keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Ahdin tilalla kummittelee

HUI!


Sain kiireellisen toimeksiannon koulun jännäpäiväksi Otsolta. Materiaaleina lakanakangas, velouria silmienympärysten aplikointiin, valoverhon palat silmien aukkoihin ja tekstiilitussia suuhun ja valkoisen valoverhon väritykseen.


Tämä on kuulemma paras ja mieluisin asia, mitä olen pojalle koskaan ommellut.


Hauskaa Vappua!

maanantai 28. huhtikuuta 2014

Oma Oku

Minulla on lopultakin Oma Hevonen! Sitä voi harjata ja hoitaa kaikessa rauhassa ja sillä voi ratsastaa melkein missä vain. Se tulee tarhan portille vastaan höristen ja pirteimmillään jopa laukalla - muulloinkin kuin ruoka-aikaan. Sen ilme muuttuu innokkaaksi ja odottavaksi, kun se näkee minut ratsastusvarusteissa.

Olen käynyt sillä maastossa, tutkinut kilometritolkulla uusia teitä ja polkuja. Joskus lenkit sujuvat rauhallisesti ja mennään käyntiä pitkin ohjin, joskus peruutetaan kymmeniä metrejä karkuun tien vierestä lehahtavaa lintua ja joskus Oku kuskaa minua tolkutonta pukkilaukkaa. Enimmäkseen lenkit alkavat kuitenkin olla rentoja: kevyttä ravia, maisemien katselua, pehmeää laukkaa sänkipellolla viiman soidessa korvissa. Ihan normia meno ei kuitenkaan vielä ole - eikä ehkä koskaan - sillä Oku hirnuu äänekkäästi varsinkin oudoissa paikoissa.


Olen ratsastanut myös suitsetta ja satulatta. Tässä ensimmäisen kerran onnistumisen riemua! Aluksi Oku oli ihmeissään ja meinasi lopettaa homman alkuunsa, mutta uskalsi kuitenkin, äkkiä pääsi jyvälle ja tykkäsi. Ehkä joku kerta kokeilen pelkällä kaularemmillä.


Aika-ajoin näytämme jo ihan oikealta ratsukolta. Kummallakin ryhti ja kunto kohenevat. Minä olen 14 kiloa kevyempi kuin viime syksynä, kiitos 600-kiloisen personal trainerini.


Pihalla Oku seuraa touhujani, kutsuu luokseen. Joskus se vakoilee salaa. Et ehkä huomaa, mutta alla olevaan piilokuvaan on kätkeytynyt hevonen, naamioitumisen mestari!


Satulassakin voin jo räpsiä kuvia. Rento kaula, uteliaat korvat, eteenpäinvievä askel. Maastoon, metsätielle. Kaksin, vain Oku ja minä.


Minulla on jo ratsastuskypärärusketus. Nenä ja kasvojen alaosa ruskettuu sieltä, mistä kypärän lippa ei varjosta.


Meillä on hyviä ja huonoja päiviä. Pukkilaukkaa ja jurotusta. Hirmuisen hyviä onnistumisen hetkiä, oppimisen riemua ja yhteishenkeä. Luottamustakin.

Vielä on matkaa, mutta olemme jo pitkällä. Pidemmällä kuin uskalsin edes toivoa.

Onnea on Oma Hevonen!

lauantai 26. huhtikuuta 2014

Keltainen, oi Suuri Kurpitsa!

Mies on ahkeroinut maaliruiskunsa kanssa ja kauppa-auto alkaa nyt olla kauniin keltainen. Runko on nyt maalattu, ovet ja luukut jäivät vähän kesken kun maali loppui. Huonoa on peittämään tämän maalin nykyversio, 70-luvulla siinä on ollut seassa lyijyä joka nyt on kielletty. Maalikerrosten määrä korvaa lyijyn puutteen ja lopulta keltaisuus vie voiton.





