Puhtaalta pöydältä

Naisella on oikeus vaihtaa mielipidettään ja tehdä 180 asteen käännös, eikö niin? Meillä on sairastettu joulusta asti, koko perhe vuoronperään ja yhdessä ja jotenkin se kruunasi vuoden 2017 niin, että sain tarpeekseni koko vuodesta. Ikinä meillä ei ole ennen uuttavuotta siivottu joulua pois, mutta nyt tehtiin niin. Aarrearkkuihin pakattiin jopa ikkunoiden valotähdet, jotka meillä normaalisti ovat pääsiäiseen asti. Vain joulukukat jäivät vielä: nuppuasteelle jumittanut jouluruusu, muutama hyasintti ja jo muutaman lehden pudottanut joulutähti. Punainen keittiökin tökkii nyt, vaikka olenkin sitä rakstanut pian kymmenen vuotta. Jos pääsen ihmisten töihin tänä vuonna, niin keittiössä vaihtuu väri!

Olohuone on aika entisellään sitten vuoden takaisten bloggailujen. Ison amerikanarkun kaveriksi lyhensimme jalat tuosta vihreästä pikkupöydästä, jonka monta vuotta sitten löysin rompetorilta. Sille ei ole oikein löytynyt paikkaa ja en ole jalkojen pätkäisyyn aikaisemmin raaskinut ryhtyä, mutta se on nyt tuossa paikallaan tosi mieluinen. Ja nyt mahtuu koko perhe olohuoneeseen pelaamaan lauta- ja korttipelejä.

Kuusen paikka oli tuolla keittiönpään nurkassa. Siihen tuli nyt tallinvintillä varastossa uinaillut pieni kulmakaappi. Sen päälle pitää metsästää kirppisreissuilta sopiva lamppu. Vihreää kautta mulle selvästi pukkaa: veden- ja koivunvihreät sävyt näyttävät nyt tosi kauniilta.

Tervetuloa vuosi 2018!

Makuuhuoneen uudet verhot

Facebookissa muistotoiminto tarjoilee nyt menneiden vuosien tunnelmia Kauppahallista, Tallipihalta, Joulutorilta, omalta puodilta ja työhuoneelta ilta- ja yövuoroista. Mieleen nousee kiire ja väsymys, stressi verkkokaupan ongelmista ja postin lakosta. Tänä vuonna en olisi niitä jaksanut. Nyt tuntuu hyvältä, että saan itsenäisyyspäivänä katsoa koko linnanjuhlat alusta loppuun ja neuloa sukkaa kynttilänvalossa. Viime aikojen surullisessa sumussa ja hautajaisjärjestelyissä (Äidin hautajaiset olivat viime viikonloppuna) olen saanut lohtua ja rauhaa tekemällä tekemättömiä kotihommia, niitä aina vain tuonnemmaksi lykättyjä. Nautin myös siitä, että tänä vuonna olen jaksanut laittaa joulua kotiinkin ajoissa eikä tiedossa ole monen viime vuoden tapaan aatonaaton rivakkaa koristeiden levitystä.

Ompelin aiemmat makuuhuoneen verhot tilapäisiksi ajatuksella, että teen paremmat, kun on enemmän aikaa. Sitä aikaa - tai inspiraatiota - ei ole ollut moneen vuoteen. Samalla tavalla olen koko tässä kodissa asumisemme ajan miettinyt, miten voisin hyötykäyttää vintiltä löytyneitä, vanhoja, kangaspuilla kudottuja pellavalakanoita. Ihan vähän olen niistä tehnytkin: yhden kaitaliinan ja yhden rottinkituolin istuinosan verhoilun ja jotain muutakin pientä. Osaa lakanoista oli nakertanut muukin kuin ajan hammas ja osa oli niin tahraisia ja reikäisiä, ettei pelastettavaa enää ollut. Ilokseni pesukone- ja silitysrumban jälkeen minulla oli kuitenkin 10 melko ehjää ja puhdasta pellavalakanaa!

Lakanani olivat vähän eriparisia ja yhdessäkään ei mitta riittänyt valmiiksi verhoon asti. Kolmen päivän suunnittelu-, leikkaus- ja ompelu-urakan jälkeen meillä on kuitenkin neljä valmista verhoa paikoillaan. Näihin upposi kahdeksan lakana-aarretta.

Uusien verhojen myötä vaihdoin käyttövuoroon sammalenvihreän päiväpeiton ja torkkupeitoiksi pari silkkitäkkiä. Sängyn päätyyn muutti viimeksi kuistilla palvellut, tallin vintiltä löytynyt ja vahattu penkki. Kauniisti patinoitunut musta kukkapylväs on Äitini vanha, sen muistan lapsuudesta asti. Äidillä oli sen päällä suuria palmukasveja. Pitkän aikaa pylväs onkin ollut tyhjillään, kun Äiti viherpeukaloineen on ollut sairaalassa. Nyt pylväs muutti meille ja sai kantaakseen huonekuusen, jolle ompelin pussin pellavan jämistä.

