perjantai 30. toukokuuta 2014

Tumpelolampuri ja keritsemiskone

Eilen koitti se päivä keväästä, kun keritsemiskone kaivettiin esiin. Tällä kerralla lampaista ei juurikaan tarvinut pitää operaation aikana kiinni. Mies rapsutteli pääpuolesta ja minä sain touhuta melko rauhassa kovaa meteliä pitävän koneen kanssa. Lopuksi lampaat kellistettiin selälleen, että sain kerittyä myös mahanalusen ja leikattua sorkat oksasaksilla.


Miina on lampaista kesyin ja siitä aina aloitamme keritsemisurakan.


Kukka on kovin kiemurtelemaan ja sen villa on hurjan rasvaista, joten keritsimen jälki ei todellakaan ole kovin tasaista. Parissa viikossa tuo onneksi tasoittuu, eikä enää näytä näin kapiselta.


Marja on rauhoittunut kovasti. Se on aiemmin määkinyt kovaäänisesti koko operaation ajan, mutta nyt sekin malttoi pysyä hiljaa.


Sain siis kerittyä kaikki kolme lammasta peräjälkeen kerralla! Enää minulla ei ole saksia olllenkaan tallissa mukana, vaan hoidan koko homman koneella. Tumpelolampurikin oppii.


Kertitsemisen jälkeen lampaiden olo on varmasti kevyt. Rouvat innostuivat puskemaan toisiaan, kaikki kolme.


Pian vihreän ruohon houkutus kävi kuitenkin suuremmaksi ja kaikki kolme siirtyivät laiduntamaan sulassa sovussa.

Lampaiden kesä voi alkaa.

torstai 29. toukokuuta 2014

Kulkukauppiaan ompelukset

Käsityökorttelikiertuepiakkakuntien välissä ompelukone on surrannut. En ole kiertueen aikana kuvannut näitä tuotteita tai päivittänyt niitä verkkokauppaan. Jospa nyt esittelisin teillekin:


Aikaisemmin keväällä etsin tukusta sopivaa materiaalia keppihevosten suitsiin. Olin ehtinyt miettiä jo esim. kierrätysnahkaa: kirppikseltä vanhat takit ja laukut suikaleiksi ja suitsiksi. Tuo on kuitenkin aika hidas ja työläs menetelmä ja halusin pitää suitsien hinnan kohtuullisena. Siispä katseet tukun hyllyille. Sieltä löysin mustaa nylon-nauhaa, josta suitset onnistuivatkin mukavasti. Isot metallirenkaat kuolainrenkaiksi ja lukko pukemista helpottamaan. Keppihevosillani on otsahihna jo valmiina, joten suitsiin sitä ei enää tarvittu.

Selvää oli, että minun keppihevoseni eivät olisi tuskaisina suut auki, se on kivun merkki hevosella. Niinpä suitsienkin tulee olla kuolaimettomia. Itse olen kovasti kiinnostunut raudattomasta ratsastuksesta (kuolaimetta, kengättä ja kannuksetta - vaikka toki kaikki ovatkin vain apuvälineitä, joissa kaikkein tärkeintä on se, miten niitä käytetään). Okulla olen loppukeväästä mennyt ensimmäisiä kertoja pelkällä riimulla ja kaularemmillä ja toivon, että joku päivä uskaltaudun sillä lähipelloille pelkän kaularemmin kanssa.

Siispä kuolaimettomat suitset. Oikeille hevosille niitä löytyy jo nykyään hyvä valikoima, Suomessa tunnetuimmat lienevät hackamoret. Kuolaimettomissa suitsissa ratsastajan ohjasotteen kiristyminen tuntuu hevosella paineena korvien takana ja nenäluun päällä, ei suussa. Linkin hackamoreja pehmeämpiäkin on, sillä näissä Suomessa näihin aikoihin asti useimmin nähdyissä on pitkä varsi ja kova vipuvoima. Osassa ohjien paine tuntuu leuan alla jättäen herkän nenäluun vapaaksi. Täältä löytyy kuvia englanninkielisenä tietoa kuolaimettomista suitsista.

Siispä keppihevoseni ovat kuolaimettomia, luultavasti kengättömiä ja todennäköisesti niillä ratsastetaan myös kannuksetta. Onnen hevoset!

