Puhtaalta pöydältä

Naisella on oikeus vaihtaa mielipidettään ja tehdä 180 asteen käännös, eikö niin? Meillä on sairastettu joulusta asti, koko perhe vuoronperään ja yhdessä ja jotenkin se kruunasi vuoden 2017 niin, että sain tarpeekseni koko vuodesta. Ikinä meillä ei ole ennen uuttavuotta siivottu joulua pois, mutta nyt tehtiin niin. Aarrearkkuihin pakattiin jopa ikkunoiden valotähdet, jotka meillä normaalisti ovat pääsiäiseen asti. Vain joulukukat jäivät vielä: nuppuasteelle jumittanut jouluruusu, muutama hyasintti ja jo muutaman lehden pudottanut joulutähti. Punainen keittiökin tökkii nyt, vaikka olenkin sitä rakstanut pian kymmenen vuotta. Jos pääsen ihmisten töihin tänä vuonna, niin keittiössä vaihtuu väri!

Olohuone on aika entisellään sitten vuoden takaisten bloggailujen. Ison amerikanarkun kaveriksi lyhensimme jalat tuosta vihreästä pikkupöydästä, jonka monta vuotta sitten löysin rompetorilta. Sille ei ole oikein löytynyt paikkaa ja en ole jalkojen pätkäisyyn aikaisemmin raaskinut ryhtyä, mutta se on nyt tuossa paikallaan tosi mieluinen. Ja nyt mahtuu koko perhe olohuoneeseen pelaamaan lauta- ja korttipelejä.

Kuusen paikka oli tuolla keittiönpään nurkassa. Siihen tuli nyt tallinvintillä varastossa uinaillut pieni kulmakaappi. Sen päälle pitää metsästää kirppisreissuilta sopiva lamppu. Vihreää kautta mulle selvästi pukkaa: veden- ja koivunvihreät sävyt näyttävät nyt tosi kauniilta.

Tervetuloa vuosi 2018!

Sisustusta ja pintaremppaa: keittiö

Nyt seuraa kuvapläjäys keittiöstä. Sielläkään ei hirmuisen suuria ole tapahtunut, järjestyskin on sama vanha ja hyväksi havaittu. Jotain pientä kuitenkin. Uutta ei tännekään hankittu, paitsi pöydän vahakangasliina on uusi (Eurokankaasta) ja kahvinkeittimen suhteen olin avulias ja tilasin sen miehen puolesta itselleni synttärilahjaksi (Klingeliltä) :D

Aika paljon viihdyn keittiössä. Emme syö ulkona ja leivon melko usein. Enimmäkseen perinteisiä ja epämuodikkaita leipomuksia, kuten sämpylöitä ja pullaa, joskus piirakkaa, pikkuleipiä tai mokkapaloja.

Ihan pieniä ompeluksia ja mööpleerausta

Viime aikoina varsinkin makuuhuoneessa on vähän mööpleerattu, joten kurkistetaan peremmälle. Kannoin naulakon alla majailleen rekin varastoon ja laitoin siihen hoitopöydän, aivan lämpimän muurin viereen.

Ompelin hoitopöydän yläpuolelle naulakon hyllynreunaan viirinauhan.

Katsokaas, minkä aarteen löysin vähän aikaa sitten kirppikseltä: vanhan ensisängyn! Siinä on joskus ollut pyörät alla, sillä jaloissa on sen näköiset metalliosat. En tiennyt, tulisiko pikkusängylle enää käyttöä, mutta 15 euron hintaan se kannatti pelastaa talteen. Nyt vain puhdistin sängyn ja Mies kiinnitti pohjan uudestaan (tämä toimenpide kannattaa tehdä kaikille vanhoille aarteille, sängyille ja vaunuille, vaikka vaikuttaisivatkin tukevilta). Pyörät siihen voisi taas laittaa jossain vaiheessa alle.

