torstai 29. marraskuuta 2012

Joulukylän II Joulutori

TALLIPIHAN JOULUKYLÄ
24.11. - 23.12.2012


 Viikonlopun Joulutorilla

- myymälät ja kahvila avoinna joka päivä klo 10-18

- pienet pihakojut vierailevine kädentaitajineen avoinna la-su 10-17

- Vanhassa tallissa seimi, Mimmi-aasi, lampaita sekä kädentaitajia tuotteineen päivittäin klo 10 - 17.30

- Joulukaruselli klo 10.30 - 17.30

- hevosajelua, ponitalutusta klo 11-17

- tallitonttu Tilda klo 12-16

- kahvilassa ja katetulla talviterassilla voi nauttia vaikkapa kuumaa viiniglögiä pantillisesta keräilymukista

maanantai 26. marraskuuta 2012

Juhlittiin

Viikonloppuna juhlittiin 3-vuotiasta Arettaa kummien ja mummien kanssa. Ponifanin kakkua koristi My Little Pony ja sama linja jatkui lahjoissa. Onnellinen pieni sankaritar!




Kiitos mukana olleille!

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Tallipihan Joulukylässä

Mimmi-aasi, lampaat, Tilda-tonttu, karuselli, hevoset, joulumyyjät, riisipuuro, hehkuviini... Joulukylä on auki! Tässä on kuvatunnelmia sateisen harmaalta avajaisviikonlopulta:












lauantai 24. marraskuuta 2012

Joulukylä aukeaa

TALLIPIHAN JOULUKYLÄ

24.11. - 23.12.2012

Tallipiha muuttuu viehättäväksi joulukyläksi. Vanhan ajan pihamiljöössä voi aistia todellista joulun tuntua.
Joulukylän myyntikojuista, vanhasta tallista ja putiikeista löytyy pukinkonttiin laadukkaita käsityötuotteita ja herkkuja.
Mimmi-aasi ja lampaat toivottavat kävivät tervetulleiksi jokaisena päivänä 23.12. saakka.
Myymälät ja kahvila avoinna joka päivä klo 10-18.
Pienet pihakojut avoinna 24.-25.11.,1.-2.12. sekä 6.12. alkaen arkisin klo 10.30-17, la-su 10-17.
Vanhassa tallissa seimi, Mimmi-aasi, lampaita sekä kädentaitajia tuotteineen. Talli avoinna päivittäin klo 10 - 17.30.
Joulukaruselli 21.12. saakka klo 10.30 - 17.30.

Viikonlopun joulutoreilla la-su:
- vierailevia kädentaitajia klo 10-17
- hevosajelua, ponitalutusta klo 11-17
- tallitonttu Tilda klo 12-16
- Ami-pässi tulee tapaamaan lapsia ja on rapsuteltavana: 25.11.,16.12 ja 22.12. klo 13-16.
- Talviterassilta kuumaa viiniglögiä pantillisesta keräilymukista!

! Joulutorille kannattaa varata myös käteistä. Kaikille vieraileville myyjille ei käy kortti maksuvälineeksi.

Alueelle vapaa pääsy, tervetuloa!

Aloita joulusi tunnelmallisella Tallipihalla! Tampereen Vanhan kaupungin joulutori Tallipihalla, vuodesta 1999.


Uutta!
JOULUINEN SEIKKAILUPASSI!

Nouda oma Tampereen joulun Seikkailupassisi Särkänniemestä, Tallipihalta, Finlaysonin alueelta tai Keskustorin Joulutorilta.
Voit myös tulostaa passin tästä.

Kierrä kaikki edellä mainitut upeat joulukohteet, keräämällä leimoja Seikkailupassiin osallistut arvontaan ja voit voittaa upeita palkintoja.

Viikonloppuisin 8.-9.12. ja 15.-16.12. klo 11-16 kohteiden välillä on myös maksuton bussikuljetus.
Hyppää Joulubussiin!

Lue lisää:
www.sarkanniemi.fi
www.tampereenjoulutori.fi
www.finlaysoninalue.fi/joulu
http://www.tampere.fi/rulla

Tervetuloa ihastumaan Tampereen Joulukohteisiin!




Minusta on ihanaa olla mukana jouluhulinassa. Tämä työ on uskomattomattoman... no... yksinkertaisesti ja selittämättömästi ihanaa. Minusta on käsittämätöntä, että saan olla tässä mukana ja tehdä töitä ja oppia tuntemaan harvinaislaatuisia ihmisiä, Tallipihan yrittäjiä: käsityöläisiä, isännöitsijä-Tarjaa, vossikka-Markkua, karusellia pyörittävää Kalevia. Välillä tuntuu ihan hassulta, että minä saan olla kaikkien näiden taitavien ja erikoislaatuisten ihmisten mukana. Ihan tavallinen minä, joka ei osaa muuta kuin vähän ommella.