Suitsissa on nyt mustan lisäksi värivalikoimaa. Helsingissä olivat mukana ensimmäiset ja sen perusteella pinkki tuntuu olevan ykkösväri turkoosin noustessa yllättäen toiseksi suosituimmaksi. Olisin veikannut joko lilaa tai vaaleanpunaista. Nyt suitsia löytyy myös verkkokaupasta. Olen tietysti mitoittanut suitset omille keppareilleni, mutta erittäin epätieteellisten kyselytutkimusten perusteella ne ovat sopineet myös kaveripiirin kaupan keppihevosille, osalle tiukemmin, osalle löysemmin.


Keppihevostäydennyksiä olen tietysti ommellut myös.


On hauskaa, miten erilaisia jokaisesta hevosesta tulee, vaikka kaava on sama. Kankaat käyttäytyvät eri tavalla ja minä en ole kaikkein kurinalaisin työstäjä, joten jokaiselle tulee puolivahingossa oma persoonansa.


Näitä minun on pitänyt ommella jo pitkän aikaa: viirinauhoja. Näitä on monella käsityöläisellä valikoimissaan, mutta se ei haittaa. Minusta nämä ovat niin ihania tapahtumissa liehuessaa, että niitä saisi olla vaikka jokaisella. Sitä paitsi jokaisella on tietysti itsensä näköiset, niistä omista mielikankaista tehdyt, omaan tuotevalikoimaan sopivat.


Uutuutena tein rallilippuja. Kauppa-auto tarvitsee ne!


Isojen viirien kaavaani hioin vähän pienemmäksi ja nyt teen valmiiksi vain yhtä pituutta. Tilauksesta toki saa viirinauhan juuri haluamansa mittaisena. Pienen viirinauhan pituudesta nipistin vähän ja sain näin niiden hinnan kohtuullisemmaksi. Myös viirinauhat päivitin nettipuotiin, tänne.


Ihan uusi tuote minulla ovat hernepussit. Ne ovat perinteisiä ja niitäkin tekee eri mallisina myyntiin useampi, mutta niitä halusin ommella omista myyntimenestysepäilyistäni huolimatta. Tetran muoto viehätti minua ja niihin sai käytettyä mukavasti kauniita jämätilkkuja. Ne tuntuvat niin hyviltä käsissä!


Hernepussit ovat minun yllätyksekseni tehneet mukavasti kauppansa. Niitä menee tietysti lapsille, mutta myös aikuisille stressileluiksi. Myös dementoituneen vanhuksen yliaktiivisia käsiä helpottamaan niitä on ostettu.

Tekemiäni hernepusseja saa nyt myös Spirraalin Puttiikilta Pälkäneeltä - ja tietysti Silmu&Solmusta, kunhan se pienen kesälomansa jälkeet taas avaa ovensa. Nettikauppaan en näitä laita, sillä postikulut nousevat muutamalla pussukalla naurettaviksi ja lisäksi kuosivalikoima on niin monenkirjava, että sen kuvaaminen ja päivittäminen nettikauppaan nostaisi myyntihintaa. Siispä hypistellään näitä livenä :)


Kevätjuhlien lähestyessä ja hellekauden alkaessa alkavat mekot tehdä kauppansa. Niihin olen ommellut täydennystä ja valikoima on vaihtunut vinhasti. Karsin mekkovalikoimaani reippaalla kädellä ja jatkossa valikoimissani on vain yhtä tai korkeintaan kahta kesämekkomallia. Tällä hetkellä se malli on Aretta kierrätyskankaisena. Nettipuodissa on ajantasainen mekkovalikoima päivitettynä. Sieltä löytyy myös syksyisempaa Aurora- mallia, jota en kuljeta kesän tapahtumissa mukana. Kesämekkoja täytyy ommella reippaasti lisää!


Sain alkuviikosta tyhjennettyä kauppa-autoni ja siivottua työhuoneeni. Eilen siivosin nettipuodin. Nyt siellä on ajantasainen tuotevalikoima ja uudistin samalla vähän ulkoasua.