Huomenna kauppa-auto kiillotetaan ja Mies lupasi vaihtaa myös kattoikkunan. Tästä tulee hieno!

torstai 24. huhtikuuta 2014

Pohjamaalissa

Nyt pohjatyöt on tehty! Hitsisaumat on tinattu ja pellit kitattu, hiottu ja pohjamaalattu. Kleinbus on keskeneräinen vielä, mutta terve taas pitkästä aikaa.



En voi uskoa, että mulla on jo näin iso poika: tekee töitä isänsä kaverina!




Kohta alkaa keltaisen maailmanvalloitus!

tiistai 22. huhtikuuta 2014

Kevätkenkäinen

Tässä ei ole minkäänlaista blogiyhteistyötä tai muita kytköksiä taustalla (Psst, Conversen väki, I wish!) enkä muutenkaan yleensä innostu osteluiden ja tavaran hehkuttamisesta, mutta nyt olen vain niin täpinöissäni näistä: laatikollisesta amerikan ihmeitä. Oon tykännyt Converseista ipanasta saakka, mutta nyt posti toi ihanimmat kaikista. Auringonkeltaiset!


Oon joskus aiemmin tilannut tennareita suoraan Converselta USA:sta, mutta nyt eivät enää toimita USA:n ulkopuolelle. Mä oon monta vuotta haaveillut näistä tosipitkävartisista ja kun nyt lopulta päätin ne tilata, niin saatavahan ne oli. Suomesta näitä ei saa, yllätys. Ei kyllä Amerikastakaan suoraan tämän värisinä.


Pettymys oli siis suuri, kun Conversen sivuilta tilaaminen ei enää onnistunutkaan. Kuumeisen googletuksen jälkeen löytyi sellainen ihme kuin Personal Shopper, palvelu jonka olemassaolosta en ole aiemmin tiennyt. Heidän kauttaan voi siis tilata: he hoitavat tilauksen USA:n sisällä ja toimittavat sitten ulkomaille, provikkaa vastaan tietenkin. Provikka oli varsin kohtuullinen, joten uskaltauduin kokeilemaan. (Käytin tätä.)


Conversen sivuilla on mahdollisuus suunnitella omat tennarinsa ja niinpä suunnittelin nuo tosipitkävartiset juuri oman maun mukaan. Samaan pakettiin valitsin itselleni nämä vaaleanturkoosit ihanuudet ja mieskin löysi itselleen kaksi paria varmasti tarpeeksi suuria tennareita. Otso valitsi taas punaiset perustennarit, tytöillä onkin jo valmiina sopivat tällekin kesälle. Nämä taitavat olla ainoita kenkiä, joita olen oikeasti onnistunut kierrättämään joka ipanalla.


Otin yhteyttä Personal Shopperiin sähköpostilla, he hoitivat tilauksen Converselle maksettuani laskun ja sitten pääsin odottelemaan pakettia. Amerikan päästä paketti lähtikin matkaan sangen vikkelästi, mutta Suomen päässä moiseen villiin menoon puuttui tulli. Maksoin siis tullimaksun ja 24% alvin ja lopulta paketti pääsi Helsinki-Vantaalta kotia kohti. Jo viikon päästä se olikin perillä, tänään!


Tilatessa pitää olla varma koosta ja mallista, sillä palautusoikeutta ei shopperin kautta taida olla. Eikä näillä customeilla ole muutenkaan.


Kuluineen, tulleineen ja veroineen hinta nousi samaan luokkaan kuin Suomessa myytävillä Converseilla. Täällä vain on aika rajallinen määrä malleja tarjolla ja saimme jokainen juuri oman makumme mukaiset. Tyytyväinen siis olen.

Ihanat, ihanat!

sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Tallipihalla Lankalauantaina

Eilen hurautin kesärenkaat allensa saaneella Kuplalla nopeusennätyksen Tallipihan suuntaan pääsiäispupun korvinen ja häntineni. Vastaantulijoista moni oli iloisissa pääsiäistunnelmissa, minullekin vilkuteltiin ja näytettiin peukkua vastaantulevista autoista.


