Lumme sairastuvalla

Lumme-kana loukkasi jalkansa viime viikolla Tallipihalla. Ja kuten kanat joskus sairaalle lajitoverilleen tekevät, toiset kanat alkoivat nokkia sitä. Kanojen kanssa saa aina miettiä tarkkaan: niille lajitovereiden seura on tärkeää - ja seuran puute stressi - ja munivan kanan kuljettamisessakin on riskinsä. Mieluiten siis kana saisi toipua toisten seurassa. Nokkijat olivat kuitenkin sen verran tosissaan, että nyt oli pakko tuoda Lumme pois.

Onneksi Lumme on kesy ja ihmisiin ja toisiin eläimiin tottunut! Se ontuu edelleen, mutta saa jo ulkoilla pihalla. Lapsilla on selvästi ollut ikävä kanoja.

Lampaat sen sijaan eivät tunnu muistavan viime talvisia naapureitaan.

Lumpeelle tehtiin sairastupa kesän tyhjillään olevaan isoon kanihäkkiin. Ruoka maistuu, varsinkin herkut omena ja pannari. Munimisessa Lumme piti siirron jälkeen vain päivän tauon. Parane pian, Lumme!

KOLMIO ikkunakilpailu

Facebookissa (täällä, klik!) on meneillään DesignOnTampereen KOLMIO ikkunanäyttely ja äänestys. Kuvat löytyvät tuon tapahtuman seinältä ja niitä voi äänestää tykkäämällä kuvasta. Ikkunat saa luonnollisesti kiertää katsastamassa myös kaupungilla kiertäen. Äänestäneiden kesken arvotaan 100 euron lahjakortti äänestyksen voittaneeseen liikkeeseen. Tallipiha on mukana, äänestäkäähän!

Syksyä puotiin

Viime viikolla loppukesän hellepäivät tuntuivat kääntyvän syksyisiksi. Virittelin puodin kuistille värivalot ja kaivoin lyhdyt esiin.

Uhmasin mustia peukaloitani ja istutin pari suurta pallokrysanteemia.

Käydään toki peremmällekin!

Otin katosta pois kesäiset linnut ja ripustin tilalle syksyisempiä lehtiä ja Kärpässienikivastimia. Lehtiköynnökset olen ommellut jokunen vuosi sitten lastenhuoneiden koristeiksi. Ompelin niihin lehtiä puuvillakankaista ja virkkasin kärhöjä, varsi on vinonauhasta ja sisällä rautalankaa. Kakkupaperipallot sopivat puotiin niin hyvin, että ne saavat jatkaa seassa.

"Omalle" ikkunalle järjestelin iPaNaSiRkUs-vaatteita.

Pimenevien iltojen myötä alkaa heijastinkasten kivastimien aika. Ompelin maatuskoita iloisen kasan.

Puotipäivinä valmistui myös avaimenperiä ja avainnahoja.

Tulkoon syksy, puodilla ollaan valmiina!

Arvonnan aika

Ahdin tilan facebook-sivulla saavutettiin 300 tykkääjän raja, joten oli aika pienelle arvonnalle. Palkintona on avainnauha ja avaimenperä.

Tykkääjiä kertyi tähän iltaan mennessä 302. Suoritin arvonnan Random.orgin arvontakoneella.



Tykkääjien listalla 36. on Pipsa K. Onnea! Otin voittajaan yhteyttä fb:n yksityisviestillä.

Tallipihan piharemonttikuulumisia

Tallipihalla piharemontti etenee loppusuoralla. Ensimmäiset pihavalot palavat jo ja yhä useammat kiveykset ja istutukset valmistuvat.

Kivimies (incognito).

Omenatarha on vielä kesken. Sinne on tulossa valoja, hahmoja ja toiminnallisia pisteitä. Tällä hetkellä sen ovat löytäneet koiranulkoiluttajat.

Hmmm. Tämä vaatii vähän sulattelua.

