Kepparitalli

Ajattelin jo, että remontin venyessä ja lasten kasvaessa meiltä jää leikkimökkivaihe kokonaan väliin. Perinteistä leikkimökkiä meillä eivät ole lapset juuri toivoneetkaan, mutta toivomuksia kepparitallin saamiseksi esitettiin vetoavasti. Niinpä yhdellä Bauhausin reissulla katsastimme pihan leikkimökkivalikoiman. Kovin suurta emme tarvitsisi, mutta korkeutta kuitenkin pitäisi olla sen verran, että lapset mahtuvat hyvin seisomaan sisällä. Ja sellainenhan puuvalmiina löytyi.

Värin saivat valita tytöt. Toinen halusi pinkin ja toinen lilan. Maitohorsman kukinnosta löytyi molempia miellyttävä sävy siltä väliltä.

Horsma mukanamme haimme maalin rautakaupasta. Aika karkki!

Oven maalasin taivaansiniseksi - kuten kaikki talonkin ulko-ovet viime kesänä. Istutin ikkunattomalle seinälle villiviinin kasvamaan. Katon alushuopa sai vielä päälleen talon kattoremontista säästettyjä purkutiiliä.

Ikkunalliselle puolelle teimme aitauksen. Hevoset pysyvät siellä pystyssä betoniraudoitustuista tehdyssä alustassa. Rautakaupasta niitäkin saa ja pituuksia on monta, joten kannattaa valita tarpeeksi pitkiä.

Teimme vielä hevosten hoitoa varten puomin vanhoista heinäseipäistä.

Käsityövuosi 2017

Käsitöiden näkökulmasta vuosi 2017 oli minulla katovuosi. En muista, milloin olisi viimeksi ollut näin luovuus hukassa ja into kateissa.

Alkuvosi meni sairastuneita hevosia hoitaessa. Halvaantunut Roki tarvitsi hoitoineen paljon aikaa ja tietysti koko lauma, vaikka muilla tauti olikin lievempi. Akvaariota riivasi sitkeä pilkkutauti ja vesi vaihdettiin osittain joka toinen päivä ja kanalassakin sairasosasto oli koko ajan kansoitettu. Helmikuussa aloitin uuden työn puhelinmyyjänä ja en tiedä mistä onnistuin repimään päättäväisyyden opiskella myyntiä myös itsekseni. Kannoin kirjastosta vinot pinot myynti-, markkinointi- ja puhetaidon kirjoja ja luin netistä joka linkin, jonka myyntityöstä löysin. Se oli kamalaa, mutta palkitsevaakin aikaa. Puhelinmyynnin aloittaminen 45-vuotiaana ei ole ihan helppo juttu ja sain koko ajan potkia itseäni jonkin kynnyksen yli, mutta olin päättänyt oppia. Ja opin! Vaihdoin firmaa lehtimyyntiin ja työ alkoi tuntua kivaltakin.

Kevään korvalla alkoi käsillä olla taas aikaa. Pengoin lankavarastojani ja aloin neuloa. Ensin pitkät kirjoneulesukat itselleni:

Sitten samalla inspiraatiolla Auroralle:

Ja vielä yksi pari Aretalle:

Yhden pienen tilaustyön kevään aikana ompelin: kaksi essua. Samoilla langoilla sitten taisikin kone olla loppukesän :D Eniten kone tikkasi hevosten loimien korjausta.

Yksi inspiraatio sentään iski kesällä. Kirppisreissuilla minulle olivat huhuilleet kauniin väriset miesten paidat. Monessa oli kulumaa kauluksessa ja hihoissa, mutta miten kauniin värisiä! Halusin tehdä niistä itselleni hameen.

Kiva siitä tulikin ja kesällä tuli pidettyä paljon. Tämän alle sopii nätisti tyllialaushamekin, sen verran kellohelmainen ja runsas tästä tuli. Ihan lemppari farkkutakin ja vanhojen bootsien kanssa.

Kesällä innostuin opettelemaan virkkausta. Olen siinä kamalan hidas enkä todellakaan taitava, ohjeetkin on mulle ihan hepreaa enkä tiedä mikä on mikäkin silmukka. Tämä kukka on osa jättiurakkaa, jonka aion tehdä vielä loppuun. Olisikohan sen valmiiksi saattaminen mun uudenvuodenlupaus?

Loppusyksystä ripustin luurit naulaan ja virittelin verkkoja sijaisperherintamalle. Mitään niihin ei tarttunut, joten joulunajan myyntitapahtumat alkoivat kutsua. Niihin tein käytetyistä hevosenkengistä tallitontun ovia.

Täytyy myöntää, että ompelukoneen ääreen sain patistaa itseäni. Se olisi ehkä saattanut jopa jäädä (harkitsin joulumyyjäisiä ihan tonttuovi-pipari-kuivakakku-linjalla), mutta olin jo kesällä luvannut ommella pari heppaa jouluksi.

