Kirppissisustaja iskee jälleen

Näitä löytyy ilahduttavasti aina silloin tällöin: iloisenvärisiä, puhtaita räsymattoja muutamalla eurolla. Kuistilla meillä on aina räsymatto. Tässä uusimmassa löydössä on aivan ihanat värit, sieltä täältä pilkahtaa limenvihreää.

Ikkunalla on kolme samanlaista puista leikkihevosta. Yksi on muisto lapsuudestani, yksi on veljeni vanha ja kolmas kirppislöytö. Pitkä penkki löytyi navetasta aiempien asukkaiden jäljiltä. Hioin ja vahasin sen.

Näitä ihanan vaaleanturkooseja pinnatuoleja on kaksi. Ne ovat osto- ja myyntiliikkeestä vuosien takaa. Paavo-koira on järsinyt molempien jalkoihin muistot pentuajoistaan.

Pieni renginkaappi on ihan tuore löytö. Sen pinnassa on kamala paksu muovimaali, myös sisällä. Jotain sen kaunistukseksi pitäisi keksiä ennen kuin päätän sille paikan.

Pieni naulakko löytyi myös vähän aikaa sitten kirppikseltä. Se löysi paikkansa kohdasta, johon olen monta vuotta halunnut löytää pienen renginkaapin. Renginkaappi löytyi nyt naulakon jälkeen, mutta kovasti jo tykästyimme naulakkoon tässä paikassa.

Kuistin ja eteisen välisissä ikkunoissa roikkuvat nyt edelliseen kotiin Indiskasta ostamani lasikoristeet. Ne ovat olleet purkamattomien muuttotavaroiden seassa ja kuin ihmeen kaupalla säästyneet hiirten tuhoiskuilta. Kolmas samanlainen oli ihan silppuna, hiiri oli järjestelmällisesti järsinyt muoviset narut siitä. Ilmeisesti sai tarpeekseen yhden jälkeen ja jätti kaksi muuta koskematta.

Tällaiset sisäikkunat ovat ipanaperheessä toivoton klähmämagneetti, kuten tästä kuvasta näkyy.

Renginkaapin lisäksi kunnostusta odottaa tämä hassu pieni ompelulaatikosto, jossa on neulatyyny.

Alalaatikossa on tapit lankarullille. Tämä ei ole ihan kauhean vanha, olsiko ysäriä? Kellastunutta lakattua mäntyä joka tapauksessa. Täytyy miettiä, mitä pintaan. Jotain iloisenväristä maalia ehkä?

Nysse tuli!

Melkein sukua julkkikselle! (Tai jotain.) Tänään ilmestyi Meidän Talo -lehti, jossa on juttu meidän talosta. Freelance-toimittaja Tanja Hakala ja valokuvaaja Petri Kivinen kävivät heinäkuun puolivälissä tekemässä jutun. Oli oikein mukava päivä, kiitos heille!

Sain nähtäväksi tekstin ja valokuvia etukäteen. Kovasti tykkään!

Vähän ihmetyttää lehteen valitut kuvat, moni minun mielestäni paljon parempi ja mielenkiintoisempi kuva jäi pois. Ehkä nämä sopivat paremmin lehden linjaan - tai ehkä olen puolueellinen. En lue sisustuslehtiä juurikaan ja tämä lehti on minulle ihan uusi tuttavuus.

Lehti on Meidän Talo 9/2012, syyskuun numero siis. Kotimme on noiden vanhojen unelmatalojen joukossa. Sitä se toki onkin!

Voi apua ja nolous vain noita omia kuvia! Tyypilliseen tapaan meillä oli kuvauspäivänä kiire aamu ja toimittajan tullessa olin vielä tukka kampaamatta ja meikittä. Vaatteitakin taisi olla melko minimaalinen määrä. Ei sillä, että muutenkaan kamalasti tälläisin, mutta olisihan vallan Virallista Juttua varten voinut vähän panostaa. Ja olla nauramatta kuvissa kaikki epäkohdat valloillaan. Lapset ovat ihania ja Mies on komia, niin kuin aina. (Hassua muuten, miten näen jotkut ihmiset aina ja ikuisesti nuorina live-elämässä. Valokuvista saa oikein katsoa, että kukas tuo onkaan. Täytyy vain toivoa, että mies elää samanlaisen optisen harhan vallassa. Ihanaa on kyllä vanheta yhdessä. Rupsahtakoon roppa, kunhan huumori säilyy!)

Positiivinen kokemus kaikkineen. Kivalta tuntuu, että nyt on kätten jälki dokumentoituna lehteen. Remppaa on nyt takana viisi vuotta - ja edessä ainakin saman verran. Tosin tahti onneksi alkuhässäkästä hiljenee ja saa jo asua mukavuuksien keskellä. Ipanatkin kasvavat, enää ei tarvitse kiipeillä telineillä vauva masussa tai repussa.

Jos joku tänne blogiin tuon jutun jäljiltä löytää, niin lämpöisesti tervetuloa! Mikään sisustaja en ole, mutta remppa- ja kotijuttuja tänne kyllä päivittelen.

Tervetuloa myös muille uusille lukijoille!

---

EDIT 11.9.-12: Lisään muutamia tähän liittyviä linkkejä:

Täällä ja täällä on lehtijutun tekoa ja kotia esittelevät postaukset.

Tästä pääset kaikkiin remonttiaiheisiin postauksiin ja tästä puolestaan sisustusaiheisiin.

