torstai 4. elokuuta 2016

Heinäpoudat


Tulivathan ne heinäpoudat tänäkin kesänä, vaikka heinäkuun edetessä sateisena alkoi jo näyttää toivottomalta. Meidän perheemme vietti pellolla kaksi päivää. Ihan ei viiden hevosen heiniä saatu, mutta lato piukkaan kuitenkin.

Kuvissa näkyy paljon traktori ja se toki helpottaakin hommaa. Iso osa työstä on kuitenkin paalien nostamista: ensin paalaimen jäljiltä pieniin kasoihin pellolle niin, että niiden väliin jää hyvä ura traktorille ja peräkärrylle. Traktorin liikkuessa paalit nostellaan kärryyn ja kärry ajetaan latoon. Meillä sillä ei pääse perille asti, vaan tallinvintille heiniä viedessä kärry seisoo sillalla ylämäessä. Siitä paalit kannetaan latoon ja pinotaan. Sitten takaisin pellolle ja toistetaan, kunnes kaikki paalit ovat sateensuojassa. Monena vuonna olemme olleet pellolla vielä pikkutunneilla, tänä vuonna tuli valmista jo yhden aikoihin molempina iltoina.










Se tunne, kun viimeinen kuorma on ladossa... Se on kuulkaas hyvä!

tiistai 2. elokuuta 2016

Loppu

Sunnuntaina suljin puodin oven viimeisen kerran. Palautin avaimet vuokraisännälle. Nukkumaan mennessä mieleen nousi helpotus: seuraavana aamuna minun ei tarvitsisi miettiä, onko joku särkenyt näyteikkunan tai varastanut puodin edestä kukkaistutukset.


Perjantaina puoti oli vielä auki. En pakannut silloin mitään. Viikonloppu oli varattu muuttoon,


Miehen kanssa tyhjensimme puodin kaksin. Mies rapsutteli teippaukset ikkunoista ja tarrat valomainoksista.


Sunnuntaina puoti oli tyhjä ja siisti. Tila tuntui ihan oudolta ja vieraalta paljaana. Täällä oli hyvä olla.



Keppihevossirkus on muuttunut liiketilaksi muiden joukossa. Uudet vuokralaiset saivat avaimensa jo. Mielenkiintoista nähdä, mitä he keksivät.


En oikein osaa vielä ajatella yrityksen loppumisesta mitään. Päällimäisinä vaihtelevat ilo ja helpotus, Tuntui ihan sopivalta, että yritys loppui hikiseen muuttoon.