Puodin myllerrys

Nyt puoti alkaa olla taas esittelykunnossa. Tervetuloa siis kurkkaamaan peremmälle!

Heti eteisessä on uudistus, josta ansaitsisin vähintään Vuoden Voimanainen -mitalin. Nostin nääs välioven paikoiltaan (piti purkaa karmit ensin, mutta eihän tätä emäntää huimaa kajota museorakennukseen sorkkaraudalla) ja sitten raahasin sen yksin kapeita tikarappusia vintille talteen. Jokainen vanhojen puuovien kanssa paininut tietää, miten järkyttävän painavia ne ovat. Sain irrottamani karmit ja listat vielä nätisti paikoilleenkin. Nyt oven paikalle mahtuu korttiteline ja vintin alarappusetkin saatiin myyntitilaksi.

Tässä myllerryspäivän tunnelmaa. Vaihdoimme paikkoja niin, että mun vanhaan nurkkaan muutti Taikaviitan Tarja (oikealla), vanhan kassan paikalla vasaroi Nonon Mari laukuilleen tellinkejä ja minä sain Marin vanhan paikan suuren ikkunan edestä. Kassa siirrettiin kakluunin viereen.

Projektin vaiheet olivat ne perinteiset (tämä on vanha juttu, kopsattu jostain):

1. Valtava innostus
2. Jumalaton hämminki
3. Helvetillinen sekaannus
4. Järkiintymisvaihe
5. Syyllisten etsintä
6. Syyttömien rankaisu
7. Niiden palkitseminen, jotka eivät osallistuneet projektiin

Nyt puotiin tullessa ensimmäisenä vastassa on kassatiski. Sen takaa näkyvät Nonon laukut. Helmikahvaiset pääsevät oikeuksiinsa ikkunassa.

Kassatiski kaipasi kunnon katseenkiinnittäjää, joten ompelin sen päälle katoksen. Mukailin omaa vuodekatoksen ohjettani. Tein tästä matalamman ja halkaisijaltaan suuremman (jatkoin vannetta paineilmaletkulla).

Nyt on mukava polttaa kakluunissa kynttilöitä, kun ne näkyvät myös kassalle. Tulia suojellun rakennuksen pesään ei saa tehdä, vaikka ajatus olisikin houkutteleva.

Kassatiskin takaa. Vasemmalla Taikaviitan nurkkaus ja oikealla mun puoli. Vein rekin pois ja laitoin pipot ja lastenvaatteet uuteen järjestykseen. Hyllyn päälle löysin somisteeksi vanhat nukenvaunut kirppikseltä.

Nyt saan peltilelutkin hyvin esille ja robotit niille kuuluvalle paraatipaikalle.

Iso ikkuna on ihana! Puodin ikkunaseinusta on Finlaysonin palatsille päin. Pihalle, rahvaan puolelle, ei ole ikkunoita ollenkaan. Palatsille päin näkyvät päädyt on kaikista rakennuksista koristeltu upeasti. Tallipiha on alun perin rakennettu tehtaanpatruunan hevosille ja niistä huolehtiville palkollisille. Puotimme on ollut alkujaan alueen vahdin asunto, viereisessä kahvilassa on asunut kuski. Finlaysonin hevosvaunujen kuskin paikka on ollut haluttu ja kuskeja onkin ollut vara valita mm. Virosta saakka.

Puodissa on myös pikkuruinen keittö. Nyt uskallan vilauttaa sitä teillekin. Se on nääs myös varastohuoneemme ja tähän asti sinne on ollut vaikea sopia sekaan. Eilen kuitenkin siivosin senkin, samassa ovenpoistourheuspuuskassani. Nyt keittiöön sopii pieni pöytä ja tuolikin. Luksusta!

Näkymä Kuninkaankadulta keskustaan päin (kohdalla oma puoti, seuraava rakennus on kahvila). Tämänvuotisen piharemontin yhteydessä on myös korjattu ja osittain uusittu Tallipihan aidat. Nyt omenatarhan aita hohtelee valkoisena. Puodin kohdalle aidankorjaajat eivät ole vielä ehtineet.

Pikkuruutuinen ikkuna on sen verran korkealla, että ihan näyteikkunaksi siitä ei ole. Ahdin tilan tuotteita sieltä kuitenkin palatsin suuntaan pilkottaa.

Toivottavasti saimme rymsteerattua pikkuruisen puotimme entistäkin ihanammaksi! Tässä talossa on hyvä henki: vanha, kiireetön ja rauhallinen.

Hitaasti taiottu

Tumpelolampuri vei vähän villoja Hidas Taikurille. Jonkin ajan kuluttua meille muutti villoista ilahtunut kotitonttu. Nyt se katselee menoa keittiössä pienen naulakon päältä.

Hidas Taikurin tonttuja ja muita ihania huovutustöitä voi ostaa Tallipihan Suklaapuodista.