Sisustuslehtisiistiä - osa 2

Sisustuslehtisiistin talon dokumentaation esittely jatkuu. Aika ahkera olen siivoamaan muutenkin, ei meillä koskaan ihan kammottavaa sotkua pääse kertymään, mutta kyllähän ipanat tuppaavat osallistumaan sisustamiseen levittelemällä tavaroitaan, lelujaan ja vaatteitaan. Niin pitää minun mielestäni ollakin, kun talossa on pieniä lapsia. Hirsitalo on myös onneksi sen verran tukevaa tekoa, että kestää kolhujakin, joten lasten leikeistä ei tarvitse haiveniaan harmaannuttaa. Nyt kuitenkin niihin siisteihin kuviin:

Ala-aula on laajennuksen puolella. Vanha Espoosta haettu purettu ja meille uudestaan koottu kakluuni lämmittää yksin koko laajennuksen. Piippu on 13 metriä korkea ja muureineen kokonaan varaava. Nyt aula on valmis sähköineen, listoineen ja maaleineen. Pieni haarniska on (onnistunut! - tosin pienen vinkkauksen jälkeen) lahja mieheltä. Mustapeukalon kukkapylväs pääsi sen alle käyttöön. Haarniska on kuulunut keskiaikaiselle puutarhatontulle. Ehkä.

Auroran huone. Täällä ei ole viime aikoina tehty suurempia mullistuksia.

Otson huonekin on viime syksyisessä kuosissaan ja saa ollakin, kunnes poika kasvaa pienen koululaisen työpöydästään ohi.

Eteisen suureen henkarikaappiin mahtuu paljon takkeja ja kenkiä. Arkussa ovat minun piponi, kaulaliinani ja käsineeni. Arkun paikalta raaskin lopultakin siirtää lastenrattaat varastoon. Niille ei ole enää aikoihin ollut Aretan kanssa käyttöä.

Aretan huone. Tämäkin on ennallaan sitten viime esittelyn. Nyt jäi kuvaamatta tämän huoneen muuri, joka on samanlainen kuin makuuhuoneessamme.

Makuuhuonekin on pysynyt ennallaan. Meillä on kolme päiväpeittoa: valkoinen, turkoosi ja nyt vuorossa tämä vihreä.

Keittiö. Talossa on nyt n. 200 asuinneliötä ja niitä lämmittävät viisi tulisijaa. Keittiössä on siis se viides, puuhella. Tapaninpäivän sähkökatkon aikaan tämä oli pelastus! Keitin sillä pakkasesta sulavat marjat hilloiksi ja tein ruoat, letunpaistokin onnistui. Nyt meillä on myös aggregaatti, joten seuraava mahdollinen sähkökatko tulee olemaan helpompi. Muuten pärjää hyvin ilman sähköakin, mutta kaivon pumppu toimii sähköllä ja kantovettä meillä ei ihan helposti saa. Biologinen jätevedenpuhdistamokin tarvitsee sähköä. Meillä haavoittuvimmat - ja nykyaikaisimmat - järjestelmämme siis olivat vesi ja viemäri.

Vierashuone.



Nyt on palattu arkeen taas ja sisustuslehtisiisti talo on muisto vain. Yhdet verhotkin pikku riiviöt ehtivät jo repiä. Mutta hauskaa on ollut ja vieraitakin lisää, joten ehkä nautiskellaan nyt muusta ja siististä kodista sitten joskus, kun lapset ovat isoja.

Historiaa IV - kuisti ja eteinen

Ihastuimme ensi näkemältä talon kuistiin. Harmi vaan, koko komeus oli päässyt niin pahaan kuntoon, että se oli uusittava kokonaan. Teimme sen siis uudestaan vanhan mallin mukaan ja samalla eristimme sitä vähän.


Kuisti ja Suunnitelma A:

Lasikuistilta pääsee pariovista eteiseen. Keittiön oviakko siirretään. Vasemmalta pääsee olohuoneeseen, oikealta ovi makuuhuoneeseen tukitaan (tai itse asiassa eteiseen sen puolelle rakennetaan pieni vessa). Vanhat purut on poistettu lattioista. Tilalle tulee ekovilla.

Lasikuisti pysyy lasikuistina. Raakalautaiset ja hirsiset seinät saavat vain taivaansinisen paneelin ja ikkunoihin teetetään puusepällä vanhan mallin mukaan tuplat.


Eteisen ja keittiön välinen oviaukko siirtyi metrin verran vasemmalle ja tiilet otettiin eteisen puolelta esiin.


Melkein muuttovalmis? Kuukauden päästä muutetaan.


25.5.-08 lattioiden maalaus on valmis! Keittiössä ja eteisessä on shakkiruutuja, loput lattioista vahataan.


Juhannuksena ovet karmeineen ja listoineen saivat viimeisen maalikerroksen. Rikkinäiset lasit odottelevat vielä vaihtoa.

Huom huom valokatkaisija: keittiössä on jo kattolamput!


27.8.-08 Kuistin korjaus, suunnitelma D meneillään. Suunnitelma B oli uusia myös lahot seinät ja mädät ikkunat. Suunnitelma C sisälsi myös rungon uusimisen. Suunnitelma D:ssä uusitaan kaikki.


20.12.-08 Kuisti on työn alla, Otso auttaa paneloinnissa. Ei ihan saada jouluksi valmiiksi.


16.1.-09 Kuisti on maalia ja ulkoverhousta vaille valmis. Uusi ulko-ovikin on komia, umpipuuta ja p-u-n-a-i-n-e-n. Ja niin korkea, ettei mieskään lyö päätään.


10.7.2009 Viimeistelyjä kuistilla.