Jälleenmyyntituotteideni valikoimaa pitäisi uudistaa seuraavaksi. Ne alkavat käydä vähiin ja oma tuotantohan tietysti onkin pääosassa. Jotain kivaa olen kuitenkin bongaillut maailman tukkureilta sen jatkoksi ja tueksi. Käsityökortteleissa ei jälleenmyyntitavaraa saa olla, mutta loppukesästä on ohjelmassa tapahtumia, joihin ne sopisivat.

Intoa täynnä ja kiireisenä siis jatkuu tämän kulkukauppiaan kesä!

keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Vielä Helsingin Käsityökorttelia upeina kuvina

Meitä oli Helsingin Käsityökorttelissa lähes 100 käsityöyrittäjää omine tuotteinemme. Koko tapahtuma järjestettiin talkoilla ja vetovastuussa ollut pieni ryhmä teki valtavan työn. Meillä oli apuna myös ulkopuolisia vapaaehtoisia, kuten korttelipaparazzimme Terhi Muukkonen. Hän otti viikonlopun aikana upeita kuvia, tässä niistä muutama. Lisää löytyy flickrista, täältä. Niitä voi katsella, vaikkei olisi omaa flickr-tiliä. Käykäähän kurkkaamassa tunnelmia, käsitöitä ja tekijöitä niiden takana!





Olipa hauskaa, että juuri tästä kohtaamisesta tuli kuva! Terveiset ja kiitokset sinulle :)



Vapaaehtoinen korttelienkelimme Miikka tauotti meitä myyjiä ja kipaisi vaikka hakemassa syötävää. Miikan lisäksi meillä oli kaksi lettipäistä pikkuenkeliä. Kiitos heille kaikille!


Joukossa on voimaa. Uusiksi otetaan varmasti!

Mykistynyt kiitos kaikille tekijöille ja varsinkin Terhi Muukkoselle upeista kuvista!

tiistai 27. toukokuuta 2014

Helsingin Käsityökorttelin sunnuntai ja konerikko

Sunnuntaiaamuna lähdin taas aikaisin matkaan. Kleinbus oli roiskinut vähän öljyä lauantaina startti kenkkuili edelleen, joten seikkailumieltä tarvittiin taas. Perillä Narinkkatorilla pitäisi olla jo yhdeksältä, sillä meille käsityöyrittäjille oli sovittu yhteiskuvaus.


Tankkasin matkalla Hämeenlinnan jälkeen ja siitä kleinari ei suostunut käynnistymään. Onneksi sain työntöapua parilta herrasmieheltä ja matka jatkui. Narinkkatorille saavuin juuri sopivasti ehtiäkseni yhteiskuvaan.


Näistä neljästä salakuvasta kiitos serkulleni :)




Lauantain myyntiennätyksiin en sunnuntaina yltänyt, mutta ihan hyvä päivä oli tämäkin.



Päivän hitti olivat hernepussit. Hassua, miten jokaisena tapahtumapäivänä menee eri tavaraa. Aina joku tuote nousee suosituimmaksi ja suurin osa asiakkaista tuntuu ostavan toisistaan tietämättä juuri sitä. Tästä sielunelämästä kun pääsisin ymmärrykseen, olisi työni paljon helpompaa!


Kleinari oli päivän mittaan tiputellut vähän öljyä torille. Konttailin pyyhkimässä tippoja maasta ja päätin ottaa seuraaviin tapahtumiin pahvinpalan tai vastaavan koneen alle sujautettavaksi, niin jätän jälkeeni siistin paikan. Vähän huoletti, mutta öljyä oli vielä koneessakin ja auto taas starttasi, joten suuntasin kotimatkalle.

Matka katkesi Hämeenlinnan eteläpuolelle. Sinne asti kulki mukavasti satasen matkavauhtia, rekkoja ohitellen. Sitten vauhti alkoi hidastua, moottori nykiä ihan vähän ja lopulta konehuoneesta tussahti ilmoille näyttävä savupilvi moottorin sammuessa. Säntäsin jauhesammuttimen kanssa tarkastamaan tilanteen, mutta liekkejä ei onneksi näkynyt. Kerran minulla syttyi kuplan moottori tuleen kesken ajon, enkä varmasti koskaan unohda, miltä näyttävät lieskat taustapeilissä!


