Tämä ilonpilkahdus jäi ihan hautajaisjärjestelyjen jalkoihin: pääsin täyttämään Unelmien Talo&Koti -lehden ystäväkirjaa :) Tämä sivu löytyy lehden joulunumerosta 12/2016. Tästä lehdestä tykkään kovasti, löytyy väriä ja tunnelmaa!
maanantai 26. joulukuuta 2016
sunnuntai 25. joulukuuta 2016
Tulkoon Joulu
Niin tuli joulu tänäkin vuonna. Tänä vuonna joulu oli vähän erilainen, sillä äidin hautajaisista on vasta kolme viikkoa. Tänä vuonna joulu on erilainen myös siksi, että siitä huolimatta nautin joulun laittamisesta rauhalliseen tahtiin ja etukäteen. Kuusikin koristeltiin jo Tuomaanpäiväksi.
Leivoin perinteisen taatelikakun kaveriksi äidin reseptillä kirsikka-kookos-kuivakakkua. Piparit olen aina tehnytkin äidin reseptillä. Tänä vuonna niiden leipominen oli erityisen tunteikasta.
Tänä vuonna kaikilla lapsilla oli yhteinen joulujuhla - ainoan kerran. Olen joutunut jättämään monta joulujuhlaa töiden takia väliin, mutta tänä vuonna pääsin. Tänä vuonna onnistuin myös tekemään nekkuja. En tiedä, oliko epäonnistuneiden yritysten jälkeen salaisuus siinä, että käytin luomukermaa vai siinä, etten tällä kertaa katsonut kelloa tai muitakaan mittareita.
Nekut:
2 dl sokeria
2 dl vaaleaa siirappia
2 dl (luomu)kuohukermaa
Keitä kattilassa aluksi ahkerasti sekoittaen, sen jälkeen vain välillä sekoittaen niin että seos koko ajan kuohuu. Aikaa menee tunti jos toinenkin. Testaa massa välillä tipauttamalla siitä pisara lasilliseen kylmää vettä: kun pisara jähmettyy muovailtavaksi, massa on valmista.
Lisää vielä:
1 dl pähkinä- tai mantelirouhetta
Sekoita ja annostele nekkuvuokiin ja anna jäähtyä viileässä.
Koristevarasto on taas karttunut tänäkin vuonna kirppiskierroksilla. Olen kiikuttanut toinen toistaan huisimpaa valokoristetta tiskille testattavaksi. Nämä ovat heikkouteni! Mitä hullumpia, sen ihanampia :)
Olohuoneen seinälle on ollut tarkoitus laittaa valokuvia jo pidemmän aikaa. Aie on aina vain siirretty kiireisempien puuhien alta hamaan tulevaisuuteen. Nyt löysin kirppikseltä pienen, sinapinvärisen ruusuryijyn, joka suorastaan vaati päästä seinälle. Yksinään se on liian pieni meille, mutta nyt se sai kaverikseen kuvia. TV:n iso ruutukin tuohon sekaan nyt vähän maastoutuu.
Ompelin joka puolelle taloa pieniä tyynyjä retrokangasaarteista. Varsikin sohvat ovat niitä kaivanneet.
Tänä vuonna lahjavalvojaisistakin ehdittiin nauttia. Pukki ei käy meillä enää, mutta portaiden juuren postilaatikkoon hän oli jättänyt lapsille kirjeen.
Lastenhuoneissa on täysi joulu myös. Ikkunoihin leikkasimme lumihiutaleita ja jokainen lapsi sai valita mieluisensa värisen muovikuusen.
Aattona meillä oli muutaman vuoden tauon jälkeen taas joulupöydässä väkeä. Siitä nautimme ja miten ihanaa oli, kun alla ei itselläni ollut kahden kuukauden uuvuttavaa työputkea 110-tuntisine työviikkoineen. Kiitos aattovieraille ja suurkiitos lastenkin puolesta huikeista lahjoista!