Turkoosit täkit ja muita löytöjä

Syysiltojen pimeneminen saa sisustajat kaivamaan esiin täkkejä ja kynttilöitä. Minähän en edelleenkään sisusta, satuin vain löytämään kaksi ihanan turkoosia vanhaa satiinitäkkiä kirppikseltä. Ne kestivät vastoin kaikkia odotuksia muutaman pyöräytyksen pesukoneessa kuudessakympissä ja perään vielä kuivausrummussakin, joten uskalsin ottaa ne käyttöön.

Täkeille ja torkkupeitoille onkin ollut viime päivinä käyttöä, sillä saimme nauttia koko perheen voimin syysflunssan riemuista. Pienyrittäjän sairasloma tosin on mitä on: kääriytyy peittoon, tekee töitä ja kysyttäessä vastaa lepäävänsä. (Meneeköhän tämä päinvastoin torkkupeittoihin kääriytyneillä kansanedustajilla?) Nyt flunssa tuntuu olevan voiton puolella, pysyköönkin pois!

Toinen peitoista päätyi makuuhuoneeseen sängyllemme. Makuuhuoneessa on aika monta muutakin turkoosia pilkahdusta, nyt kun sillä silmällä katsoin. House doctorin laatikoihin sorruin kesällä omassa puodissa. Tykkään siitä, miten ne sopivat vanhoihin matkalaukkuihin.

Suuren vaatekaapin päädyssä roikkuvat pitkät mekkoni. Ovat niin nättejä, että saavat mieluusti olla esillä.

Naulakon päällä on pienissä rasioissa ja laatikoissa säilytyspaikat pienille asusteille. Pyöreät Hangon keksi -purkit lähtevät aina matkaani kirppikseltä, jos vain ovat kohtuuhintaisia. Yksi lintupurkki on peruja lapsuudestani, säilytin siinä pienenä kiiltokuvia. Kiiltokuvia on liimaantuneena purkin sisälle edelleen, sillä joskus olen kaatanut sinne vahingossa maitolasin.

 

Vanhoja matkalaukkuja meillä on aika paljon. Nykyään ostan niitä vain, mikäli ovat todella edullisia tai jotenkin erikoisia. Viime viikolla tein ohittamattoman matkalaukkulöydön: tässä on vielä vanhoja tarroja kyljissä. Ihana! Myös naulakossa roikkuva vanha, ruskea käsilaukku on melko tuore kirppislöytö.

Seinällä muurin vieressä on pieni turkoosi kynttilälampetti. Saimme sen häälahjaksi. Siihen löytyi asukkaaksi kimalteleva lintu Tiimarin alehyllystä joskus kauan sitten.

Toinen turkoosi peitto päätyi vierashuoneeseen. Se sopii täsmälleen karttapallojen merenturkoosiin ja osoittaa mielestäni muutenkin sangen kansainvälistä henkeä.

Vierashuoneesta vapautui vuorostaan vihreä täkki olohuoneeseen odottamaan äkillisiä kääriytymistarpeita. Tässä amerikanarkussa on joulukoristeita. Luulin joskus, että siihen mahtuisi niitä paljonkin, mutta täyttä on.

Yhteen aikaan tunnuin jatkuvasti törmäävän noihin amerikanarkkuihin: huuto.netissä ja kirppiksillä. Niitä onkin meillä lähes joka huoneessa. Inhoan kiinteitä komeroita, joten nämä ovat sangen tarpeellista säilytystilaa.

Puodillakin on rymsteerattu, sieltä postaan kuvia myöhemmin. Nyt en ole omalta osaltani tulokseen tyytyväinen, täytyy siis rymsteerata vielä lisää.

Avaruuspaidat veljeksille

Ompelin tilaustyönä pitkähihaiset avaruuspaidat veljeksille. Kaava on oma, koot 100 ja 120 cm.

Pitkähihainen paita 30,-

Kärpässienijakkara 115,-
Astroscout robotti 24,-

Joulumyyjäksi Tallipihalle?

Haluaisitko kokeilla omien käsitöidesi myyntiä? Tallipihan joulunajan myyjät valitaan nyt lokakuussa, vielä ehdit hakea! Myyntipaikkoja on pihan katoksen pöytien ääressä, vanhassa tallissa ja pihan kioskimökeissä. Joulukylä on auki 24.11. - 23.12, lue lisää sen ohjelmasta täältä (lisää varmistuu myöhemmin). Myyjät voivat olla harrastelijoita tai y-tunnuksellisia ammattilaisia. Myyntipäiviä voi varata vaikka yksittäin - tai koko Joulukylän ajaksi.

Jos kiinnostuit, lue lisää täältä. Saman linkin takaa löytyvät myös yhteystiedot ja hakemisohjeet.