Aurinkoinen ja mukava päivä. Uusia ja vanhoja tuttuja kävi jutulla, ja taas blogin lukijoiksi tunnustautuneitakin. Oli kiva tavata! Joskus tuntuu vähän hassulta blogin lukijoita tavatessa, sillä te tiedätte elämästäni monta asiaa (ette toki kaikkea kuitenkaan ;) ), mutta minä en teistä juuri mitään. Mutta ehdottomasti tykkään siitä, että te konkretisoidutte ja lukukertojen laskurin ainoa kasvattaja ei ole Mies. Tulkaapa siis jatkossakin moikkaamaan!


Kauppa kävi oikein mukavasti. Hyvä niin, sillä tämä oli huhtikuun ainoa myyntitapahtuma. Nyt täytyy keskittyä ompeluun ja kleinbussin tien päälle saamiseen.

Kupla vietti taas päivän paraatipaikalla ja sai tällä kertaa osakseen myös vähän intensiivisempää ihailua. Muistoiksi jäi naarmuja ja lommo. Vähän harmittaa, mutta sama olisi tietysti voinut käydä vaikka kaupan parkkipaikalla.


Edellisvuosien Lankalauantaissa Tallipihalla vieraillut noita Kati Kiukkunen oli joutunut lento-onnettomuuteen Kyöpelinvuorella ja häntä tuurasi velhopariskunta. Miespuolinen velho oli aika pelottavankin näköinen, mutta lapsia ei onneksi pelottanut.



Minä ompelin tällä viikolla ison korillisen tetranmuotoisia hernepusseja myyntiin. Vähän vaihtelua isommille essu-, mekko- ja keppihevosompeluksille.


Vähän jäin miettimään tuotteideni esillepanoa. Tykkään itse, että ne ovat esillä ja helposti tutkittavina ja hypisteltävinäkin. Tykkään myös, että myyntipaikkani pursuilee värejä ja tavaraa - tai olen ainakin tottunut siihen, minusta ei vain ikinä tule hillityn tyylikästä, ei itsestäni eikä myyntipaikastani. Mutta nurjana puolena tällä on, että jotkut tuotteet likastuvat myyntikelvottomiksi. Hernepussin kohdalla ei tietysti juuri harmita, mutta joku isompi onkin jo eri juttu. Tärväytyneen keppihevosen myötä menee hukkaan iso määrä työta ja materiaalitkin jo maksavat jotain. Tällä hetkellä mun tuotteiden kate ei kestä hävikkiä, eli pitäisi joko nostaa hintaa tai pakata tuotteet paremmin turvaan. Mutta miltä näyttäisivät keppihevoset sellofaanipussi päässä?

Täytyy tuumailla ja kokeilla.

torstai 17. huhtikuuta 2014

Lankalauantai Tallipihalla

19.4. Lankalauantai klo 11-16 
Tampereen Tallipihalla


Käsityöläisten tori: käsitöitä, taljoja, lankoja, herkkuja.
Vierailevia kädentaitajia tallin torilla ja Vanhassa tallissa.
Hevosvaunuajelua, ponitalutusta.
Vanhassa tallissa pupuja (29.3.-19.4.).
Noita Kati Kiukkunen tekee kolttosiaan klo 12-16.
Viehättävät myymälämme kevään tunnelmissa.
Kahvilasta ja suklaapuodista pääsiäisen herkkuja.
Ulkomyynnissä makkaraa, lämmintä juomaa.

Vierailevina myyjinä tallin torilla ja Vanhassa tallissa:


- Ahdin tila, Jasmiina Ahti
- Eijan Kudontaputiikki
- Lammasmaailma
- Laura Polo: öljyväritöitä, kortteja, sisustustauluja...
- Aila Pajula: koristekäsitöitä, kortteja
- Keltainen kartano: omia käsitöitä ja sisustustuotteita
- Kotipaja, Ulla-Maija Pastinen
- Maarit Heinonen: neuleita, kortteja
- Johannan kevätpuoti: sisustustuotteita, pehmoeläimiä...
- Pikku Lilli
- Aila Jeskanen
- T. Anttonen: myssyjä, käsitöitä
- Marja-Leena Pakkanen: käsitöitä
- Elisa Niemelä
- Tuula Hietamäki: kädentöitä koristeeksi ja hyötykäyttöön
- Eija Väisänen: kransseja
- Pumpulisydän
- Kari Mannila, puutöitä
- Lea Järvinen, käsitöitä, pehmoeläimiä
- Vekkuliverstas
- Maj design, Tammermaan nahkatyö