Joulun menun suhteen sekoitettiin perinteistä ja uutta. Jälkiruoaksi avattiin suklaa- ja marmeladirasiat ja kahvipöytään istuttiin myöhemmin.
Joulumenu:
Hirvipaisti
Uunilohi
Juustoiset härkispyörykät
Nyhtökaurakäristys
Bataattilaatikko
Porkkanalaatikko
Uuniperunat
Pippurinen kastike
Karpalohyydyke
Hunajainen sinappi
Rosolli
Hunajaiset cocktail-kurkut
Hunajamarinoitu punasipuli
Juustolautanen
Joululimppuja
Hirvipaistista kaunis suurkiitos metsästysseuralle! Se oli meillä ensimmäinen laatuaan ja vähän jännitti, kuinka sen saan onnistumaan. Meillä syödään lihaa tosi harvoin, joten rutiinia liharuokiin ei oikein ole. Otin varman päälle ja laitoin paistopussiin voin, suolan, mustapippurin ja rosmariinin kera. Oli mureaa ja herkullista ja maistui kaikille.
Ihan parasta on, kun aattoiltana lopulta rauha laskeutuu taloon. On kynttilänvaloa ja konvehteja käden ulottuvilla. Nyt ei ole ihan pieniä talossa, joten nautin illan hämyssä rommikolankin.
Tämän joulun soitetuimmat joululaulut ovat (vakiosuosikkieni Sinatran ja Elviksen joululevyjen lisäksi):
Pentatonixin versio Mary, Did You Know?:sta (minulle uusi)
Oikein ihanaa joulua teille kaikille, jotka tätä luette!
perjantai 23. joulukuuta 2016
Joulun ihme: porraskaide
Kuusi vuotta sitten kaksi isointa ipanaa muutti omiin huoneisiin talomme laajennusosaan. Silloin portaissa oli väliaikaisesti raakalaudasta tehty kaide. Tuo väliaikaisuus venähti kuudeksi vuodeksi ja kaiteesta on tullut meille oma vitsi: se on valmis aina ensi jouluksi.
Arvatkaapas mitä! Kaide on valmis nyt, täksi jouluksi! Siinä on jopa jouluköynnös, jonka olen nauraen luvannut siihen viritellä Suurena Avajaisjouluna.
Arvatkaapas mitä! Kaide on valmis nyt, täksi jouluksi! Siinä on jopa jouluköynnös, jonka olen nauraen luvannut siihen viritellä Suurena Avajaisjouluna.
Tästä kaiteenrakennus syksyllä lähti. Kaidetarpeet hankittiin Bauhausista.
Teimme kaiteen kertaalleen ja jotenkin se ei vain näyttänyt hyvältä. Jätimme kaiteen maalaamattomana odottamaan, että keksisimme korjauksen. Lopulta sen keksimme ja keksittyämme tuli heti uutta puhtia maalaushommiin.
Ala-aulan läpi kulkiessa on ihan juhlallinen olo. Täällä on valmista! Kaiteen juurelle kotiutui hauska Amerikan postilaatikko tänä syksynä. Sen kautta kulkee perheen sisäinen posti ja nyt joulun alla postia kuljettavat myös tontut Korvatunturin suuntaan ja takaisin.
Kirppikseltä löysin myös aulaan sopivan peilin. Tämä löytö oli vielä avaamattomissa kääreissään. Juuri sopiva haarniskan viereen.
Seinä portaiden vieressä on yli viisimetrinen ja se on tähän asti näyttänyt todella tyhjältä. Olen suunnitellut seinälle valokuvia kehyksiin, mutta mittasuhteet kaipaavat myös jotain suurempaa. Se suurempi odotteli minua missäpä muuallakaan kuin kirppiksellä: kaunein näkemäni ryijy. Tähän aikaan vuodesta valokuviin on melkein mahdotonta vangita värejä täydessä loistossaan - ainakaan kännykän kameralla. Tämäkin ryijy on livenä vielä kauniimpi, upea sävykkään oliivinvihreä josta ruusut nousevat kirkkaina esiin. Kaunis, kaunis! Taitava on ollut tekijä ja suunnittelija.
