torstai 22. toukokuuta 2014

Kauppa-auto se on!

Tämä homma mua jännitti enemmän kuin mikään muu kleinariprojektissa: teippaus. Tänä aamuna ajelin kurpitsavaunun Mainosteippiin - ja hain sen pari tuntia myöhemmin kauppa-autona :) Kotimatkan kurkin teippauksia peileistä, on se hieno!

Logon ja teippaussuunnitelmat teki taas Mainostoimisto Grafiiri. Ideoita palloteltiin molemmin puolin ja minä yritin tasapainotella museo- ja kauppa-auton välimaastossa. Olen hirmuisen tyytyväinen lopputulokseen: auto on minusta sekä museoajoneuvo että kauppa-auto, sulassa sovussa, iloisesti, mennyttä ja tulevaa kunnioittaen.







Kleinarissa riittää vielä jonkin verran viilattavaa, mutta suurin osa tulevista parannuksista kätkeytyy peltien sisään ja konehuoneeseen. Tällä kelpaa hurauttaa ensi viikonloppuna Helsingin Käsityökortteliin!

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Käsityökortteli saapuu Helsinkiin

Käsityökortteli Helsingin Narinkkatorilla 24.-25.5.
la-su 10-18

 

Käsityökorttelikiertueen kolmas pysäkki on Helsinki, johon pystytämme tapahtumamme ihan kauppakeskus Kampin eteen. Mukana on 94 yritystä myymässä tuotteitaan, joten valikoima on aivan valtava! (myyjäluettelo).



Itselläni jatkuu sama meno, kuin koko kevään tähänkin asti: kauppa-auton kanssa puuhastellaan kuumeisesti ja ompelukone surraa, minkä ipanoilta ja elikoilta ehtii. Narinkkatorille saan pakata mukaan ainakin uusia, värikkäitä suitsia keppihevosille. Villiinnyin vähän tukussa uusien materiaalien kanssa :D


Täytyy Helsingin korttelin jälkeen pitää yksi kuvauspäivä ja esitellä kaikki kiertueelle valmistuneet uudet tuotteet. Toivon mukaan kauppa-autossa on uutta esiteltävää jo ennen Helsingin reissua...

Helsingissä nähdään!

tiistai 20. toukokuuta 2014

Laitumelle!

Hevosten mielestä ehkä vuoden paras päivä: ensimmäinen laidunpäivä! Toistaiseksi hepat saavat olla laitumella vain lyhyen aikaa kerrallaan, mutta viikonvaihteessa varmaan jo jätetään yöksikin ulos.

Tällä kertaa molemmat innostuivat oikein laukkaamaan, Viljami-pappa kärjessä :D





Spurttien jälkeen vihreän ruohon houkutus voittaa. Oku tosin otti vielä muutaman spurtin syömisen lomassakin, mutta Viljami ei turpaansa nostanut ennen kuin tultiin hakemaan takaisin tarhaan.


Lampaat viettävät jo yöt ulkotarhassa ja saavat päivisin kulkea vapaina syömässä. Ensi viikolla ne täytyy keritä, kunhan Helsingin Käsityökorttelireissu on takana.


Possu muutti kesämökilleen viime viikonloppuna. Kovasti sillä on kerrottavaa mökkiseikkailuistaan.



Onnellinen possu, kärsä mudassa.

maanantai 19. toukokuuta 2014

Tampereen Käsityökorttelin hellesunnuntai

Pitkän kevään ja viileän jakson jälkeen ensimmäinen hellepäivä! En minäkään olisi viitsinyt lähteä keskustaan shoppailemaan - oli siis melko rauhallinen sunnuntai. Minun päiväni ei onneksi sentään pakkasen puolelle myynnillisesti mennyt, vaikkei lauantain lukemiin yltänytkään.