Ensimmäiset punaiset omenat!

Parkkipaikkojen ympärystä on tällä hetkellä suurimman myllerryksen kourissa.

Ensi vuonna pihlajat kurottelevat marjojaan maalatun aidan yli. Silloin onkin odottamieni Pietarilaisten markkinoiden aika!

Yrittäjän vaikea "Ei"

Ahdin tila elää yrityksenä neljättä vuottaan. Perustin hevostallin, jota oli tarkoituksenani pyörittää pienimuotoisesti leipätyöni ohella. Seuraavassa kuussa jouduin ottamaan käyttöön ensimmäisen Suunnitelma B:n ja jäin äitiyslomalle.

Äitiyslomani aikana asiat muuttuivat. Leipätyöpaikkani myytiin, enkä halunnut ostajalle töihin - enkä varsinkaan kesken hoitovapaan, lasten ollessa pieniä. Maa- ja metsätalousministeriö antoi uuden asetuksen hevostallien mitoituksesta. Oma tallimme jää siirtymäkauden jälkeen n. 10 cm liian matalaksi. Asetuksen tarkoitus on tältä osin turvata hevosille ennen kaikkea riittävän hyvä sisäilma - riittävän monta kuutioita hengitysilmaa. Oma tallimme on niin väljästi rakennettu, että kuutioita on kyllä nytkin reilusti yli mitoitusten. Lisäksi vanha painovoimainen ilmanvaihto toimii edelleen moitteettomasti.

Irtisanauduttuani leipätyöstäni ja pistettyäni talli-idean katonkorotuksineen mietintämyssyyn toistaiseksi, sain mahdollisuuden kokeilla käsityöyrittäjyyttä Tallipihalla. Siitä on nyt puolitoista vuotta.

Aloittavalla yrittäjällä on dilemma: en tiedä, mitä en tiedä. Monet asiat oppii vain kokemuksen kautta.

Aloittaessani yrittäjän ammattitutkinnon opiskelun, meitä tuoreita yrittäjiä yhdisti yksi kysmys alasta riippumatta: hinnoittelu. Hinnoittelu on simppeliä matematiikkaa: materiaalit + kiinteät kulut + palkka sivukuluineen = myyntihinta. Yhtälö muuttuu vaikeaksi, kun yhtälön lopputulos pitää sanoa ääneen ja muuttujana on oma työ. Lisäksi yrittäjä pyörittelee mielessää muita arvoja: tietyn tuotteen PR-arvo, sen tekemisen mielekkyys (harrastusnäkökulmasta) - ja myös vähättelee itseään. Tinkii hinnasta, niin että siitä jää kokonaan palkan osuus pois - helposti osa kuluistakin, jolloin tehty työ itse asiassa tulee maksamaan yrittäjälle. Lisäksi kannattamattomaan työhön käytetty aika on ehkä pois kannattavasta työstä.

Käsityöpuolella vertailukohteeksi ottaa helposti teollisesti valmistetun tuotteen, jonka hinta muodostuu kuitenkin ihan eri tavalla. On nielaistava muutamaan otteeseen, kun henkkamaukan paidan saa parhaassa tapauksessa alle vitosella ja omasta työstä ei välttämättä saa kohtuullista korvausta edes kymmenkertaisella hintalapulla.

Nyt seuraa eteneminen yrittäjyyden alkeista jatkokurssille: kannattamattomat rönsyt on karsittava. Jos tuotteen kannattava myyntihinta nousee satoihin euroihin ja kyse on kuitenkin vain paidasta, on mietittävä uudestaan. Onko ostaja valmis maksamaan siitä kannattavan hinnan? Saako yrittäjä siitä mahdollisesti muiden arvojen muodossa riittävän korvauksen?