Joulukylän aukeaminen tietää myös arjen helpottumista, sillä käsityöläiselle syksy merkitsee vyön kiristämistä. Joulun alla on vuoden suurin sesonki. Jännittää: tulevatko asiakkaat, onko minulla oikeita tuotteita, onko niitä liikaa, onko niitä tarpeeksi? Nyt ei auta muu, kuin valmistautua myymään ja paketoimaan, tuli mitä tuli.

Olen ainakin ommellut, siitä joulumyynti ei jää kiinni. Olen ommellut niin, että sain ensi viikoksi lähetteeen käsien röntgenkuvaukseen. Aloitan Joulukylän ristiriitaisin tuntein myös, koska miehen työpaikalla on menossa yt-neuvottelut. En voi olla tuntematta pistoa, sillä jos olisin pysynyt it-alalla, taloutemme olisi paljon vakaammalla pohjalla.

Vaikka meitä on puodilla kolme yrittäjää jakamassa työvuorot, tiedän myös miten pitkiksi päivät käyvät joulun alla. Viime vuonna lopetin Aretan imetyksen juuri Joulukylän alla. Kotona odotettiin syliä.

Ristiriitaisin tuntein aloittelen siis joulukiireitä: itsekäs minä - se tyttö sisälläni, joka ei koskaan vanhene - on innoissaan. Äiti ja vaimo sen sijaan tuntee pienen piston ja huolen. Kotona minua ei jhetkeen nähdä muuten kuin ompelukoneen äärellä.

torstai 22. marraskuuta 2012

Jännäpäivän monsteripaita

Otson koulussa vietettiin tänään Jännäpäivää. Ompelin Jännäpäiväksi pojalle monsteripaidan. Lisäksi poikanen otti mukaan mustan satiiniviitan ja ensimmäisenä joulunaan lahjaksi saamansa Tappisilmä-pehmon.

Jännäpäivän ohjelmassa oli ollut mm. labyrintissa seikkailua, kauhutarinoiden lukemista, hirmuisia tuijottavia silmiä ja jännittäviä asuja.





keskiviikko 21. marraskuuta 2012

My Little Pony -paidat

Tämä kaksi vuotta sitten Auroralle ompelemani ponipaita on ollut mieluinen. Se on edelleen Auroralla (koti)käytössä, reikäisenä ja maalitahraisena. Kahden vuoden aikana ponit ovat tulleet sen verran tutummiksi, että tunnistan Pinkie Pien oli se sitten uuden tai vanhempien sukupolvien mallinen. Aretan paidan yksisarviselle sainkin hakea hetken nimeä. Se paljastui Rarityksi, joka on uusimpaan sukupolveen kokenut tästä versiosta perusteellisen muodonmuutoksen söpöyskuvioita ja väriä myöten.



Paitakankaat: Eurokangas, aplikoinnit Jyskin jäävelouria + muita veloureja (oma kaava)
Legginsit ja My Little Pony -sukat: KappAhl
Kengät: Aretalla Next, Auroralla Tokmanni
Hameet: Aretalla kirppislöytö, Auroralla KappAhl
Pinnit: Gymboree








Tytöt ovat paidoista aivan onnessaan ja minusta oli ihanaa ommella pitkästä aikaa jotain näin suuritöistä omille ipanoille.

maanantai 19. marraskuuta 2012

Kolmevuotias

Kaikista pienistä pienin, pikkusisko, kuopus. Se täyttää jo kolme. Tämän numeronko myötä hyvästelemme vauva-ajat ja sumuvuodet?


Se katsoi valokuvaa seinällämme: ”Kuka on tuo kaikkien vauva?” ”Sinä se olet”, vastasin. Nauratti. Mutta toden totta: kuvassa vauva on koko perheen keskellä, isän sylissä, äidin käsi ympärillään, isosisko ja vielä isompi veli nojaavat sitä kohti. Kaikkien vauva. Se sanoo olevansa iso jo.


Se nukkuu jo omassa sängyssään. Ottaa illalla lelun tai kirjan mukaan, välillä pyytää lukemaan ja välillä haluaa nukahtaa heti. Äitikin osaa jo nukkua omassa sängyssä: enää ei tarvitse keskellä yötä hiipiä kuulostelemaan, hengittääkö pienin.


Se piirtää salaa seinään, rikkoo nukkensa ja usuttaa koiran puremaan tyynyä. Se hakee salaa postin ja kylvää kirjeet pitkin pihaa. Se seisoo kuralätäkössä ja roiskuttaa vettä. Se luikahtaa luvatta hevosten tarhaan ja syöttää niille heinää. Se kähveltää isoveljen legot ja isosiskon helmet.


