Missä ihmeen välissä minusta on tullut näin kiireinen, etten ehdi edes bloggaamaan? Tässä tulee sitten kerralla koko Euroopan suurimpien käsityömessujen - Tampereen männäviikonlopun Suomen Kädentaidot -messujen - kuvasaalis. Messuilla tehtiin komia kävijäennätys, n. 44.000 kävijää kolmen päivän aikana. Vilinää riitti jokaiselle messupäivälle ja vasta sunnuntain viimeisellä tunnilla halleissa alkoi olla väljempää.
Onpa ihanaa, kun messut ovat lähellä kotia! Minulla oli vain 4 m2 osasto, joten messukuormakin mahtui Jeeppiin.
Perillä Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa minua kohtasi lottovoitto: vapaat lainakärryt! Helpotus, ettei tarvinut raahata kantamalla tuota tavaramäärää messuhallin läpi.
Illalla osasto alkoi näyttää valmiilta. Tampereen messuja varten hankin Outi Les Pyyn Lahdessa pitämän luennon innoittamana harmaat verhot osaston seinille ja raahasin mukanani silitysraudan ja -laudan ja myös silitin kaikki somistetekstiilini. Tulipas taas hauskasti omanlaisensa osasto!
Perjantaiaamun, ensimmäisen messupäivän, tunnelmia: jee! Kaulassa oli
Elvarin ja
Hiekkakakun tikkarikorut, henkselit
Helsingin Olkaimelta ja kullankimaltavan ruutuhameen tein reilu vuosi sitten Seinäjoen käsityömessuille. Kuvan nappasi
Spirraalin Noora.
Minulla oli ensimmäistä kertaa myynnissä myös materiaaleja: nauhoja, nahkatilkkuja ja metalliosia keppihevosten varusteiden tekoon. Niitä meni tietysti myös moniin muihin tarkoituksiin: pöydän ääressä suunniteltiin mm. avainnauhoja, heijastimia ja laukkuja.
Onnistuneen ensimmäisen messupäivän jälkeen startattiin vilinäpäivä lauantai innolla. Kaulassa oli
House of Simonen kukkakääty ja päässä
Anjo Alleen hatuke. Kuvan nappasi keppihevossirkuksen harjoittelija Paula.
Myös Paula pääsi kokeilemaan messumyyntiä. Poikkeaa aika lailla puodin rauhallisista syyspäivistä!
Tunnelma oli taas ihan katossa. Messut ovat onnistuessaan tämän työn tähtihetkiä!
Aamulehden toimittaja ja kuvaaja kävivät myös jututtamassa minua. Perjantain jutun voit lukea
täältä ja sunnuntain jutun
täältä.
Paulan ansiosta pääsin sunnuntaina itsekin kiertelemään. Melkein naapurissani oli
Nukkekoti Väinölän osasto, josta sain ilmeisen vakavan nukkekotikuumetartunnan. Olen lupaillut Auroralla jo jonkin aikaa nukkekodin tekoa, mutta tytön huoneessa asusteleva kamalaan kuntoon rikottu ja tuhotyöt tussilla ja kynsilakalla viimeistelty muutaman vuoden vanha nukkekoti ei ole oikein inspiroinut tarttumaan toimeen. Kun näin Nukkekoti Väinölän osastolla tämän ompelukonelaukkuun tehdyn ihanuuden, olin yht'äkkiä intoa piukassa: vanha nukkekotikammotus saa purkutuomion ja sen osista riittää molemmille tytöille ompelukonelaukkunukkekoteihin ikkunoita ja muuta tarpeellista. Ostin pukinkonttiin monta ihanuutta niin Nukkekoti Väinölän,
Kimalaisen kuin tuntemattomaksi jääneen pöytäpaikalla huovutettuja mini-ihanuuksia myyneen taitajan osastoilta.
Kiertelin myös D-hallissa Antiikki- ja Keräilymessujen puolella. Sieltä tein vielä enemmän löytöjä: puodille erikoiset hyllyt/jakkarat, itselleni vanhan silinterihatun ja pari valokirjainta. Jotain muutakin pientä mukaan tarttui, mm. pöytämallin kynänterotin tuliaiseksi Otsolle.
Sunnuntain messupäivä loppui aivan liian aikaisin. Tai ehkä paremminkin viime hetkellä ennen vararikkoa, sen verran vakavan ostohuuman vallassa olin. Illalla hallissa oli tyhjää, sillä sain laittaa hyvän kiertämään auttamalla autorikon kohtaamaa kollegaa ja viemällä ensin Jeepin kyydissä yhden messuosastollisen kuorman tämän työhuoneelle. Oman osaston tavarat olivatkin nopeasti auton kyydissä, kun pääsin ne lähes autiossa messuhallissa suoraan autoon lastaamaan.
Messujen jälkeen kelpaisi yksi villasukkapäivä kodin rauhassa, mutta ei auta moisesta haaveilla. Aamulla ajoin kuormineni puodille hyvissä ajoin ennen sen aukeamista ja roudasin kaiken sisään. Tämä kaaos on joka kerta yhtä kauhea!
Tavarat löysivät paikkansa ja päivän hämärryttyä iltaan puodilla vallitsi taas rauha. Uudet jakkarahyllyt löysivät paikkansa: kaksi keskipöydältä ja yksi vanhan leluhyllyn päältä. Silinteriaarteenikin laitoin näkösälle kassatiskin taakse.
Naapurin kauneushoitolan väki oli somistuspuuhissa myös ja asensi näyteikkunoidensa päälle köynnöksen. Minun puotini kohdalla ei ole pistorasiaa, mutta sain naapureilta lainaksi havuköynnöksen ilman valoja. Puodillani on valoja ja värejä niin paljon muutenkin, että olen ihan tyytyväinen valaisemattomaan versiooni.
Nyt ovat syksyn messut takana ja edessä on vain jokunen pienempi tapahtuma. Joulusesongin ajan aion keskittyä puotiini. Aika skeptisesti kuitenkin pikkukaupungin jouluostosintoon suhtaudun, sillä täältä on totuttu lähtemään ostoksille Nokian ja Tampereen automarketteihin. Mutta katsottavahan se on, kun tuon puodin kerran pystyyn pykäsin!
