Makuuhuoneen uudet verhot

Facebookissa muistotoiminto tarjoilee nyt menneiden vuosien tunnelmia Kauppahallista, Tallipihalta, Joulutorilta, omalta puodilta ja työhuoneelta ilta- ja yövuoroista. Mieleen nousee kiire ja väsymys, stressi verkkokaupan ongelmista ja postin lakosta. Tänä vuonna en olisi niitä jaksanut. Nyt tuntuu hyvältä, että saan itsenäisyyspäivänä katsoa koko linnanjuhlat alusta loppuun ja neuloa sukkaa kynttilänvalossa. Viime aikojen surullisessa sumussa ja hautajaisjärjestelyissä (Äidin hautajaiset olivat viime viikonloppuna) olen saanut lohtua ja rauhaa tekemällä tekemättömiä kotihommia, niitä aina vain tuonnemmaksi lykättyjä. Nautin myös siitä, että tänä vuonna olen jaksanut laittaa joulua kotiinkin ajoissa eikä tiedossa ole monen viime vuoden tapaan aatonaaton rivakkaa koristeiden levitystä.

Ompelin aiemmat makuuhuoneen verhot tilapäisiksi ajatuksella, että teen paremmat, kun on enemmän aikaa. Sitä aikaa - tai inspiraatiota - ei ole ollut moneen vuoteen. Samalla tavalla olen koko tässä kodissa asumisemme ajan miettinyt, miten voisin hyötykäyttää vintiltä löytyneitä, vanhoja, kangaspuilla kudottuja pellavalakanoita. Ihan vähän olen niistä tehnytkin: yhden kaitaliinan ja yhden rottinkituolin istuinosan verhoilun ja jotain muutakin pientä. Osaa lakanoista oli nakertanut muukin kuin ajan hammas ja osa oli niin tahraisia ja reikäisiä, ettei pelastettavaa enää ollut. Ilokseni pesukone- ja silitysrumban jälkeen minulla oli kuitenkin 10 melko ehjää ja puhdasta pellavalakanaa!

Lakanani olivat vähän eriparisia ja yhdessäkään ei mitta riittänyt valmiiksi verhoon asti. Kolmen päivän suunnittelu-, leikkaus- ja ompelu-urakan jälkeen meillä on kuitenkin neljä valmista verhoa paikoillaan. Näihin upposi kahdeksan lakana-aarretta.

Uusien verhojen myötä vaihdoin käyttövuoroon sammalenvihreän päiväpeiton ja torkkupeitoiksi pari silkkitäkkiä. Sängyn päätyyn muutti viimeksi kuistilla palvellut, tallin vintiltä löytynyt ja vahattu penkki. Kauniisti patinoitunut musta kukkapylväs on Äitini vanha, sen muistan lapsuudesta asti. Äidillä oli sen päällä suuria palmukasveja. Pitkän aikaa pylväs onkin ollut tyhjillään, kun Äiti viherpeukaloineen on ollut sairaalassa. Nyt pylväs muutti meille ja sai kantaakseen huonekuusen, jolle ompelin pussin pellavan jämistä.

Toissa viikolla lauhojen päivien aikana ehdin kalkita talomme muurit. Kyllä kannatti, sillä nyt ne kaikki hohtavat taas puhtaan valkoisina.

Instagramin puolelle (@jasmiinaahti #ahdintila) tulee päivitettyä nyt paljon jouluvalmistelukuvia.

Oikein hyvää itsenäisyyspäivää kaikille ♥