Minulta jäi läppärin laturi Lahden messureissusta, joten en päässyt tuoreeltaan bloggaamaan kuulumisia. Nyt niitä sitten tulee, yhdessä jättipostauksessa. Osastoni oli suurin ikinä, 40 m2 ja sen värit niin herkulliset, etten malta olla postaamatta valtavaa kuvamäärää. Olkaa siis varautuneet hirmuiseen väripommiin!
Messut olivat kaksipäiväiset, joten rakennuspäivä oli perjantai. Pidin puotia vielä aamupäivän auki samalla, kun pakkasin auton. Auto ei hetkeen olekaan ollut tositoimissa. Sitä on korjattu ja koeajettu. Lahteen se kulkikin hirmuisine kuormineen, talvirenkaat allaan varsin leppoisasti. Kuormankin kanssa matkavauhti pysyi mukavassa vähän reilussa 80 km/h -nopeudessa rennolla kaasulla.
Muutamassa tunnissa auto kuormineen muuntui suureksi osastoksi keppariratoineen. Aikaa vievin osuus rakentamisessa on sähköjen veto. Messuja alustavalla viikolla huomasin Spotifyn Business-version tulleen Suomeen ja niinpä nyt sainkin luukuttaa musiikkia Spotifysta. Taustamusiikin soittaminen messuilla vaatii omat lupansa sekä Teostolta että Gramexilta, puodin taustamusiikkiluvilla ei messuilla saa soittaa.
Keppariradalle teimme Miehen kanssa messuja edeltävällä viikolla muutamia uusia esteitä, mm. nuo kuvassa näkyvät muurit. Niistä tulikin tosi kivat! Hankin radalle joka esteelle sponsorit muista käsityöyrittäjistä:
1 (pysty)
Ahdin tilan keppihevossirkus
2 (muuri)
TaavaNainen
3a (pysty)
Helsingin olkain
3b (pysty)
Katjan kahvisäkkituotteet
4 (muuri)
Vinkee
5 (vesieste)
Metkuni
Osastoni oli Lasten Kätevän puolella, Käsityökorttelin naapurina.
Lauantaiaamuna minusta otti läjän kuvia hyvän kamerasilmän omaava
Roosa B. Kiitos!
Ja kuvia katsellessani tekisi mieli potkaista itseäni: kuinka en ole huomannut, mikä (sinänsä tarpeellinen) sotku pollottaa kauppa-auton sivuovesta! Siihen on ommeltava esirippu ennen seuraavaa tapahtumaa.
Matkalla Lahteen kauppa-autosta katosi pölykapseli. Se olikin ainoa automurhe tällä reissulla. Täytyy metsästää uusi.
Vähän minua hirvitti parkkeerata kleinarini tuolle ihanan pinkille matolle. Varmistelin vielä, etteihän haittaa, jos se plöräyttää siihen öljyä. Ei kuulemma. Lähtiessä tarkastin öljyt ja tilanteen koneen alla: yksi pienen pieni pisara, vain vähän isompi nuppineulan päätä! Kauppa-auto oli siis oikein salonkikelpoinen mattoalustallaan.
Varasin radalla käyville pienille ja suurillekin ratsastajalle palkinnoksi kunniakirjat ja tikkarit. Jaoin niitä viikonlopun aikana vähän yli 200 ja jatkoin vielä hätävarapalkinnoilla, suklaakarkeilla. Lähes jokainen ratsastaja meni radalla useamman kierroksen ja monet kävivät useita kertoja, joten vilskettä riitti.
Osastoni oli nostettu esiin myös messulehdessä :)
Lahdessa jaoin hotellihuoneen Vinkeen Kreetan, Metkumetsän pormestarin, kanssa. Lauantai-iltana nappasimme matkaamme
Kirjosillan Johannan ja kävimme syömässä
Mamma Mariassa. Ihana paikka ja voi, miten täydellisen herkullista pizzaa!
Messureissut ovat tämän työn tähtihetkiä. Toisiin käsityöyrittäjiin tutustuminen on tehnyt niistä ihan huippuja. Lauantaina juttelimme Kreetan kanssa väsymyksestä huolimatta pikkutunneille. Yrittäjyydestä, elämästä. Se tuli varmasti vielä enemmän tarpeeseen kuin uni. Ja naapurihuoneessa yöpynyt
Kipriikan Riikka kertoikin aamulla kuulleensa kikatusta seinän takaa :D
Pisteenä iin päälle saimme Outi Les Pyyn pitämään meille sunnuntaiaamuna luennon messuosastojen rakentamisesta, somistamisesta ja esillepanosta. Aamun puolituntinen ei riittänyt mihinkään, joten jatkoimme Outin johdolla aiheesta messupäivän päälle vielä tunnin. Kiitos!
Luennon jälkeen pakkasin osastoni taas autoon ja huristelin kommelluksitta kotiin. Myynnillisesti olisin toivonut vähän parempaa viikonloppua, vaikka jo etukäteen tiesin keppariradan hoitamisen syövän armotta myyntiäni. Ehkä siihen nähden pitäisi olla ihan ok myyntiin tyytyväinen. Tulevaisuutta ajatellen pitää kuitenkin ratkaista, miten tuon radan kanssa jatkossa toimin. Yhden naisen sirkus on vähän liian rankka tempaisu ja kun tulos näkyy omassa myynnissä vain negatiivisena, ei tällä konseptilla kannata jatkaa. Uskon kuitenkin, että ratkaisu löytyy ja näin ihanaa ja loistavaa asiakaspalautetta kerännyttä kokonaisuutta ei kannata kuopata.
Horse Show ja Kätevä&Tekevä olivat melkoisen kova puristus peräkkäin. Kahden viime viikon aikana työtunteja minulle kertyi yli 220. Tuloksena oli lokakuulta kaikkien aikojen kuukausimyyntiennätykseni. Nettikauppa näyttää promoarvon varmasti viiveellä.
Huomasin Facebookin uutisvirrassani lööpin:
Yrittäjä yritti liikaa - joutui psykoosiin. Juttu ja asia on vakava, mutta melkoisen työputken uuvuttamina nauroimme hotellihuoneessamme vedet silmissä. Vinkeen Kreetalla oli takanaan 10 päivän messut Saksassa, samaan aikaan Vinkee messuili palkkamiehityksen voimin myös Ruotsissa ja Oulussa. Jos käsityöyrittäjänä aikoo elää ja edes jotenkin menestyä, on jaksamisen raja ajoittain pelottavan lähellä. Vastapainoksi on osattava myös levätä, nauttia vapaa-ajasta ja perheestä. Tänään pidän villasukkapäivän ja hoidan rästiin jääneitä hommia koneella. Käyn vielä Horse Show'n jäljiltä uutuuttaan kiiltäviä ratsastusvarusteita testaamassa. Ensi viikonloppuna pidän ihan oikean, kokonaisen vapaapäivän.