Siitä se taas lähti ja ompelun ilokin löytyi. Tein heppoja ja varusteita. Päivitin kaikkien kaavojakin.

Ihan uusina ompelin yksisarvisia. Näitä en yrityksen aikana uskaltanut tehdä, sillä pelkäsin tuon sarven olevan liian heikko leludirektiiveihin. Ehkä olisi pitänyt olla rohkeampi, sillä nämä otettiin ilolla vastaan.

Jouluturneen myötä ompelublokki on selätetty ja nyt pitkästä aikaa olisi intoa ommella vatteita itselle ja ipanoille. Täytyy päästä kangaskaupoille, sillä omat kangasvarastot ovat tyhjät.

Kepparikauppa on auki!

Tontut ovat jo alkaneet kulkea ja kysellä käsintehtyjä keppareita. Ehdinhän minä muutaman pukinkontteihin ompelemaan! Avasin tähän blogin kylkeen pienen kepparikaupan *klik!* Tilaaminen onnistuu sähköpostilla ahdintila@gmail.com. Ompelen kepparit ja varusteet nyt harrastuksena ja muun työn ja elämän ohessa, joten jos sopiva löytyy, iske kiinni! Määrä on rajallinen. Jouluun mennessä ehdin tehdä myös jokusen toivekepparin - olethan ajoissa liikkeellä!

Keppariarvonta Instagramissa

KEPPARIARVONTA

Jaossa vapaavalintainen keppari ilmaiseksi ja toimituskuluitta (Matkahuollolla) Ahdin tilan keppihevossirkuksen nettikaupasta www.ahdintila fi. Osallistu postaamalla tämä kuva Instagramista @jasmiinaahti:n tililtä eteenpäin (esim. Repostilla tms. appilla) Instagramiin  hashtagilla #ahdintilankepparit ja kommentoimalla kesäiset kisaterkut alkuperäisen kuvan kommentteihin. Osallistumisaikaa on 20.6.2016 asti.

Keppareita voit kurkkia Ahdin tilan keppihevossirkuksen nettipuodista.

Onnea arvontaan!

Keppariestekisoissa Ideaparkissa

Olen tehnyt mullistavan päätöksen pitää tänä vuonna joka kuukausi vähintään kaksi (2) vapaapäivää. Ja olen myös pitänyt! (Sähköposteihin ja tekstareihin vastaan, jos ovat kiireellisiä, mutta puhelimeen en.) Mikä mullistus!

Eilen, lauantaina, veimme koko perheen voimin tytöt keppihevosten estekisoihin Ideaparkiin. Emmekä olleet ainoita, sillä ristikkoluokassa oli hurjat 89 ratsukkoa.

Pakkasimme siis ipanat, kepparit ja itsemme kuplavolkkariin ja huristelimme iloisesti matkaan.

Perillä jännitys oli tiheää, mutta hienosti tytöt muistivat 5-esteisen radan. Tässä Auroran ja mustanginsa Tähden tyylinäyte ristikolla...

... ja tässä Aretta ja suomenhevosensa Rosa vesiesteellä.

Kaikki ratsukot palkittiin...

... ja lopuksi vielä kunniakierros.

Kisat järjesti Pirkkalan-Lempäälän 4H ry, kaunis kiitos teille jännittävästä ja vauhdikkaasta päivästä :)

Itse kiersimme vielä Ideaparkin lelukaupat ja ipanat pääsivät tuhlaamaan säästöjään. Söimme Hesessä ja ostimme Minimanin irtolaareista karkkipäivän karkit - koko perhe yhdessä, mitä luksusta!

Työssäni lapset, ja oikeastaan koko perhe, ovat usein mukana. Silti vapaapäivä on aina vapaapäivä - nyt sen huomaa, kun niitä välillä pitää.

Puotielämää: lokakuu

Lokakuussa kesäkauden ulkotapahtumat olivat ohi ja alkoi syksyn messukiertue. Ensimmäisenä se onneton häämessureissu, sen jälkeen loppukuusta Helsinki International Horse Show. HIHS oli vuoden suurin ponnistukseni ja jännitti tietysti ihan hurjasti. Syyskuun ja lokakuun alun konttaamisen jälkeen en pystynyt juurikaan hankkimaan jälleenmyyntituotteita, joten ei auttanut kuin ommella Husqvarnat sauhuten. HIHS oli niin suuri panostus, että rankan syksyn päälle epäonnistuessaan se olisi kaatanut pienen yritykseni.

Lokakuun valonpilkahdus oli ehdottomasti Suomen Käsityöyrittäjien positiivisin käsityöyrittäjä-ehdokkuus. Tuo ehdokkuus oli suuri kunnianosoitus kollegoilta, sillä kolme ehdokasta yleisöäänestykseen valittiin äänestämällä Käsityöyrittäjien keskuudesta. Positiivisimmaksi meistä kolmesta kansa valitsi Vinkeen Kreetan - eikä huonosti valinnut :) 

Kaupunkilaiset ovat huomanneet pienen puotini. Sen ikkunat ovat kuulemma niin erilaiset ja ihanat. No niin minunkin mielestäni! Ja koska rakastan somistamista, ikkunat myös elävät jatkuvasti. Joku onneton oli somisteisiini liiankin ihastunut ja kähvelsi puodin seinustalla roikkuneen jättipolkkakepin ja kukkani painavine ruukkuineen.

