torstai 30. heinäkuuta 2015

Savonlinnan Käsityökorttelissa

Eilisaamuna puhelin herätti armottoman aikaisin, sillä meiltä Savonlinnaan on matkaa reilut 400 km. Starttasin kauppa-autoineni tien päälle aamu neljältä.


Matka sujui hyvin. Onneksi otin mukaani uskollisen ja lämpöisen ikivanhan kultalammasturkkini, sillä heinäkuun aamu oli lämmityslaitteettomassa autossa KYLMÄ. Herätin hilpeyttä huoltoasemalla persoonallisine autoineni ja turkkeineni, tirehtööri oli tien päällä fiininä.


Vilkuttelin iloisesti parinkymmenen vuoden takaiselle kotikaupungilleni Mikkelille. Auto kulki hyvin ja matka taittui. Olin mukavasti aikataulussa ja kilometrejä takana 300.

20 km ennen Savonlinnaa öljynpainevalo välähti. Se ehti välähtää vielä kolme kertaa ennen kuin löysin pysähtymiseen sopivan pysäkin.


Missä vika? Öljy on ainakin vähissä, sitä lisää. Auto käynnistyi, mutta kytkintä nostaessa piti ruman äänen. Rikki, kaputt. Lisätty öljykin valui pois.


Nyt mä saan kyllä entistä huurupäisemmän maineen, mutta mulle on viime aikoina sattunut näitä juttuja niin monta, että kirjoitan kuitenkin. Lastasin kauppa-autoa puodilla ja sain kaiken kyytiin. Olin jo lähdössä, kun mieleen tuli: "Ota mukaan ilmastointiteippiä". Mietin jo, että mitä ihmettä, ei mulla sitä ole ikinä ollut missään tapahtumassa. Näitä juttuja on ollut viime aikoina monta erilaista ja monesti ne ovat osoittautuneet tarpeellisiksi - tai sitten on harmittanut, kun en ole intuitiota tai mitä lie noudattanut. Niinpä hain rullan vielä hanskalokeroon.

Varoituskolmiota tien poskessa kootessani se hajosi (on todennäköisesti samaa vuosimallia kuin autokin, -76). Mutta minullahan oli ilmastointiteippiäteippiä ja sain kolmion laillisesti pystyyn! En tiedä, millä muulla olisin siihen kestävän pikakorjauksen fiksannut.


Ei siis auttanut muu kuin hälyyttää Mies apuun ja järjestelemään hinausautoa ja lapsille hoitopaikkaa. Hädässä ystävät ovat lähellä ja House of Simonen Pia lähti noutamaan minut keppareineni tien poskesta Käsityökortteliin. Sillä välin kansallispukutaituri Soja Murto T:min Soja teki minulle tilaa omaan myyntelttaansa. Niinpä pääsin perille ja myymäänkin.

Kiitos kaikille avusta ja siitä, että uhrasitte omaa myyntiaikaanne ja -kapasiteettianne minua auttaaksenne 


Illansuussa Mies Auto- ja konevuokraamo J. Lundán Ky:ltä vuokraamine kuljetusautoineen saapui pelastamaan.




Kotona oltiin puolilta öin. Olisihan tuo auto voinut hajota vaikka viime viikonloppuna Häijään markkinoille 30 km päähän mennessä, mutta käyhän se näinkin, kesän pisimmällä tapahtumareissulla.

Loppu hyvin, kaikki hyvin kuitenkin!

Kauppa-auton vian diagnoosi varmistuu viikonloppuna. Seuraava myyntitapahtuma kauppa-autolle on näillä näkymin Satakunnan Maaseutunäyttely 14.-16.8., toivottavasti auto siihen mennessä kuntoon taas saadaan!


Tästä reissusta jäi päällimmäisiksi mieleen kiitollisuus: kiitos kaikille omat kiireensä minua auttaakseen jättäneille - teitä oli monta!

Kiitos tietysti myös Savonlinnan Käsityökorttelin järjestelytiimille, tapahtuma oli upea!

Kiitos teille asiakkaille, jotka kävitte Käsityökorttelissa ja keppari- ja kepparitarvikeostoksilla! Teitä oli olosuhteet huomioonottaen yllättävän monta. Toivottavasti nähdään taas ensi kesänä ja mieluummin kauppa-auton kanssa :)

tiistai 28. heinäkuuta 2015

Käsityökortteli Savonlinnassa 29.7.



Keskiviikkona 29.7.2015 klo 10 - 19
kohoaa Savonlinnan ihka ensimmäinen
Käsityökortteli
Joel Lehtosen puistoon!