Olen niin onnellinen kauppa-autostani! Se on loistava vetonaula ja houkuttelee paikalle varsinkin minun kohderyhmääni lapsiperheitä. Täytyisi varmaan kehitellä joku nostalginen autotuote menneitä volkkareitaan muistelemaan tuleville papparaisille, sillä heidän muistojaan olen saanut kuulla ennätysmäärän. Olen kyllä siihen kuplalla liikkuessani tottunutkin: lähes joka kaupan parkkipaikalta ja huoltoasemalta löytyy pappa, jolla on mukavia muistoja kuplavolkkarista :)







Keppihevonen kävi poseeraamassa lähes samankuosisen Maheka Designin hatturasian kanssa. Se hyvä puoli oli hiljaisessa päivässä, että ehti tutustua muihin myyjiin pikaista tervehdystä enemmän.



Ihan hyvä viikonloppu siis, ei mikään hukkareissu vaikkei myyntiennätyksiä rikottukaan. En siis vielä pistä uusia pölykapseleita tai muita herkkuja kauppa-autoon tilaukseen, mutta tälläkin viikolla sentään syödään.

Nyt Käsityökorttelikiertue on puolivälissä. Ensi viikonloppuna mennään Helsinkiin!

lauantai 17. toukokuuta 2014

Tampereen Käsityökorttelin lauantai

Tänään toin Käsityökorttelista tuliaisina taas yhdet Helsingin olkaimen henkselit - ja rusketusraidat. Ipanoille löysin pienet tuliaiset Makean Elämän kojusta. Kaunis sää, kaunis Tampere! Kleinarilla riitti ihastelijoita, kauppakin kävi mukavasti. Loistavaa seuraa muista myyjistä. Hyvillä mielin päräytän huomisaamuna Tampereelle taas.












 Kiitos kaikille jutulla ja ostoksilla poikenneille! 

keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Käsityökorttelin seuraava pysäkki: Tampere

Ensi lauantaina me Suomen käsityöyrittäjät pystytämme tapahtumamme Tampereelle. Käsityökortteli on auki la 10-18 ja su 11-18. Meitä käsityöyrittäjiä on tulossa Tampereelle yli 70, aika hurjaa! Kortteliin on tietysti vapaa pääsy.


Täällä saumuri surraa kuumeisesti. Puoliakaan suunnitelmistani en varmasti valmiiksi saa, mutta hyvä jos jotain...


Kauppa-autokin on vielä pukeilla, joten ihan jännityksettä ei tällekään reissulle lähdöstä selvitä.


Oma myyntipaikkani on teatterin puoleisessa päässä Ahjon Akan vieressä. Akka ahjoineen pitää työnäytöstä, ja minua vähän hirvittää parkkeerata autoineni ahjon viereen. Eikö nyt olisikin varmistettava kansalaisten turvallisuus vaikkapa lähettämällä paikalle pari palomiestä tarkkailemaan tilannetta?


Loistoidea! Tervetuloa siis palomiehet ja kaikki muutkin! Viikonloppuna nähdään Tampereella!

(Tapahtuman facebook-sivulle pääset tästä linkistä.)

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Käsityökorttelissa Jyväskylässä

Kleinbus saatiin kuin saatiinkin kuntoon ja katsastettua ennen lauantaita. Perjantai-iltana lasten nukahdettua pääsin ensimmäisen kerran koeajolle ja harjoittelemaan peruuttamista ja kääntämistä, tapahtumissa niiden on pakko sujua ahtaissa paikoissa ja ihmisten keskellä. Hyvä kleinaria on ajaa, olo on kuin kuorma-auton ratissa. Jostain syystä odotin kuplamaisempaa tuntumaa, mutta hyvä näin. Ihmeen ketterä auto tämä on vaikkei kömpelön kurpitsamainen ulkonäkö moista lupaile.


Siispä lauantaiaamuna aikaisin pakattiin tavarat autoon ja kipusin kuskin penkille.

