torstai 29. syyskuuta 2016

Suuri Käsityöläistapahtuma Tallipihalla


Ompelin muutaman kepparin ja kepparivarusteitakin ja suuntaan pitkästä aikaa mukaan markkinahumuun. Tervetuloa siis viikonloppuna Tampere-päivää juhlivalle Tampereelle ja Tallipihalle! Siellä on...


1.-2.10. TAMPEREEN PÄIVÄN SUURI KÄSITYÖLÄISTAPAHTUMA 10-17


Suuri joukko vierailevia kädentaitajia töineen ja taitoineen.
Laadukkaat käsityöt, herkut ja lahjatuotteet löytyy talojen myymälöistä ja myyntikojuista, pihakioskeista ja Vanhasta tallista.
Hevosvaunuajelua, ponitalutusta klo 11-17.
Martta-kuttu vierailee 1.10 lauantaina klo 13-15.
Elävää musiikkia klo 12-16 välillä.
- 1.10 Lady Nana & The Band
- 2.10 Trio Nautilus klo 12-16.

Vapaa pääsy!

maanantai 26. syyskuuta 2016

Mitä tapahtui sutenöörin sohvakalustolle

Siihen se jäi paikoilleen, asettui taloksi ja keräsi pikkuhiljaa ympärilleen olohuoneen. Nyt istumapaikkoja riittää koko perheelle ja vieraillekin. Tavaroille on löytynyt omat paikkansa: kirjat, lehdet, leffat, pelit... Nyt niitä tulee käytettyä, kun ne löytyvät helposti paikoiltaan (ja kun minä en ole koko ajan ompelemassa tai myyntitapahtumissa).


Saimme uuden telkkarin hääpäivälahjaksi, kiitos antajalle! Tähän asti olemme pärjänneet puolet pienemmällä. Välillä ihan nolottaa noin iso ruutu, mutta kai se on nykypäivää. Eipähän tarvitse vielä hankkia ikänäkökakkuloita :D


Toiselle ikkunaseinälle löytyi ikealaisten hyllyjen kaveriksi kirppikseltä puinen hylly, jonka taustaksi laitoimme tapettia. Ilman sitä se maastoutui taustan hirsiseinään. Bongasin ihanan kamalaa retrotapettia, jota laitoimme taustaksi ensin. Olisin niin halunnut sen sopivan, mutta tässä se ei kerta kaikkiaan toiminut vaan taikoi hyllyn esineet kuvioihinsa kadoksiin.


Siispä vaaleampaa jarauhallisempaa vaaleansinistä ruusutapettia. Tämä huone kaipaa sohvakalustojen ja hirsiseinien vastapainoksi keveyttä ja vaaleutta.





Lukunurkkaus on ollut yllättävän suosittu. Siinä on hyvä tehdä läksyjä ja siinä puristin näyttötyöni kasaan.



Ja taas kirppislöytö: nippu vanhoja tulitikkujen tukkulaatikoiden etikettejä. Onneton myyjä oli liimannut hintalaput niiden keskelle, joten melkein kaikki olivat vahingoittuneet. Harmi! Mutta nättejä ne ovat silti ja riittivät sopivasti kahteen tauluun. Nurkan tummat Ebba Masalinit saivat siis lähdöt.




Trendien huipulla ei meillä edelleenkään surffailla, mutta itse viihdymme. Mammalomaillessa olen nauttinut erityisesti keinutuolista ja radiosta.

torstai 22. syyskuuta 2016

Syksy tulee talliin

Kesäisin tallimme on tyhjillään. Omat eläimet ovat laitumilla ja talvihoidokit kesäkodeissaan. Ensimmäisinä talliin muuttivat taas kanat. Nämä ruskeat tehotytöt alkavat olemaan jo rotuisekseen vanhoja, joten vähän jännittää, miten ne tulevasta talvesta selviävät. Muuttolaatikosta hyppäsi tällä kertaa kolme ruskeaa rouvaa.


Joka kesä tallin ollessa tyhjillään, pesen sen painepesurilla. Joka toinen vuosi olen myös kalkinnut. Tänä vuonna oli taas kalkituksen aika. Kalkki tuo ihanasti valoa talliin ja se myös desinfioi. Kalkkimaalia saa ostaa valmiinakin, mutta itse sekoittaen tulee paljon edullisemmaksi: 30 kg säkki maatalouskaupassa maksaa n. 20 e ja se riittää meillä hyvin koko tallin sisätiloihin. Tänä kesänä aloitimme erillisen, lämpimän satulahuoneen tekoa ja kalkki riitti hyvin myös sen seiniin.