Toissa viikolla lauhojen päivien aikana ehdin kalkita talomme muurit. Kyllä kannatti, sillä nyt ne kaikki hohtavat taas puhtaan valkoisina.

Instagramin puolelle (@jasmiinaahti #ahdintila) tulee päivitettyä nyt paljon jouluvalmistelukuvia.

Oikein hyvää itsenäisyyspäivää kaikille ♥

Retrolakanalöytö ja pientä muutosta makuuhuoneeseen

Oijoi, miten ihanan lakanalöydön tein kirppikseltä! Finlaysonin ihanat kukkapussilakanat priimakunnossa :)

Kuten postaustahdin piristymisestä (tai instaa seuraamalla) voi päätellä, meillä eletään taas vauvatonta aikaa ja sylissä on tilaa myös läppärille. Tässä vielä vauva-arjen aikaista makuuhuoneen järjestystä:

Nyt on hoitopöytä ja pinnasänky taas kannettu varastoon. Olen ommellut retrolakanoista myös vauvanlakanoita. Nuo 70-luvun kankaat ovat laadultaan ihan huippua ja kestävät hyvin pesua kuumassa. Pehmeitäkin ovat, joten minusta ne ovat ihan parhaita.

Vaihdoin loppukesän valkoisen päiväpeiton siniseen. Pelkkä päiväpeiton värin vaihtaminen vaikuttaa ihmeellisesti huoneen tunnelmaan. Nyt tuntuu olevan sinisten hetkien aika.

Mammalomalla

Niin kävi, että odottamani yrityksen jälkeinen loma muuttui mammalomaksi ennen kuin ehdin työhuoneen muuttolaatikoita purkaa. Olen nauttinut tästä mammalomalaisen elämästä ilman ompelukonetta, ilman pirisevää puhelinta ja kolisevaa sähköpostia saati markkina- ja messureissuja. Olen keskittynyt kotiin, pessyt ikkunat ja vienyt lopultakin vuosien aikomisen jälkeen ylimääräistä tavaraa kotoa kirppikselle. Olen leiponut ja lajitellut vuosien takaiset neulelankani syksyn viileitä odottamaan.

Makuuhuone on taas vaihteeksi järjestelty vauvamoodiin, hoitopöytä ja pinnasänky haettu varastosta käyttöön.

Hevoset viettävät vielä laidunelämää. Usvaiset aamut muistuttelevat kuitenkin syksyn lähestymisestä, sisäruokintakausi on ihan nurkan takana.

Sisustusta ja pintaremppaa: makuuhuone

Makuuhuone on ollut taas jo jonkin aikaa pinnasängytöntä vyöhykettä ja huonejaon nyt mentyä uusiksi sekin kaipasi pientä päivitystä. Sain äitini aikoinaan virkkaaman päiväpeiton ja se pääsi nyt sängylle. Huonekalut vähenivät: vanha amerikanarkku muutti sängyn päästä toiseen huoneeseen ja vaaterekkinä palvelleet tikkaat puodille.

Mammalomaa ja mööpleerausta

Meillä meni taas joksikin aikaa elämä ihanasti sekaisin. Yritys pyörii siis hiukan normaalia verkkaisemmin, yrittäjän mammaloman tahtiin.

 

Sehän tarkoittaa myös sitä, että makuuhuoneessa mööpleerattiin taas. Laitoin hoitonurkkauksen tutulle paikalleen.

Ripustin hoitopöydän yläpuolelle sekä valmiina ostettuja että itse askartelemiani pompomeja. Vanhan naulakon reunaan ompelin retrokankaista viirit.

Vanhat tikkaat asustekuormineen saivat muuttaa ikkunan eteen vaatekaapin viereen.

Pienelle, vanhalle pinnasängylle on paikka minun puolellani sänkyä. Yöksi siirrän sen sänkyyni kiinni.

Kirppikseltä löytynyt pöllölamppu saa olla päällä yöt. Se on juuri sopivan himmeä ettei häiritse unia, mutta sen valossa näkee riittävästi yösyöttöihin.

Keittiö puuhelloineen ja kehtoineen on taas hermokeskuksena. Kannoin jo ompelukoneet työhuoneesta alakertaan.

Eilen Ahdin tila täytti yrityksenä kuusi vuotta. Päivä meni ohi vähän huomaamatta, uusinta tulokasta ihmetellessä. Poju-hevosesta tehtiin kaupat eilen, nyt se on minun.

Aika hyvä saldo tammikuussa: kaksi uutta perheenjäsentä, pienet varpaat ja suuret kaviot!