Mukana on upea kattaus taatusti suomalaista käsityötä moneen makuun.

Pääsy on vapaa ja suotava, tervetuloa!

Tapahtuman fb-sivun löydät täältä.

PS. Olen autoineni mukana - pitäkäähän peukkuja, että se jaksaa 400 kilometrin matkan molempiin suuntiin! Vasta männäviikolla siitä oli taas kone irti ja Häijään reissun jälkeen vielä säädettiin.

maanantai 27. heinäkuuta 2015

Häijään Markkinoilla

Kaatosadetta, tihkusadetta ja sadetta. Päällä kumisaappaat ja sadetakki, auto sadekelin myyntimoodissa. Sateisilta markkinoilta löysin kesän parhaat markkinatuliaiset ipanoille: koiranpommeja.




keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Mopo keulii puodilla

Puodilla alkaa olla melkoisen villi meininki. Yritän muistutella itselleni, että vuokrasin tämän liiketilan ensisijaisesti työhuoneeksi, mutta silti pääknupissa kihisee puodin laajentamissuunnitelmia. Yritän muistutella myös, että nyt on sesonki - todennäköisesti vuoden ainoa - Herra Hakkaraisen talon sesongin mukana. En jaksa uskoa pikkukaupungin joulumyynnin yltävän takuuhiljaisen alkuvuoden yli elättäviin lukemiin. Syksyllä ehdin taas ommella enemmän, kun puodin ovi lakkaa käymästä.


Mutta voi, miten rakastan pientä, ikiomaa puotiani! Saan järjestellä siitä juuri niin hullun kuin keksin. Ja niin olen viime päivinä järjestellytkin!


Olen maalannut kalusteita, raahannut somisteita, tilannut ja purkanut kuormia, ommellut ikkunoihin esirippuja (ei suinkaan verhoja), kiinnittänyt valoja ja viirinauhoja. Ideoita on niin paljon ja aikaa niin vähän!










Samalla, kun nautin puodin pyörittämisestä, mietin tulevaisuutta. Pitäisikö minun hakea syksyn yhteishaussa opiskelemaan ja takaisin normaalien ihmisten yhteiskuntaan ja palkkatyöelämään, jäädä sijaisäidiksi vai jatkaa keppihevossirkukseni tirehtöörinä? Eihän näin pöhköllä puodilla ole mitään mahdollisuuksia 24.000 asukkaan pikkukaupungissa. Eihän?

Häijään Markkinat 26.7.2015



Häijään Markkinat
Sastamalassa, Häijään kyläraitilla
su 26.7.2015 klo 9-16

Häijään oma suurtapahtuma järjestetään jo 43. kerran! Tällä kertaa yli 100 myyjän joukkoon ehtii myös Ahdin tilan kiertävä keppihevossirkus kauppa-autoineen.

Tervetuloa!

Tapahtuman fb-sivulle pääset tästä

sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Puodilla ja takahuoneessa

Minulla on  meneillään puodilla myllerrys ja ikkunateippauksienkin suunnitelmat lähtevät mainostoimistolta teipparille, joten on korkea aika esitellä, miltä puoti on näyttänyt ensimmäiset viikkonsa.


Ilman teippejä ja valomainoksia olen yrittänyt täyttää puodin edustan värikkäällä ja liehuvalla, sillä pienelle puodilleni on elinehto näkyä kadun vastakkaiselle puolelle Herra Hakkaraisen talon kävijöille. Hyvin se on näkynytkin ja eron huomasin, kun yhtenä päivänä puodin eteen pysäköi suuri matkailuauto. Se päivä oli puodilla hyvin hiljainen.


Minulle on ollut yllätys, miten asiakkaat tykkäävät valita pikkuvolkkareita kassatiskistä. Samoja volkkareita on hyllyssäkin, mutta on paljon jännittävämpää osoittaa mieluistaan kassatiskin lasin takaa.


Ensimmäinen ompelukseni uudella työhuoneella oli viininpunainen verho leluhyllyn alaosana varastona toimivaan vanhaan vanerilaatikkoon.




Kassan takana olevasta ovesta pääsee pieneen keittiöön. Keittiö on ikkunaton ja tosi industriaalihenkinen katossa kulkevine sähkökiskoineen ja ilmastointiputkineen. Se sai kaipaamiaan piristäviä väriläikkiä kirppikseltä löytämistäni keittiötarvikkeista.