Törmäsin männäpäivänä tähän kirjoitukseen aiheesta. Oikein hyviä mietteitä! Itse joudun lisäämään tuohon Millan hintapiirakkaan ja sitä täydentävään luetteloon kivijalkapuodin kuluja lähtien vuokrasta, autopaikasta ja maksupäätteestä aina Teosto- ja Gramex-maksuihin. Markkinointikulut tulevat vielä päälle, ne ovat välttämättömiä puodin sijaitessa historiallisessa matkailukohteessa.

Jouduin viime päivinä miettimään linjaustani tilaustöiden suhteen. Näitä kuvissa vilahtelevia tunikoita oltaisiin mahdollisesti halukkaita tilaamaan suurempiakin määriä. Tunikat ovat kuitenkin uniikkeja: jokainen tilaaja saa itse päättää värit, kuvioiden aiheen ja lisäksi tunika on mittatilaustyönä valmistettu. Ajan asiakkaan luokse suunnittelukäynnille ja ottamaan mitat. Tilaan kankaat toiveiden mukaan. Esipesen ja silitän kankaat, jotteivat ne valmiissa työssä eläisi. Tämän jälkeen yhden tunikan valmistamiseen kaavojen sovelluksineen, kankaiden leikkauksineen aplikointeineen ja ompeluineen uppoaa vähintään kaksi (pitkää) työpäivää - vaikka tekisin kerralla useamman ja pystyisin jonkin verran tekemään sarjatyönä. Sen jälkeen ajan sovituskäynnille ja teen vielä mahdollisesti muutoksia uusine sovituskäynteineen. Tänä vuonna olen nostanut myyntihinnan 55 euroon, joka mielestäni on kallis tunikasta - se nyt kuitenkin on vain tunika.

Kannattavana rajana omaa työtään myyvän yrittäjän tuntilaskutuksessa pidetään n. 40 euroa, silloin se kattaa palkan ja muut kulut - materiaalikulut tulisi laskuttaa erikseen. Jokainen varmaan osaa laskea tunikan osalta, että eipä taida Ahdin emännän bisnes kannattaa.

Työssä on kuitenkin muitakin arvoja, kuin raha. Käsityöyrittäjyys on harvoin mikään kultakaivos, mutta itse työn tekeminen asiakaskontakteineen ja oman käden jäljen näkeminen tuo paljon mielekkyyttä. Tunikoissa minua ilahduttaa erityisen paljon ajatus siitä, miten paljon iloa ne tuovat paitsi käyttäjälleen, myös hänen kanssaan tekemisissä oleville lapsille. Tunikoita on mennyt opettajille, päiväkodin työntekijöille, muskarin opettajalle ja kirjastoon. Miten paljon iloa!

Niinpä en jatkossakaan kieltäydy kokonaan vastaanottamasta tunikatilauksia tai muitakaan tilaustöitä. Teen niitä vain yksittäisinä, ilman deadlinea ja hiljaisina aikoina sesonkien ulkopuolella. Joka ikistä hyödynnän sumeilematta PR-mielessä julkaisemalla niiden kuvat täällä blogissa ja Ahdin tilan facebook-sivulla (jossa muuten ollaan yhden ainokaisen tykkääjän päässä seuraavasta arvonnasta).

Tämän viimeisimmän kuvan aina ajankohtaisine teksteineen nappasin Susannan työhuoneelta.

Pilkkuja ja palloja

Ompelin Auroralle pilkullisen ja Aretalle pallollisen paidan. Kerhoon, reissuun, mekon alle, legginsien kaveriksi, farkkujen kanssa... näille on aina käyttöä! Kaava on oma, kankaat Harjun 100% puuvillatrikoota.

Kanakuiskaamassa Lasten ja nuorten pihakirppiksellä

Otson kanssa olimme tänään Tallipihan Lasten ja nuorten pihakirppiksellä esittelemässä Tallipihan kanoja. Kävi huono tuuri, sillä juuri Otson nimikkokana Lumme loukkasi jalkansa ja jouduin tuomaan sen eilisiltana omaan talliimme toipumaan. Lumme on kanoista kesyin ja opetellut Otson kanssa jopa temppuja. Lummetta tuurasivat Täti Ruskea ja Muna-Karita.