Ämpäriin vettä, sekaan kalkkijauhetta ja poran sekoituspäällä tasaiseksi. Teen suunnilleen lettutaikinan paksuista. Paksumpi ropisee helposti alas kuivuessaan, ohuemmalla kalkkivedellä kannattaa käsitellä ensimmäistä kertaa kalkittavat pinnat. Kalkin levitykseen on ihan oma pyöreä pensselinsä, mutta tykkään itse käyttää isoa ulkomaalisivellintä jatkovarren päässä. Suojalasit pitäisi tässä hommassa olla, mutta en osaa niitä käyttää. Varsi suojelee enimmiltä roiskeilta.


Hevoset ovat edelleen laitumella. Nyt ne ovat taas siirtyneet kauemmalta lohkolta niukemmalle laitumelle pihan viereen. Laitumelta ne pääsevät kulkemaan hiekkatarhaan ja pihattoon.


Tänä vuonna laumaan on tullut kaksi uutta hevosta ja se pistää poikaporukan pasmat aina hetkeksi sekaisin. Nyt on taas rauha maassa ja ruunat kavereita keskenään. Hoitoon ja leikkiin löytyy aina kaveri ja nukkujalle vartioija.


Rokikin sai pieniin kavioihinsa kengät. Ihan ylisöpöt isoihin suomenhevosen kenkiin verrattuna!


Nyt on päästy Rokinkin kanssa tutkimaan sorateitä. Humu kantaa hienosti lapsia, kaikki voivat jo ratsastaa sillä ilman taluttajaa.


Syksyistä puuhaa riittää myös pelloilla. Puimurit ovat taas liikkeellä ja me olemme päässeet olkipaaleja keräämään.


Viljami kiittää ja nauttii uusista oljista. Pihatto on sen lempipaikka, eikä vähiten siksi, että Paras kaveri Oku viihtyy siellä myös.


Vielä hetken saavat tallin hevoskarsinat olla tyhjillään.

tiistai 20. syyskuuta 2016

Hyvästi, Kukka, Miina ja Marja

Tänä syksynä tuli aika sanoa lampaille hyvästit. Ne olivat ensimmäiset tuotantoeläimemme - niin lemmikin elämää kuin elivätkin - ja niistä luopumisen myötä teimme ensimmäisen matkamme teurastamoon. Kaikki sujui hyvin ja päätös oli ehdottoman oikea, mutta kyllä näitä ikävä tulee. Varsinkin kesyintä kaikista, Miinaa. Kukka ja Marja eivät koskaan kesyyntyneet samalla tavalla.


Viisi vuotta sitten ne tulivat meille karitsoina. Aluksi mukana oli Marjatta Raita (keskimmäinen), joka pian paljastui Markuksi. Se vaihdettiin kokomustaan Marjaan.


Lasten kanssa lampaat ovat olleet todella kivoja. Niiden suhteen ei ole tarvinnut pelätä puremista tai potkimista ja lapset ovat saaneet touhuta niiden aitauksessa vapaasti.


Lampailla oli meillä ihan oikea tehtäväkin: maisemanhoito. Ne söivät kauniiksi autiona olleen talomme umpeen kasvaneet metsiköt.


Silloin siis, kun pysyivät aitauksessaan. Lampaamme olivat karkailemaan. Karattuaan ne kuitenkin pysyttelivät pihapiirissä, joten ne olivat paljon vapaina.


Ne kulkivat mielellään mukanamme. Tässä ollaan viemässä hevosille iltaruokaa laitumelle. Mukana ovat tietenkin myös Paavo-koira ja Rolle-kissa.


Kesäyöt lampaat viettivät tallin vieressä pihatossa. Laitumelta ne tulivat kaurojen perässä. Kaurakipon kanssa sai pitää kiirusta, että ehti perille ensin.




Heinä- ja pahnapelloilla lampaat kulkivat apuna. Tai ainakin vaikuttivat niin tärkeiltä, että apua niistä omasta mielestään oli.