Sänkyyn pitäisi ommella pinnasuoja, mutta ajattelemaani kangasta olikin jäljellä liian pieni tilkku enkä osaa valita toista. Täytyy vähän tuumailla. Siihen saakka virittelin reunasuojaksi lampaantaljan.

Ompelin muutaman pehmosydämen ihanimmista retrokankaista.

Pienen sängyn löydyttyä makuuhuoneeseen kehdolle on ollut käyttöä olohuoneessa ja keittiössä. Kehdon reunaan ompelin myös viirinauhan. Täällä keittiön puolella olen pieniä ompeluksia vähän ehtinyt ommellakin. Ihanan kodikas meininki, kun kehto keinuu katosta ja puuhellassa rätisee tuli. Työhuoneella ehtii puuhata taas sitten joskus.



Keittiössä

Pidän edelleen omaa lomaa ja teen kotona niitä juttuja, joita olen siirtänyt ja siirtänyt. Lasten vaatekaapit saivat jo tarpeeksi täytettä, joten siirryn kodin kimppuun.

Keittiössä ei kovin suuria mullistuksia ole tapahtunut. Olen saanut järjesteltyä kaappeja ja näihin kuviin mennessä sotkenutkin ne taas. Olen kuitenkin ottanut käyttöön arsenaalin vanhoja lasi- ja peltipurkkeja, joten sotkukin näyttää kivemmalta, kun kuivat ruokatarvikkeet ovat nyt kauniissa astioissa. Rakastan edelleen punaisia kaapinovia, vaikka alkuun ajattelinkin, että ne on helppo vaihtaa kyllästyessä. Keittiömme on haastava pohjaltaan, kun ovia on kolmella seinällä ja suuri ikkuna yhdellä. Lisäksi yhdellä seinustalla on toimiva puuhella, jota tarvitaan varsinkin talvisin ja se tarvitsee ympärilleen melkoisen varoalueen. Neljännen oviaukon sentään remontissa tukimme ja toisen siirsimme, jotta saimme kaapistolle ja koneille ehjän nurkan. Hyvin tuo on toiminutkin, isompaa en kaipaa.

Tiedättekös, mikä on omassa lomassa parasta: viime aikoina olen leiponut taas enemmän kuin aikoihin. Sämpylöitä varsinkin ja nyt syksymmällä Otson kanssa kaura-omenapaistosta.

Ostin viimeisinä puotiviikkoina Tallipihalla kaikenlaista kivaa jemmaan, kun vielä sain henkilökuntahintaan. Hauska henkarinaulakko on omalta puodilta, siitä löysivät paikkansa essut.

Ja iiiik! Katsokaas, minkä bongasin viime viikonloppuna huutokaupasta! Metallinen Pepsi/Teem-hylly on minusta aivan mahdottoman ihana. Alunperin ajattelin jemmata sen omaa puotia odottamaan, mutta se löysikin juuri sopivan paikan keittiöstä. Tuohon nurkkaan olen hyllyä havitellutkin, nyt löytyi.

Kurkataanpa ihan vähän eteiseen. Sen ikkunalle löysin kirppikseltä papukaijan. Muistan nämä omasta lapsuudesta: ne roikkuvat kuminauhassa ja niistä kuuluu ääni, kun niitä liikuttaa. Ihanan kitschiä.

Keittiössä meillä ollaan paljon, kuten varmaan monessa muussakin perheessä. Minä ompelen siellä (tosin nyt olen päättänyt pysytellä jatkossa ompeluksineni pääosin työhuoneessa), Otso tekee läksyt ja tytöt piirtävät ja askartelevat pöydän ääressä ja yleensä pöydälle nostetaan jonkun kannettavakin surffailtavaksi. Paavo-koiran lempipaikka on kesäisin puuhellan vierellä viileällä nitsillä. Talvella samalla kohdalla pidetään polttopuukoppaa.

---

EDIT 11.9.2013:
Askartelin pari pikkutaulua kaapin yläpuolelle Ikean halpiskehyksistä, Tigerin askartelupaperista ja vanhoista kahvipakettikorteista, joita minulla oli joskus Tallipihan puodilla myynnissä.