Silittelijöitä, sylittelijöitä ja kyselijöitä riitti. Monikaan ei ole aikaisemmin silittänyt kanaa. Ihmiset yllättyivät siitä, miten kesyjä ja ihastuttavia kanat ovat. Niiden touhuja on mukava seurata, ne juttelevat ja reagoivat ihmiseen ja nauttivat hellyydestä.

Päivän asu: henkselit, stetsoni ja kana.

Varsinkin aikuisia askarrutti Muna-Karitan paljas kaula. Syyllinen siihen on uteliaisuus: Muna-Karita kurkottelee verkkoaidan välistä ja höyhenet irtoavat, kun se vetää pään takaisin aidan raosta.

Muita usein kysyttyjä kysymyksiä:


K: Kanan elinikä?
V: Keskimäärin 7 vuotta (vaihtelee roduittain). Tiedossa oleva maailman vanhimmaksi elänyt kana eli 15-vuotiaaksi. Tuotantokanat elävät lyhyemmän elämän, munijat n. 5 vuotta ja broilerit muutaman kuukauden.

K: Mitä kana syö?
V: Kananrehua, viljaa (esim. kauraa), kanakalkkia, kiviä ja vettä. Lisäksi tuoretta: voikukanlehtiä, salaattia, hedelmiä, vihanneksia... Kanat pitävät myös monista ruoantähteistä. Talvikodissa Ahdin tilalla Tallipihan kanojen herkku on pannari.

K: Munivatko Tallipihan kanat?
V: Munivat munan naiseen päivässä, parhaassa kaksi. Munat ovat ruskeita. Niistä ei tule poikasia, koska Tallipihalla ei ole kukkoa.

Pihan ja tallin myyntipöydillä oli tarjolla: leluja, kirjoja, pelejä, vaatteita, vauvantarvikkeita ja urheiluvälineitä. Tunnelma oli aurinkoinen ja leppoisa, lisääkin väkeä olisi hyvin mahtunut.

Esiintymislavalle kipusi The Rewell. Nuorilla pojilla oli mainio meininki!

Ihana, aurinkoinen loppukesän päivä ja ihana Tallipiha! Muistattehan meidät, kun mietitte, missä viettää vapaapäivä Tampereella?

Hetken hevosia on kolme

Laitumen laiskoihin loppukesän päiviin saatiin säpinää, kun uusi arabiruunatuttavuus tuli meille viikonloppuhoitoon. Omat hevoset ovat aidan toisella puolella, kun ei parin päivän takia haluttu ottaa turhia riskejä, joita isojen eläimien tutustumiseen ja lauman uudelleenjärjestelyyn aina liittyy. Niin leppoisasti ovat kaikki kolme suhtautuneet, että hyvin olisi varmaan sujunut saman aidankin sisäpuolella.

Aretta "kuvaa" uutta heppaa omalla leikkikamerallaan. Tarhaan ja laitumelle ei saa omin luvin mennä, on sen viime aikoina alkanut uskoakin. Alkukeväästä sain uhkarohkean hevostytön rysän päältä kiinni, kun yritti (ja melkein onnistuikin!) ratsastaa salaa Viljami-ponilla. Muistan niin, millaista oli olla pieni ja innokas hevostyttö. Onnea on, kun saa antaa omalleen tallintuoksuisen elämän hevosten kanssa.

Piposulkeisten satoa

Ylhäällä: Rusettipipo sirkus (koot XS-L) ja Neliöpipo sirkus (koot XS-L)
Keskellä: Putkihuivit sirkus ja tähdet musta-valkoinen (yksi koko sopii joka pääknuppiin)
Alhaalla: Pipa tähdet musta-valkoinen (koot L ja XL) ja Pipa sirkus (koko L)

Tallipihan puodilta ja nettikaupasta näitä jo saa.