Minusta ei koskaan tullut kovin näppärää lampuria. Minulla meni vielä viimeisen kerran keritessä puoli tuntia per lammas. Viimeisillä keritsemiskerroilla ei tosin tarvinut enää saksilla paikkailla lopputulosta :D


Nyt meillä ei enää ole lampaita, eikä uusia enää oteta. Hyvästi, Kukka, Miina ja Marja

torstai 15. syyskuuta 2016

Minulla on ompeluNURKKAUS

Olin puodin loppuun asti iloisen optimistinen, että saan järjesteltyä itselleni mukavan ompelunurkkauksen vierashuoneen yhdelle seinustalle. Reteänä lupasin Miehelle, että mahdutan kaikki käsityötarvikkeeni yhteen ainoaan kaappiin. Täytyy tunnustaa, että tuskanhiki virtasi ennen kuin lupaukseni täytin :D


Puodin loppuunmyynti sujui onneksi mukavasti ja kalusteet, kankaat ja käsityötarvikkeet tekivät kauppansa. Pari säkillistä lahjoitin paikalliseen eskariin ja kotiin käsityötarvikkeita tuli lopulta vähemmän, kuin mitä minulla oli olemassa yritystä perustaessani. Kaappilupauksessanikin pysyin. Se tosin edellytti aivan valtavan (ja painavan!) kaapin bongaamista kirppikseltä. Onneksi tämä jätti meni kahteen osaan, muuten se ei olisi mahtunut ovista.


Aioin ensin hioa kaapin ja vahata puun väriseksi, mutta pinnan viilu ei ollut suosiollinen. Niinpä hioin kaapin kevyesti ja maalasin valkoiseksi. Se olikin oikea ratkaisu, sillä tummempana tämä jättiläinen olisi pimentänyt ja vallannut koko pienen huoneen.


Valmista tuli! Ja nyt minulla on ompelunurkkaus harrastustani varten. Tämä teki konkreettiseksi sen, että en enää ompele ammatikseni. Jotenkin tuntuu kevyeltä ja hyvältä. Parissa myyntitapahtumassa vuodessa voin käydä jatkossakin yksityishenkilönä, jos siltä tuntuu, mutta tähän yhteen nurkkaukseen ei tule kiusausta alkaa valmistaa suuria tuotevarastoja.


Kaappi on täpötäysi eikä välttämättä maailman käytännöllisin, mutta kyllä tämä minun harrastuksiini kelpaa :)


Samalla huoneella on muitakin funktioita: siellä on lasten pelit (kirppikseltä löytynyt pleikka) ja vuodesohva. Yövieraita meillä käy harvoin, mutta nukumme itse tässä vierashuoneessa vauvojen adoptioperheiden ollessa meillä. Kuvasta pilkistää myös purkutuomion saanut nukketalo. Sen osat käytämme tuleviin miniprojekteihin. Ihan huippua on, että paikkakunnallamme alkaa pian nukkekotikurssi - ja että minä sain ilmoittautua mukaan!







Kotona on nyt meneillään melkoinen ketjureaktio sisustusrintamalla. Minun ompelunurkkaukseni työpöydäksi muutti kuopuksella ollut pöytä. Tuoli oli aikoinaan aitassa joutilaana ja sieltä se muutti puodin keittiöön ja nyt työtuolikseni. Pöydän päälle päätyi vielä jemmasta löytynyt edellisessä talossamme palvellut hylly ja sen alle Tallipihan puodilla esiintynyt pikkunaulakko. Kirppikseltä bongasin riemastuttavan keltaisen retroroskiksen. Loistava kirppislöytö oli myös leveä räsymatto. Ompelukone on toistaiseksi surrannut vain verhonkäänteitä.

tiistai 6. syyskuuta 2016

Mammalomalla

Niin kävi, että odottamani yrityksen jälkeinen loma muuttui mammalomaksi ennen kuin ehdin työhuoneen muuttolaatikoita purkaa. Olen nauttinut tästä mammalomalaisen elämästä ilman ompelukonetta, ilman pirisevää puhelinta ja kolisevaa sähköpostia saati markkina- ja messureissuja. Olen keskittynyt kotiin, pessyt ikkunat ja vienyt lopultakin vuosien aikomisen jälkeen ylimääräistä tavaraa kotoa kirppikselle. Olen leiponut ja lajitellut vuosien takaiset neulelankani syksyn viileitä odottamaan.


Makuuhuone on taas vaihteeksi järjestelty vauvamoodiin, hoitopöytä ja pinnasänky haettu varastosta käyttöön.




Hevoset viettävät vielä laidunelämää. Usvaiset aamut muistuttelevat kuitenkin syksyn lähestymisestä, sisäruokintakausi on ihan nurkan takana.