Maalasin yhden seinänpätkän harmaanvihreäksi. Värin sekoitin itse lorauttamalla vaaleansiniseen maaliin saman keltaisen jämiä, jota käytin työhuoneenkin seinään. Rauhoitin sävyä lorauttamalla perään valkoista. Keltaisen kahvinkeittimen sain ystävältäni huhuiltuani facebookissa. Keltainen ei nyt selvästikään ole muotiväri kodinkoneiden maailmassa ja tämänkin aarre on jokusen vuoden takaa. Puodin keittiöön se sopii täydellisesti!


Askartelin seinille muutaman taulun Tigerin kuviopapereista ja postikorteista. Suureen tauluun käytinmyös  kirppikseltä bongaamaani raidallista vahapaperia ja käsityöaiheisia pakkauksia.


Sekä puodista että keittiöstä vievät ovet toimistoon. Toimistossakin telasin yhden seinän keltaiseksi. Takaseinällä oleva sirkusjuliste näkyy työhuoneen näyteikkunan kautta kadulle asti ja se on valaistu myös puodin ollessa suljettuna. Tämän seinän varalle minulla on vielä suunnitelmia.


Toimisto on vielä karu ja keskeneräinen, enkä aio asialle vielä tehdä mitään. Ipanat nääs valtaavat toimiston, kunnes koulut alkavat. Kirppikseltä löytyi ipanoiden käyttöön pieniä keinonahkaisia palleja, työpöydän ääreen ipanat ovat itse ottaneet käyttöön kiertävät vuorot.


Toimiston takana on vielä varastohuone. Se olen saanut lyhyessä ajassa niin kaameaan kuntoon, että kuvia ei taida olla tulossa :D

Kuokkalankosken markkinoilla


Virtaa ja öljyä on, matkaan siis taas!

Kuokkalankosken markkinoilla kasasin kojuni samaan paikkaan kuin viime vuonnakin.


Upea Ulla-percheron vaunuineen ajelutti tänäkin vuonna markkinakansaa.



Riesa-pelle viihdytti pikkuväkeä :)


Sää suosi, vasta viimeisen tunnin aikana taivas vetäytyi pilveen ja varoitti muutamalla sadepisaralla. Näistä markkinoista selvisin kastumatta.

perjantai 17. heinäkuuta 2015

Uusi työhuone eli keppihevostehdas

Tämä kesä on ollut kiireisempi kuin koskaan. Puodin avaaminen ja työhuoneen muutto, verkkopuodin muutto ja tapahtumissa kiertäminen, arkisin tietysti ipanat mukana. Välillä tuntuu, että pääsisin helpommalla, jos ipanoiden sijaan kuljettaisin mukanani laumaa vuohia. Alkukesästä päätin alkaa pitää yhden vapaapäivän viikossa. Siinä on vielä harjoittelemista, mutta puolikkaita vapaapäiviä olen pitänyt jo hyvin. Ne onnistuvat, kun työhuone on pois kotoa.

Työhuoneella tavarat ovat löytäneet paikkansa. Ompelukoneet ovat käyneet huollossa, haen vielä viimeisen ensi viikolla. Keskeneräisiä töitä alkaa putkahdella työhuoneelle ja valmiita puodin puolelle.

Työhuone minulla on vielä esittelemättä. Tältä siellä näyttää:


Maalasin yhden seinän vaaleankeltaiseksi. Maalien kanssa piti olla luova, sillä remonttibudjettini oli hyvin rajallinen. Ostin koko puotiin vain valkoisen, vaaleansinisen ja punaisen maalin. Sekoitin muita värejä itse. Vaaleankeltaista sain lorauttamalla valkoiseen vähän keltaista vanhoista jemmoistani. Ikkunaseinällä oli ollut kiinnitettynä jotain, josta oli jäänyt pahat jäljet. Ne peittyivät mattamustan maalin alle ja minä sain liitutaulun.


Työhuoneelle tuo hieman haastetta se, että kadulta näkee suoraan sisälle. Huone on siis pidettävä siistinä :D



Vanhat pahviset farkkukaupan T-paitamallit sain House of Simonen Pialta. Ne ovat ihanat - kiitos!


Kankaat ovat nyt varastohuoneessa, mutta työhuoneen hyllyyn mahtuu paksuja tekoturkiksia ja muita tarvikkeita. Matkalaukuissa on mm. kaavoja, nauhoja ja pitsejä.



Työhuoneen vieressä on toimisto. Sen valtaavat nyt vielä ipanat, mutta koulujen alkaessa saan senkin omaan käyttööni.


Seinillä on vanhan työhuoneen seiniltä tuttuja tauluja ja muutama uusikin.


Tämä huone on ihanan valoisa. Paksujen kiviseinien sisällä on kesällä viileää. Näyteikkunan varalle minulla on suunnitelmia - kunhan vain ehdin toteuttaa ne!