Se ottaa äidin kumisaappaat valmiiksi ulko-oven viereen. Se kattaa pöydän. Se hakee kaneille ruoan. Se halaa koiraa ja koira palvoo sitä. Se leikkii sisarustensa kanssa piirtää hevosia paperiin. Se tulee syliin ja halaa. Se haluaa tanssia prinsessamekossaan ja vaatii musiikkia, kaikki kelpaa Eminemistä Elvikseen.


Hevostyttö, huimapää. Kerran poni heitti sen selästään kuraiseen peltoon. Itku loppui heti, kun se pääsi takaisin satulaan ja komensi tomerasti ponin liikkeelle. Se kasvaa hevosentuoksussa, niin kuin äitinsäkin olisi halunnut. Tahtotyttö, äidin maata.


Nukahdettuaan se vielä näyttää vauvalta. Silitän sen pieniä jalkoja ja vatsanahka muistaa, kuinka ne potkivat sydämeni alla. Siitä on jo kolme vuotta.


Täällä pienen tytön suuri kaima Aretha Franklin: I Say a Little Prayer
Onnea Aretta

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Hetki ennen Joulukylää

Tänä viikonloppuna ehdin vielä rauhassa kuvata puodilla ja ihmetellä Tallipihalle viriteltyjä jouluvaloja. Kyllä, nämä ovat jo jouluvalot, sillä Joulukylä aukeaa ensi lauantaina. Marraskuun tihkusateessa yritin löytää joulutunnelmaa, en vielä löytänyt.


Tämä oli varsin surrealistinen puotiviikonloppu. Puodilla kävi vakkariasiakkaita, messuvieraita, outoja kyselijöitä, turisteja ja ihanan hulvattoman hulluja tyyppejä, joiden kameran muistikortille tarttui muutama otos minusta rikkomassa kaikkia minihamesääntöjä: liikaa ikää, liikaa kiloja ja liian vähän helman pituutta. Laittoman helman omistaja rannerihkamastaan joulupuussa kiinni räpiköimässä.


Tallipihan isännöitsijä Tarja kävi virittelemässä aina vain lisää valoja. Vaunuvajan vintin ikkuna sai lilat ledit. Piharemontin jäljiltä rakennuksissa on muutenkin upeat ulkovalot. Nuo räystäidenalusledit menevät kyllä hankintaan kotonakin - kunhan joskus saadaan talo niitä vaille valmiiksi.



Oma puotikin sai lilat valot vintin ikkunaan. Nämä näkyvät uudelle Palatsinraitin sillalle saakka.


Taikaviitan Tarja teki meille joulupuun. Juuri sen, johon jäin kiinni vaihtaessani kynttilää lyhtyyn.


Järjestelin eteisessä vielä lisää. Virittelin esiin mm. Taikaviitan viirejä.


Taikaviitan Tarja löysi aarrekätköistään vanhan pilkullisen varjostimen ja toi sen puodille, jos vaikka keksisin sille paikan. En ihan heti keksinyt, mutta kun kirppikseltä löytyi varjostimeen sopiva lamppu, niin paikkakin löytyi eteisestä.


Muotirikosten sarja jatkuu. Olen aivan varmasti jonkun muotigurun mukaan yli-ikäinen ja muutenkin matemaattisilta ulottuvuuksiltani rajoittunut henkseleihin. Luulin jo käyttäneeni niitä tarpeeksi 80-luvulla (minulla oli henkselit usein: farkuissa roikkumassa alaspäin ja ratsastushousuissa alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan olalla), mutta nyt olen löytänyt ne uudestaan. Kiinnitän ne farkkujen ja muiden housujen lisäksi hameeseenkin.


Bongasin joku aika sitten Vapaa Valinnan aletangosta ihanasta kukkakankaasta tehtyjä hellehaalareita minuakin naurattavaan hintaan. Ostin niitä kolmet. Yhdet saivat jäädä alkuperäiseen malliinsa haalariksi, yksistä tuunasin pitkät housut ja näistä kolmansista polvihousut.


Askartelin puodille muutamasta tyhjästä pahvilaatikosta lahjapaketteja koristeiksi.



Puodilla alkaa muutenkin näyttää jouluiselta.



 




Tänä viikonloppuna sain vielä puodilla ommeltuakin. Joulukylän viikonloppuihin on turha ompelukoneetta raahata - toivottavasti!




Tunnelma on odottava: seuraavalla puotivuorollani karuselli on jo koottuna, Mimmi-aasi ja lampaat tallissa ja piha täynnä elämää.