♥ Tervetuloa mukaan Tallipihan iloiseen tunnelmaan! ♥

Luumunlila Aurora-mekko

Ompelin tutusta Aurora-mekosta tummanlilan version. Kangas on fleeceä ja ruusu organzaa. Kokoja on valmiina 80 - 120 cm, tilauksesta teen myös pienempiä ja suurempia. Tätä mekkoa olen tehnyt tosi isolla skaalalla, pikkuvauvasta 170 senttiin asti. Tallipihan puodilla näitä jo on, samoin nettikaupassa.

Aurora-mekko 25,-
Sienijakkara kärpässieni 115,-
Sienijakkara voitatti 115,-
Rummuttava panda 6,50
Kasarikäärme 3,80

Iso J

Käsityöyrittäjällä se on alkanut jo, iso J, joulu. Kuljetusfirmat tuovat sitä pahvilaatikoissa ja ompelukoneeni Beatrice tekee sitä metrin toisensa jälkeen punaisena tikkinä. Lapset ovat laatikoista riemuissaan, koiraa laatikoita tuovat kuskit epäilyttävät. Maalla vahtikoira saa olla vahtikoira, vakuuttaa haukullaan ja käytöksellään: "Tänne ei ole luvattomasti asiaa".

Puodilla kaikille laatikoista paljastuville ihanuuksille pitää löytää paikka.

Mutta mistä? Pikkuinen puoti on tavaraa pullollaan. Päätimme puodin kanssani jakavien Nonon Marin ja Taikaviitan Tarjan kanssa pitää pian yhteisen siivous- ja uudelleenjärjestelypäivän, jotta jouluihanuuksille saadaan arvoistaan tilaa ja puotiin pientä uudistusta.

Minulla tulee ensi vuoden alussa kaksi vuotta täyteen Tallipihalla. Ala ei ole helppo ja leipä on tiukassa, joten monen yrittäjän taival jää lyhyeksi. Nyt vasta minäkin uskaltauduin teettämään mainostoimistolla puodille Ahdin tilan kylttejä.

Mietin vielä tähän asti yritykseni nimeäkin. Ahdin tila on hevosyrityksen nimi - josta vain sitten tulikin jotain ihan muuta. Tuotteissani lukee "Käsintehty Ahdin tilalla" ja olen miettinyt myös sen muuttamista tuotenimeen tai uuteen yrityksen nimeen, ehkä tekstin vaihtamista englanninkieliseksikin. Kuitenkin asiakkaiden on ollut helppo ymmärtää, että Ahdin tila on pieni maatila, jonka työhuoneella emäntä tekee käsitöitä myyntiin. Myös simppeli tuotelappu on saanut kiitosta, se erottuu niin monista JummiJammeista, HassuHissuista ja KeltaisistaEläimistä (en todellakaan tiedä, onko juuri näitä oikeasti olemassa - sori vaan, jos on!). Sopii jotenkin suomalaiseen suoruuteen ja tuntuu olevan turisteille sopivan eksoottinen. Niinpä käsityöyrityksenäkin Ahdin tila saa edelleen olla Ahdin tila.

Viime viikonlopun vipinä tuntui todella mukavalta hiljaisen syyskuun jäljiltä. Muistutti lähestyvästä joulunalushulinasta ja paketoinpa muutaman ostoksen jo joulupakettiinkin. Tampereella on luvassa paljon kivaa joulunalusajaksi, toimijat tekevät tänä vuonna ihan ennennäkemätöntä yhteistyötä. Hauskaa olla tässä mukana, tonttuna Tampereella!

Emännän puotinsa portailla kuvasi erään tapahtumassa myyjänä olleen poika lennokkipalkalla. Kiitos E!

Pahvilaatikoista purettuja ihanuuksia päivitän nettikauppaan. Sinnekin täytyy vielä tehdä joululle oma osastonsa, mutta muita uutuuksia sinne jo päivitinkin. Lisääkin vielä tulee... Tästä pääset kurkkimaan, tervemenoa!

Suuressa käsityöläistapahtumassa Tallipihalla

Tässä on kuvatunnelmia Tallipihan viikonlopun Tampereen päivien tapahtumasta. Ihana kuulas vilinäviikonloppu sateisen syyskuun päätteeksi! Kiitokset kaikille mukana olleille!

Harmaat palmikkosäärystimet

Huomaa, että lasten harrastukset ovat alkaneet. Niissä odotellessa on oikeastaan ainoa neulomiseen liikenevä hetkeni. Näitä säärystimiä aloitin viime keväänä seurakunnan kerhossa ja sain ne nyt lopulta valmiiksi Auroran satubaletissa ja Otson budokoulussa odotellessani. Lankana on Rose Mohair, puikot sekalaiset paksut ja malli pääknupistani. Melkein samanlaiset tein viime syksynä keltaisina, nämä.

Caloun puukengät löysin viime keväänä kirppikseltä. Älytön mäihä: käyttämättömät, minun kokoani ja lempiväriäni! Vanha kotimainen nahkatakki on kirppislöytö myös, tämän syksyn satoa.