  
Jyväskylään on meiltä 190 km. Vähän hirvitti, kuinka kauppa-auto kulkee ja kestää. Hyvin tuo kulki ja kestikin! Matkanopeutena 90 km/h tuntui mukavalta, kovempaakin kurpisavaunu kiitää, mutta ajaminen käy paljon työläämmäksi ja sivutuulet tuntuvat. Kauppa-autosta puuttuvat vielä eristeet, joten meteli sisällä oli melkoinen ja meno oli viileää, perille päästyä olo oli kuin olisin taittanut matkan vanhalla moottoripyörällä.


Hyvistä aikomuksistani huolimatta olin taas kerran perillä viime tipassa enkä juuri ehtinyt miettiä esillepanoa. Telttakatoksen kiinitystä oli kokeiltu edellisenä iltana pimeässä ladossa. Tuulikin kävi välillä myrskylukemissa, joten ne vähäisetkin suunnitelma A:n poikaset piti korvata sillä, miten tuotteet ja olisivat parhaiten tuulensuojassa. Aamulla virittelin auton toisin päin, nokka kohti aallokkoa, mutta käänsin pian kuskin puoleisen kyljen tuulensuojaksi.

Meitä oli Satamassa yli 50 Suomen Käsityöyrittäjien jäsentä kojuinemme. Tapahtuman järjestänyt talkootiimi teki uskomattoman hyvää työtä ja kaikki löysivät paikkansa vaivatta. Säälle ei mitään voi, aamupäivän tuuli oli hurja ja välillä uhkaavan mustat pilvetkin kävivät lähellä. Kuivina kuitenkin säilyttiin, pisaraakaan ei satanut ja iltapäivällä aurinkoakin saatiin. Asiakkaita tuli paikalla mukavasti, ei nyt ruuhkaksi asti, mutta koko päivän ja tasaisesti. Oma myyntini oli hyvä.

  
Minulla on vielä paljon opeteltavaa ja hiottavaa esillepanossa ja kauppa-auton mahdollisuuksien hyödyntämisessä. Jossain tapahtumassa ja ahtaassa välissä olisi hauska kokeilla vaikka pelkän takaluukkukioskin toimivuutta.


Ne hyvät puolet, joiden takia koko kauppa-autoprojektiin miehen kanssa ryhdyimme, osoittautuivat todeksi: on paljon helpompaa päräyttää autolla suoraan myyntipaikalle ja järjestellä tuotteet esille välittämättä isommasta roudauksesta ja pysäköintiongelmista. Tapahtumat kun ovat usein siellä, missä ihmisiäkin kulkee paljon ja parkkipaikkoja on vähän ja/tai ne ovat kalliita. Pääasia kuitenkin on vanhan ja HIENON :D auton PR-arvo: se näkyy kauas ja vetää uteliaita ohikulkijoita puoleensa. Useampi asiakas kommentoi, että oli pakko tulla katsomaan, mitä täällä tapahtuu keltaisine autoineen. Kauppa-auto pysäyttää ja vetää luokseen niitäkin, jotka muuten vain jatkaisivat ohi. Suuri Kurpitsani ei vielä ole täydessä loistossaan: sisätilat on vielä tekemättä, teippaukset tehdään lähiaikoina ja myyntikatosta vielä parannellaan. Sähköpuolellekin tulee vähän ekstraa, jolla saadaan lisää lämpöä ja valoa.


Kotimatka suijui mukavasti. Lähellä kotia pysähdyin yhden pysähdyksen taktiikan huoltamolla ja sieltä ei meinannut kleinari jaksaa startata. Starttasi kuitenkin ja pääsin turvallisesti kotiin.


Stefaremonttia on miehelle luvassa äitienpäivän ratoksi ja pientä huoltoa muutenkin. Hyvin toimii kleinari.

Hyvä mieli jäi siis koko päivästä autoineen, matkoineen, tapahtumineen, asiakkaineen ja loistavine yrittäjäkollegoineen. Innolla odotan tulevia Käsityökortteleita!