Puodilla työhuoneen aherrus näkyi ja Horse Show'n alla oli vaikea mahtua sekaan, niin paljon keppihevosia sirkuksessani oli.

Lokakuussa tein ensimmäiset sukkakepparini. Miten ne ovatkin niin sympaattisia!

Horse Show oli menestys. Pieni hengähdystauko sen jälkeen olisi tehnyt hyvää. Edes vaikkapa yhden päivän mittainen. Mutta ei auttanut: Helsingistä palasin vain pari hassua kepparia mukanani ja niinpä työhuoneella sain jatkaa päivää yöhön, että sain jotain myytävää mukaani seuraavan viikonlopun Kätevä&Tekevä -messuille Lahteen. Sinne lähdin kauppa-auton ensimmäiselle pidemmälle matkalle syksyn ison koneremontin jäljiltä ja tietysti jännitti. Mutta hyvin auto kesti.

Lokakuussa en tehnyt yhtään alle 100-tuntista työviikkoa. Hurjaa menoa! Puodilla ovi kävi syksyn tapaan verkalleen. Lokakuussa alkoi Fonectan Google-kampanja verkkokaupassani ja loppukuusta se alkoikin antaa pitkän hiljaisuuden jälkeen ensimmäisiä elonmerkkejään.

Hirmuinen työmäärä palkitsi: lokakuussa tein koko yrityshistoriani suurimman kuukausiliikevaihdon.

Puotielämää: syyskuu

Olen tehnyt syksyn töitä niin tukka putkella, että bloggaaminen on jäänyt tosi vähiin. Vaihdoin kesällä verkkokauppa-alustaa ja vaihdon jälkeen nettipuoti hiljeni. Eikä edes hiljentynyt, vaan kuoli. Se oli hipihiljaa monta kuukautta, kunnes aloitin Fonectan kanssa Google-kampanjan. Tietysti olen promonnut verkkokauppaani myös syksyn myyntitapahtumissa, puhunut ja jakanut osoitetta ja alekoodeja. Nyt nettipuoti tuntuu heränneen taas henkiin ja minä uskon olevani oikeilla jäljillä sen kehittämiseksi oikeaan suuntaan.

Syksyn aikasyöppöihin kuului myös kauppa-auto vikoineen. Syyskuussa minulta jäi monta myyntitapahtumaa väliin automurheiden takia. Kaiken kruunasi tulipalo konehuoneessa. Auto saatiin kuntoon ja kulkemaan taas ja nyt se onkin entistä ehompi.

Puotiin päätin yllätysvilkkaan kesän jälkeen panostaa. Tiedän, että kesällä siellä käy paljon ulkopaikkakuntalaisia ja että muun vuoden puotini on oman paikkakunnan asukkaiden varassa. Syyskuussa hiljenikin kesän jäljiltä - mutta niin minun sesonkiluonteisella alallani kuuluukiin. Siispä käytin hiljaisen ajan hyödyksi ja laajensimme myymälätilan tuplamittoihin heti syyskuun alussa.

Muistelenpa siis puodin vaiheita vielä :)

Tässä on vielä muutama kuva syyskuun ensimmäiseltä päivältä. Puodin koko oli 12 m2. Työhuone oli mukavan kokoinen, mutta liiketilasta jäi käyttämättä iso osa, toimisto. Enhän minä sellaisessa koskaan istunut!

Syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna kaadettiin Miehen kanssa pari seinää.

Laajentamisen jälkeen oli valoa ja tilaa hengittää! Puodin neliöt tuplaantuivat.

Hain kalusteisiin täydennystä Ikeasta ja omaksikin yllätyksekseni päädyin vaaleanpunaisiin hyllyihin ja pöytiin.

Työhuone muutti entisen toimiston paikalle ja puodin suoraan yhteyteen.

Syyskuussa sain teippaukset puodin ikkunoihin ja valomainoksiin.

Syyskuun muutoksiin kuului myös harjoittelija Paulan astuminen kuvioihin.

Puodilla järjestys elää koko ajan vähän ja varsinkin jokaisen messureissun jäljiltä olen järjestellyt kalusteita ja tuotteita uudestaan.

Syyskuu oli myynnillisesti katastrofi ja valmistauduin jo henkisesti laittamaan lapun luukulle ja hanskat naulaan, jos lokakuun tapahtumat eivät onnistuisi. Verkkokauppa eli miinuskauttaan ja syyskuun myyntitapahtumat jäivät väliin, mutta puoti toi sen verran, että vyötä kiristämällä pärjäsin. Lokakuuhun siis lähdettiin jännityksellä - mutta se ei pelaa, joka pelkää.