen kevättä

Joka vuosi kevät etenee yhtä yllättäen. Etenemisen huomaa selvimmin tallissa. Kanat alkavat munia enemmän ja possu vaatii ulospääsyä.

 

Possu saikin muuttaa jo kesähuvillalleen, kun yölämpötilat alkoivat kivuta plussan puolelle. Sen mökki on maasta irti ja kuivikkeita on reilusti. Possu saa silloin tällöin peiton tai tyynynkin itselleen, mutta se ei kauaa malta olla silppuamatta niitä.

Hevosille teimme ladon kulmaan pienen pihaton. Täällä on pieni videonpätkä juhlallisista avajaisista.

Eilen tehtiin hevosille ensimmäinen laidun. Ne saavat maistella vihreää aluksi lyhyen ajan kerrallaan ja totutella siihen pikku hiljaa. Täältä voit katsoa videon laitumelle laskemisesta.

Tämä on hevosenelämää!

Paavo sai taas lyhyemmän kesäkampauksen.

Kuten myös lampaat. Nykyään niiden keritseminen onnistuu melkein kokonaan seisaaltaan ja vapaana. Vain mahanalus keritään makuullaan. Isoja ovat jo nämä meidän uuhemme.

Hevoset viettävät jo sateettomat yöt ulkona tarhassa. Parin viikon päästä karsinat saa tyhjentää kesäksi.

Kissatkin saivat keväthuollon ja kävivät rokotuksilla. Varoittelin eläinlääkäriä, että nämä ovat tällaisia puolivillejä tallikissoja. Eivätkös ryökäleet sen kerran käyttäytyneetkin salonkikelpoisesti! Melkein kehräsivät eläinlääkärin sylissä ja näyttivät oikein tyytyväisiltä piikkeihinsä.

Lampaiden talvitarha on tyhjennetty ja hevostenkin tarhan siivous aloitettu. Ratsastuslenkillä bongasin jo nokkosperhosia ja voikukkia, eilen laitumen päällä kaartelivat ensimmäiset pääskyset.

Jouluksi kotiin

Suurempien tapahtumien jälkeen kestää aina muutaman päivän sopeutua ja rauhoittua kotiin, Joulutorin jälkeen varmaan pidempäänkin. Aatonaaton kiersin kaupoilla lahja- ja ruokaostoksilla, joulun laitoimme aattona. Ehdin juuri aloittaa jouluruuan laittoa, kun sama tuttu, punanuttuinen jouluvieras kolkutti ovellemme jo 10. kerran. Löysin tämän pukin aikoinaan paikallislehdestä. Silloin Otso oli 1-vuotias ja lahjoja yhdelle hämmästyneelle pienelle aivan valtava säkki. Edelleenkään en tunnistaisi pukkiamme, jos hän tulisi kadulla vastaan ilman punaista nuttuaan. Pienellä paikkakunnalla on varmasti tullutkin lukemattomia kertoja.

 

 

Aretta uskoo pukkiin vielä. Saa nähdä, onko uskojia vielä ensi jouluna. Lapset kasvavat ja joulut muuttavat muotoaan sen myötä.

 

Joulukuusi löytyi tänä vuonna läheltä. Se kasvoi aitan takana, aivan kiinni seinässä. Isommaksi se ei siinä enää mahtuisi kasvamaan. Otso kaatoi kuusen yksin.

Joulupäivänä minä pääsin lopultakin ratsaille. Yli kuukauden tauon jälkeen!

Toivoin niin, että saisin tällä kertaa aloitettua pehmeästi ja rauhallisesti. Niinpä kiinnitin vain ohjat riimuun ja jalustinhihnan itselleni tueksi kaulalle. En edes harjannut Okua, vaan nousin selkään heti - ennen kuin se ehti nostaa kierroksia ja hermostua. Aluksi se jännittyi, mutta jatkaessamme käyntiä tarhassa sen selkälihakset pehmenivät ja se alkoi kuunnella painoapuja.

Tänään Oku tuli jo portille minua vastaan. Se olisi tahtonut maastoon, mutta jatkoimme tarhassa edelleen. Tällä kertaa myös tarhan toisessa päässä, Viljamin jäädessä näkymättömiin. Tein kaarteita, pysähdyksiä ja harjoittelimme ohjaamista myös pelkällä kaularemmillä. Lopuksi harjoittelimme paikoillaan seisomista ratsailta laskeutuessa ja sinne uudelleen noustessa.

Olin jo melkein unohtanut, miten lämmin on hevosen satulaton selkä pakkaspäivänä. Minun hevoseni on kuin tehty satulatta ratsastukseen.