Eipä auttanut kuin soittaa mies apuun ja odotella mottoritien laidalla. Muutama auto pysähtyi tarjoamaan apua, se tuntui tosi mukavalta. Ihan kylmäksi ja piittaamattomaksi ei ole tämä maailma mennyt. Kiitos kaikille pysähtyneille


Odottelin ja odottelin... Onneksi on älypuhelin ja netti, niin aika kului.


Lopulta mies ja ipanat pääsivät paikalle. Lapsia vähän jännitti myöhäinen hinausreissu.


Hinattavana olo ei ole hääviä. Se on suorastaan kamalaa. Kleinarin jarrut menivät tosi jäykiksi ja sain survoa tosissani, että ottivat. Pehmeästä jarrutuksesta oli turha haaveillakaan. En tiedä, kumpi oli kamalampaa: moottoriteillä rekkojen ohitellessa vai loppumatkan mutkainen ja mäkinen pikkutie lukuisine risteyksineen. Alkoi hämärtääkin ja näkyvyys meni huonoksi. En tiedä, oliko hyvä vai huono asia, etten nähnyt miehen väistämiä peuroja. Kolari oli lähellä, mutta onneksi se vältettiin. Jarruja survoessani taisi päästä muutama ruma sana.


Kotiin päästiin kuitenkin puolilta öin. Väsyneinä, mutta kleinarin konetta lukuunottamatta ehjinä. reilut 100 km hinausköyden päässä helteisten toripäivien jälkeen, huh!


Eilen mies avasi koneen ja vika löytyi: mäntä on sulanut. Vika on ollut tulollaan, Jyväskylän reissun stefarikko ja öljyvuodot ovat jo olleet oireita.


Nyt siis laitetaan varaosatilaus vetämään, tilataan samalla uusi starttimoottori. Seuraaviin tapahtumiin olen joka tapauksessa menossa kuplalla ja teltalla, joten ihan sopivaan väliin tämä sattui. Helsingin myyntienkään kanssa ei tarvitse ihmetellä, mihin rahat laittaisi. Varaosaliike kiittää ;)

maanantai 26. toukokuuta 2014

Helsingin Käsityökorttelin lauantai

Lauantaiaamuna aikaisin kipusin taas kauppa-auton rattiin. Vähän jännitti, sillä starttimoottori alkoi kiukutella tosissaan edellisenä iltana. Näin sympaattinen auto saa aina työntäjiä ja minä en arastele pyytää apua tien päällä, joten matkaan vain!


Tankki täynnä huristelin yhtä kyytiä Narinkkatorille saakka. Auto toimi iloisesti - myös matkan loppupäässä Mannerheimintien liikennevaloissa.


Ompelin viime viikolla myyntipöytään huppumallisen pöytäliinan. Nyt riittää epämääräisten liinojeni lepatus! Etuosan kankaat ovat Jyskin jäävelouria, muilla sivuilla on Ikean tukevaa raitapuuvillaa.


Pika-askartelin myös pari "sirkuspallia" pahvisista pöntöistä.


Katos tuntuu nyt mukavan tukevalta, kun siinä on miehen ennen Tampereen korttelia tuunaama kehikko.




Takaluukkuun ompelin uuden liinan myös. Sen näkyvimmässä osassa on retrokangasta, viirejä ja pompulanauhaa, tuotteiden alle jäävä osa on paikallisen kangaskaupan jäävelouria.






Hellepäivä Narinkkatorilla oli aivan huippu Ahdin tilan päivämyyntiennätys meni rikki. (Älkää nyt kuitenkaan kuvitelko, että mistään kauhean suurista seteleistä olisi kysymys! Kyllä ne ovat kolikoita, jotka kassalippaassa kilisevät. Itse kuitenkin olen iloinen, sillä välillä tapahtumissa käy niinkin, ettei edes päivämyynti yllä kulujen tasalle - saati kate.) Ihan parasta oli kuitenkin minua tervehtimässä käyneiden ystävien, tuttavien, sukulaisten ja blogin lukijoiden määrä! Kiitos teille kaikille!


Illalla pakkasin kleinarin väsyneenä ja helteestä nuutuneena, mutta voi miten onnellisena! Kotimatka sujui kommelluksitta ja pääsin kotiin rakkaiden viereen nukkumaan muutamaksi tunniksi ennen sunnuntain aikaista herätystä.

Kiitos tästä hienosta päivästä!