Nyt päästiin aloittamaan yläaulan sisustaminenkin. Ompelin sinnekin laskosverhot vanhoista pitsilakanoista. Kesällä löysimme rompetorilta satumaisen kukkalampun, se sai kaverikseen vanhan, siron, kirppikseltä löytyneen sohvan.
Olohuoneen puolellakin on taas jotain pientä tapahtunut, teen siitä myöhemmin oman postauksensa. Keskitytään nyt vain ihailemaan tuota olohuoneeseenkin näkyvää kaidetta (ja ryijyä) :)
Tänä jouluna ei kukaan saa kaiteesta tikkuja käsiinsä. Voi joulun ihmettä!
torstai 15. joulukuuta 2016
Kuudesluokkalaisen huoneessa
Tämän syksyn aikana olen sisustanut ahkerasti. Olohuoneen lisäksi suurimman muutoksen on kokenut Otson huone. Poika täytti kesällä 12 ja tämä on se ikä, johon on pitkään lupailtu mm. parvea ja muita isojen juttuja. Nyt tuli aika lunastaa lupaukset!
Toissa syksynä ostimme Urjalan aseman kirppikseltä metallisen pukukaapin. Väri on aivan täydellinen! Pukukaapin ovessa oli jo tarra valmiina ja siihen se sopikin. Se sai seurakseen lisää autoaiheisia tarroja. Verhot ovat Ikeasta.
Tämä täydellisyys - vanha, nahkainen TV-tuoli - löytyi paikalliselta Lähetyksen kirppikseltä. Jalkalamppu on sen naapurista, Sanerafixin kirppikseltä. Se sai hauskan lampun Ikeasta.
Mattokin on kirppislöytö, kuinkas muutenkaan. Se löytyi paikalliselta KMV-kirppikseltä.
Amerikanarkun olen ostanut jo Otson masuaikana, lentokonetaulu on tarttunut mukaan jo ajalta ennen lapsia. Se pääsi ensimmäisen kerran seinälle Otson hoitopöydän päälle.
Parvi on mieleinen. Parven lisäksi toteutui pojan toinen pitkäaikainen haave: ikioma akvaario. Otso sai sen synttärilahjaksi ja loppukesällä sitä alettiinkin rakentaa.
Vanhan terottimen ostin vuosi sitten Tampereen Kädentaitomessujen yhteydessä pidetyiltä Antiikki- ja keräilymessuilta. Karttapallo, jonka juuressa on mm. ilmapuntari, löytyi KMV-kirppikseltä.
Kai Kaimaani vahtii akvaariota hyllyllä parven alla.
Newtonin kehto on Tigerista, ötökät pääasiassa ötökkälehden kylkiäisiä.
Akvaarion hankinnan kriteereinä olivat, että se sopii taistelukalalle ja on kivan näköinen. Zooplussasta löytyi sopiva.
Akvaario sai syksyn mittaan asukkaikseen taistelukalakoiras Taiston, petokotiloita ja sukarapuja.
Viime viikolla hankittiin vielä kardinaalitetroja...
... ja albiinomonnisia. Uusien kalojen myötä akvaariossa kuitenkin puhkesi pilkkutauti. Tähän mennessä on harjoiteltu siis akvaarion hoitoa kantapään kautta. Kaikki tetrat kuolivat ja muut olivat todella sairaita. Nyt on pitkä lääkekuuri meneillään ja toivotaan, että loput kalat pelastuvat. Iloisesti syksyn mittaan lisääntynyt sukarapuklaani taitaa kuolla lääkitykseen. Tästä pilkkutautisodasta ei ilman uhreja selvitä.
Akvaarion takaiskusta huolimatta huoneessa on ihana nuoren miehen tunnelma. Täällä kelpaa tehdä läksyt ja lukea pinokaupalla kirjoja.
Joulukin on jo huoneeseen hiipinyt.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)