Tänään pakkasta oli vain pari astetta ja niinpä myös Possu Orf pääsi ulkoilemaan. Ulkoilun jälkeen se petasi pontevasti pesäänsä uusia olkia ja kävi lämpöiseen nukkumaan.

Ihanaa olla tallissa taas! Kiireettä. Tätä on ollut ikävä.

 

Tämä on ollut töiden puolesta rankka vuosi enkä ole vielä pitänyt yhtään lomaa. Nyt pidän.

Possu Orf muuttaa talvipalatsilleen sekä muun tallinväen kuulumisia

Vielä eilen Possu Orf paistatteli päivää kesämökillään. Meillä ei ole vielä lumihiutaleita nähty, mutta yöt käyvät kylmiksi.

Hevoset saavat vielä jatkaa laidunkauttaan. Lämpimät yöt ne ovat vieläkin olleet ulkona, mutta kylmillä pääsevät talliin.

Lampailla ei tunnu olevan kiirettä talliin. Ne pitäisi kyllä keritä lähiaikoina ja sen jälkeen niidenkin kesäloma on ohi.

Eilen löysin vielä kanoille niiden herkkua, voikukanlehtiä.

Rolle auttaa Paavoa pihan vartioinnissa - ei suinkaan lämmittele Paavon pörröisessä hännässä, kuten joku voisi luulla.

Minä kävin taas taistelun rikkaruohoja vastaan ratsastuskentällä aseenani naurettavan pieni ruohonleikkuri. Mutta voitin!

Lopultakin kesän ykkösriesa ja Okun kesäihottuman aiheuttaja, polttiaiset, ovat poissa.
Kutisevalla hevosella on turha yrittää ratsastaa, ei se pysty keskittymään ollenkaan. Nyt olen päässyt taas ratsaille.

Eilen autojen ikkunat alkoivat jäätyä illalla ja jäätävä viima puhalsi. Oli aika houkutella Possu Orf lämpöiseen talliin. Se ei mielellään kesämökkiään jättänyt, vaan muutto vaati pontevaa kannustusta ja avokätistä lahjontaa.

Tätä järkälettä ei väkisin nosteta, mutta onneksi se seuraa ruokakuppiaan ja herkkupussin rapinaa. Mies on possun ykkösihminen. Mies houkutteli possua edeltä herkkuineen, minä ja Paavo varmistimme takana, ettei possu toteuta varmasti hautomiaan pakosuunnitelmia.

Possu haisteli tutun mökkinsä, muisti selvästi. Löysi heti hyvän niskanrapsutuspaikan oviaukolta.

Pesänsä possu saa pedata itse. Tarvikkeina sillä on olkia ja heinää. Se asettelee ne huolella patjakseen ja silppuaa pieneksi, pehmeäksi silpuksi.

Pienten puolella tallissa on nyt siis talvi. Siellä asuvat kanat ja possu. Puput eivät tule enää meille, sillä niiden omistajat muuttivat maalle ja nyt heilläkin on kanoja pupujen kavereina ja kohta heidänkin talliinsa muuttaa hevosia.

Kaikkeen kaupunkilaiset ryhtyvätkin.

Syksy tuli talliin

Vielä hetken jatkuu laidunkausi. Tänä aamuna maa oli niin kuurassa, että ensimmäistä kertaa hevoset viettivät aamupäivän hiekkatarhassa.

Syksyn saapumisessa on hevosten kanssa parasta, kun ötökkäloimista saa luopua. Kesäihottumaisen Okun häntä ja harja ovat loimien ja huppujenkin alla harventuneet taas tänä kesänä, mutta ihan täyskalju se ei sentään ole.

Kesän aikana pesin tänäkin vuonna tallin painepesurilla. Viime vuonna kalkitsinkin, tänä vuonna sitä ei tarvinut tehdä.

Tallipihan kanat muuttivat talliin jo pari viikkoa sitten. Syksyn ensimmäiset asukkaat.

Nopeasti kanarouvat näyttävät kotiutuvan.

Lampaat viettävät vielä yöt sillanalusaitauksessaan. Sillan alla olevassa kolossa on roimasti olkia, siellä lampaat viihtyvät huonolla ilmalla.

Possu ei viileinä päivinä juuri kärsäänsä näytä. Silläkin on mökissään olkipesä.

Toissa yöksi luvattiin sateen perään pakkasta. Oli aika laittaa hevosille karsinat yöpymiskuntoon.

Varsinkin Viljami oli onnellinen talliin päästessään. Se kipitti juoksuaskelilla sisään ja piehtaroi ensi töikseen. Puurokin taisi maistua sisällä paremmalta. Ja ainakin sen sai syödä rauhassa Okulta.

Nyt tuntuu taas mukavalta, kun tallissa on elämää. Viimeistään lokakuussa sinne muuttavat myös possu ja lampaat.