Sunnuntaihin heräsin hyvillä mielin ja pääknuppi täynnä uusia ajatuksia. Vaikka näillä messuilla ei liiku sankoin joukoin minun kohderyhmääni ostoaikeissa, en välttämättä tee asioita ihan pieleen.
Voi, miten hyvää teki viettää iltaa ulkona muiden käsityöyrittäjien kanssa! Juteltiin asiaa ja asian vierestä, syötiin hyvin ja naurettiin posket kipeiksi. Toiset tekivät messuilla myyntiennätystään, toisilla ei ollut myynnin puolesta aihetta juhlaan. Näyttäisi siltä, että näillä messuilla tekivät kauppansa koru- ja käsityötarvikkeet sekä kooltaan pienet aikuisille naisille suunnatut valmiit tuotteet. Joululahjaostoksilla eivät messukävijät vielä olleet. Suurin osa tuntui olevan liikkeellä tarvikehankinnat ja idea- ja tekniikkabongaukset mielessään.
Niinpä siis päätin ottaa ilon irti viimeisestä messupäivästä, tulkoon vaikka tappiota.
Katselin rauhassa kaikki ohjelmalavan numerot. Kävin itse pienillä tuliaisostoksilla. Tein naapuriosaston myyjän kanssa kaupat 60-luvun kassakoneesta (mitäköhän ihmettä minä silläkin teen!), ostin hirmuisen läjän todella edullisia käsityötarvikkeita, söin herkkuja ja fiilistelin.
Kauppa-auton kanssa osastolla tuntuu kuin en olisi yksin. Minulla on suuri, keltainen ja luotettava ystävä.
Itselleni ja ipanoille löysin mm.
Nukkeportaalta ihanat japanilaiset Kewpie-nuket.
Lavalla nähtiin sunnuntaina mm. Eija Vilpas kertomassa käsityöharrastuksestaan (hän tekee kanavatöitä) ja ministeri Paula Risikolle suunniteltavan ja toteutettavan juhla-asun kilpailun palkintojenjako.
Kas kummaa, päivän aikana kipusin myynnillisesti plussan puolelle! En paljoa, mutta kuitenkin.
Viideltä messujen ovet sulkeutuivat yleisöltä. Sain naapuriapua kassatiskin kyytiin nostamisessa, muuten pärjäsinkin yksin. Kaikki mahtui kuin mahtuikin kyytiin ja ennen seitsemää pääsin kotimatkalle. Painava lasti tuntui ajaessa, mutta hyvin kauppa-autoni taas kulki. Sain ajaa ison osan matkasta paremmilla ajovaloilla varustetun rekan perässä, joten matka sujui mukavasti ja turvallisesti.
Kotona oli hieman ennen kymmentä, melkoisen väsyneenä.
Käsityömessut eivät ehkä ole minun juttuni myyjänä, mutta jotain toisia messuja kokeilen vielä ihan varmasti. Ja tietysti menen Tampereen käsityömessuille ensi kuussa, sinne olen ilmoittautunut jo ajat sitten ja sitä paitsi siellä luulisi olevan jo joululahjaostoksillakin väkeä.
Taisi minusta sittenkin tulla messuihminen.