Huom! Varaathan myös käteistä, osalle vierailevista myyjistä ei käy kortti maksuvälineenä.

Vapaa pääsy, tervetuloa!

tiistai 15. huhtikuuta 2014

Sangen mobiili työhuone

Taitaa viimeaikaisten blogipäivitysten valossa näyttää siltä, että täällä vain hitsataan kleinbussia ja ratsastellaan? On täällä ommeltukin. Mammalomalla olen kiikuttanut koneita ja muita tarvikkeita taas keittiön pöydän ääreen ja käyttämätön työhuone on pikku hiljaa ajautunut järkyttävän kaaoksen valtaan.


Keittiössä ompelu onnistuu ipanoidenkin kanssa. Kehto roikkuu katosta vieressä, samalla voin päivittää nettikauppaa ja kuunnella kannettavalta radiota.


Mobiili silitysasema on olohuoneessa.


Olen saanut tehtyä läjän hiuspantoja...


... Pirkko-pipoja keväisen pastellisävyisinä...

... jokusen tilaustyön...


... ja tietysti keppihevosia ja niille suitsia, ruusukkeita ja sirkustöyhtöjä.


Työhuoneelle on kuitenkin ikävä. Vaikka ipanat tuppaavat valtaamaan senkin ja omasta rauhasta voi vain haaveilla...



... sotkut kuitenkin pysyvät sen ovien sisäpuolella ja keskeneräiset työt voi jättää niille sijoilleen.


Nyt raivasin ja siivosin työhuoneen taas. Löysin tällä paikkakunnalla lopettaneen vauvantarvikeliikkeen viimeisistä poistotuotteista vauvankorin. En ole nähnyt moisia kuin amerikkalaisissa elokuvissa, Moses Basketiksi niitä jossain kutsuttiin ja muistan silloin miettineeni, miksei niitä saa Suomesta. No nyt sai.


Ostin siis Moses Basketin työhuoneeseen. Siihen löysin kirppikseltä värikkään vaunulelun ja virkatun peiton. Peitto selviytyi kuin selviytyikin pesukonekäsittelystäni ja sopii juuri koppaan. Pohjalle ompelin ohuen, mutta jämäkän patjan päälle pehmeän ja helposti pestävän petauspatjan.


Isoäidin neliöitä. Ihanan värikäs, ihanan epätäydellinen!


Ompelin koristeeksi vielä pari kangassydäntä.

 
Jospa pikku hiljaa pääsisin ompeluksineni takaisin työhuoneeseen.

maanantai 14. huhtikuuta 2014

Viimeiset hitsaukset

Kauppa-auton hitsausurakka eteni lopultakin loppusuoralle, auton etuosaan. Kuskin penkin edestä olisi pian mennyt tennari lattiasta läpi.


Rälläkkä laulamaan ja pala pois...


... ja hitsikoneen avulla uusi tilalle.



Välillä vein rälläkän ja hitsikoneen sankarin muihin hommiin: elämänsä ensimmäistä kertaa ratsaille, Okun kyytiin. Talutin pienen lenkin metsätietä ja näin tyytyväisiä kavereita toin takaisin pihaan. (Oku on hikinen oman ratsastuslenkkini jäljiltä, teimme henkilökohtaisen pukkilaukkaennätykseni maastossa :D )


Takaisin rälläkän ja hitsikoneen kimppuun. Vielä tuulilasin reuna ja hitsikoneen saa kärrätä varastoon.


Nyt tallin päätyyn on pystytetty pohjatyöasema.


Etenee se!