Se todellinen työhuone

Ajatella, millä vaivalla olemme miehen kanssa rakentaneet itsellemme työtiloja! Teen omassa työhuoneessani töitä äärimmäisen harvoin. Keittiö on kodin sydän, sinne itse kukin kantaa tekemisensä.

Tänään keittiöverstaalla riitti väkeä, kun kerrankin olimme miehen kanssa kotona kokonaisen päivän. Yhteisen vapaan - olkoonkin, vaikka miehen vapaa on lomautus, viimeisimmän joulunalus-yt-kierroksen peruja.

Aretta löysi itselleen ompelukoneen kirppikseltä. Miehen tekemän huollon jälkeen sillä pääsi tekemään leikkihevosille varusteita.

Auroran pinkki glitter-ihanuuskin toimii vielä. Sillä tehdään nukenvaatteita.

Minun koneeltani syntyi tänään kasa avaimenperiä.

Nysse tuli!

Melkein sukua julkkikselle! (Tai jotain.) Tänään ilmestyi Meidän Talo -lehti, jossa on juttu meidän talosta. Freelance-toimittaja Tanja Hakala ja valokuvaaja Petri Kivinen kävivät heinäkuun puolivälissä tekemässä jutun. Oli oikein mukava päivä, kiitos heille!

Sain nähtäväksi tekstin ja valokuvia etukäteen. Kovasti tykkään!

Vähän ihmetyttää lehteen valitut kuvat, moni minun mielestäni paljon parempi ja mielenkiintoisempi kuva jäi pois. Ehkä nämä sopivat paremmin lehden linjaan - tai ehkä olen puolueellinen. En lue sisustuslehtiä juurikaan ja tämä lehti on minulle ihan uusi tuttavuus.

Lehti on Meidän Talo 9/2012, syyskuun numero siis. Kotimme on noiden vanhojen unelmatalojen joukossa. Sitä se toki onkin!

Voi apua ja nolous vain noita omia kuvia! Tyypilliseen tapaan meillä oli kuvauspäivänä kiire aamu ja toimittajan tullessa olin vielä tukka kampaamatta ja meikittä. Vaatteitakin taisi olla melko minimaalinen määrä. Ei sillä, että muutenkaan kamalasti tälläisin, mutta olisihan vallan Virallista Juttua varten voinut vähän panostaa. Ja olla nauramatta kuvissa kaikki epäkohdat valloillaan. Lapset ovat ihania ja Mies on komia, niin kuin aina. (Hassua muuten, miten näen jotkut ihmiset aina ja ikuisesti nuorina live-elämässä. Valokuvista saa oikein katsoa, että kukas tuo onkaan. Täytyy vain toivoa, että mies elää samanlaisen optisen harhan vallassa. Ihanaa on kyllä vanheta yhdessä. Rupsahtakoon roppa, kunhan huumori säilyy!)

Positiivinen kokemus kaikkineen. Kivalta tuntuu, että nyt on kätten jälki dokumentoituna lehteen. Remppaa on nyt takana viisi vuotta - ja edessä ainakin saman verran. Tosin tahti onneksi alkuhässäkästä hiljenee ja saa jo asua mukavuuksien keskellä. Ipanatkin kasvavat, enää ei tarvitse kiipeillä telineillä vauva masussa tai repussa.

Jos joku tänne blogiin tuon jutun jäljiltä löytää, niin lämpöisesti tervetuloa! Mikään sisustaja en ole, mutta remppa- ja kotijuttuja tänne kyllä päivittelen.

Tervetuloa myös muille uusille lukijoille!

---

EDIT 11.9.-12: Lisään muutamia tähän liittyviä linkkejä:

Täällä ja täällä on lehtijutun tekoa ja kotia esittelevät postaukset.

Tästä pääset kaikkiin remonttiaiheisiin postauksiin ja tästä puolestaan sisustusaiheisiin.