Tara-mekkoja

Ompelin uusia mekkoja. Tämä malli sai nimekseen Tara. Puuvillaisessa kankaassa on hento, kullanhohtoinen lehtikuvio ja helmaa koristaa ruusunnuppu ja lehti. Tallipihan puotiin näitä tulee keskiviikkona.


Yritin taas kuvata mekkoa molempien tyttöjen päällä, mutta Aretalla on U-H-M-A.

Tilkkupeitto lahjaksi

Ompelin 60-vuotislahjaksi torkkupeiton tilkuista.
Onnea P!


Tilkkupeiton myötä tutustuin myös vaaleansiniseen Rautarouvaan. Hyvin toimii ja sopii mainiosti isonkin peiton tikkaukseen. Alkuperäiset metalliset puolat vain ovat hukassa, täytyy metsästää niitä jostain. Saa vinkata tai tarjota!

Laura-mekkoja

Ompelin Ahdin tilan tutusta puuvillaisesta Laura-mekosta uusia versioita muuttamalla yläosan kaavaa. Tykkään! Näitä on nyt omilla tytöillä ja Tallipihan putiikissa, koot 80 - 130 cm.

Pikku hiljaa

Pikku hiljaa elämä jatkuu. Viljami on kotiutunut ja ottanut kahden ruunan laumassa pomon paikan. Aurinkopäivinä hevoset ovat nauttineet, Viljamikin on jo uskaltautunut makailemaan tarhassa. Lenkillä olemme käyneet vain taluttaen, mutta eiköhän tuonne pian uskalla pienen kyytiläisenkin ottaa mukaan.


Aurinko teki ponille kepposen ja Viljami ihmetteli varjoaan.


Olen viime aikoina tehnyt jotain, mitä en ole ehtinyt ja malttanut pitkään aikaan: selaillut lehtiä. Hmm, onkohan Viljami sittenkin vähän vanhempi kuin 18?


Ompelurintamalla on ponisurussa ollut melko hiljaista. Jotain pientä olen yrittänyt: neulonut puolikkaan sukan ja ommellut lisää PipiPusuja...


... ja heijastimia.


Kaukomailta kotiutui taas ihanuuksia puotiin: lisää robotteja, robottikaleidoskooppeja ja muuta pientä kivaa.


Puotiin on järjestelty jo vähän kevättä. Beatricekin on päässyt mukaan. Hyvin sopii Tallipihalle kaunis, vihreä ompelukone.

Hyvästi, Nuuska ♥

Tänä aamuna siivosin pienen hevosystävän karsinan viimeisen kerran. Ponipojan sydän ei eilen enää jaksanut, olin tallissa kun loppu tuli. Eläinlääkärikin oli vielä lähellä, kääntyi takaisin, mutta Nuuska oli jo mennyt. Pois kivusta, sinne missä ruoho on aina vihreää ja kaviot ovat kevyet.

Illalla teimme vielä viimeisen raskaan retken, miehen kanssa kaksin. Veimme Nuuskan Mäntsälän lemmikkilehtoon. Saamme uurnan takaisin ja hautaamme kesällä suuren kuusen alle.

Oku sai haistella ja hyvästellä ystävän viimeisen kerran. Haisteli joka puolelta. Rapsutti korvan takaa ylähuulella. Tiesi, että ystävä on poissa.








Hyvästi, rakas ystävä!

Tallipihan puodissa ja oman tallin pihalla

Kevättalven aurinko saa hanget hupenemaan ja jääpuikot hohtamaan kristallisina. Vaikka aamulla on vielä kylmää ja harmaata, aurinko taikoo päivän uudeksi.

Kaunis, kaunis kevätpäivä!

Sain myyntiin hauskoja lennokkeja.

Tässä samoja lennokkeja Otson huoneen katossa. Näitä oli aikoinaan myös Otson hoitopöydän yläpuolella mobileina. Ovat kevyitä ja liikkuvat ilmavirrassa.



Myös palapelejä tuli myyntiin.

---

Sillä välin oman tallin pihalla...

Ruunapoikaset ovat viettäneet päivän hyvässä sovussa. Vuorossa kaukaisuuteen tuijottelua tarhan takaosassa.

Aamutallissa

Viljamin ensimmäinen aamu Ahdin tilan tallissa valkenee rauhallisena. Hyvin on nukuttu.

Aamupuuroa ruunille: pellavalimaa ja pari kourallista kauraa. Okulle maistuu.

Viljamille myös.

Nuuskakin odottaa aamupalaa seisaallaan.

Nuuskan aamupala on tylympi: puoli pullollista Gavisconia ja ruutallinen tulehduskipulääkettä. Kyytipojaksi pellavalimaa.

Puuron jälkeen isot pojat pääsivät tarhaan. Oku kaula kaarella huutaen, Viljami seuraavana ripeällä askeleella. Nopea tervehdys ja sitten piehtaroimaan. Ensin Viljami...

...sitten Oku.

Piehtaroinnin jälkeen kierrettiin tarha. Perävaunu ja majakka. Aivot ja lihakset. Uudet kaverukset.

Aamupuuron jälkeen Nuuskakin jaksoi lähteä ulos. Poniherra saa kulkea vapaana. Vauhti on sen verran rauhallinen, että keski-ikäinen äiti-ihminenkin jaksaa juosta kiinni. Toppaloimi selkään siltä varalta, että Nuuska haluaisi jäädä köllöttelemään sillan alle pedattuun olkipetiinsä.

Hetken pihalla käpsyteltyään Nuuska tuli talliin. Kaatoi kottikärryt, kun olivat tiellä. Palvelusväki on kovin hidasta ja kömpelöä, karsinoiden siivous oli vielä kesken.

Tarhassa isot pojat nauttivat.

Ystävät ♥

Tallin uusi asukas - tervetuloa Viljami!

Ahdin tilan talliin muutti tänään uusi asukas: Viljami-poni, n. 18-vuotias poniruuna.


Viljami uudessa kodissa.


Matka vanhasta kodista alkaa. Hyvästit edelliselle emännälle.


Matkalla pysähdyttiin tarkistamaan että kaikki on trailerissa kunnossa. Viljami otti matkustamisen rennosti ja mutusteli heinää.


Aluksi Viljami pääsi hetkeksi talliin. Riisuttiin loimi ja pintelit ja tarjottiin vettä ja heinää. Sitten Viljami pääsee tutustumaan tarhaan...


... ja seuraavaksi Oku pääsee tutustumaan Viljamiin.


Tarhassa sovitaan työnjako. Oku ilmoitti olevansa pomo. Viljamille se sopi: "Ole vaan. Ole lihakset, niin minä olen aivot."


Nuuskan tekisi mieli päästä mukaan. Nyt on kuitenkin karsinalepopäivä. Ponipoika on syönyt kaviokuumeeseen niin kauan tulehduskipulääkettä, että on saanut vatsahaavan alun. Oli kipeä! Luulin jo viimeisen hetken koittaneen, varasin tuhkauksenkin, mutta hoito onneksi helpotti nopeasti. Isojen poikien leikkeihin ei kuitenkaan ole asiaa mukaan.


Tarhassa ruunapojat ovat jo kuin vanhat kaverukset.


Emäntä otti vielä varman päälle ja laittoi Viljamin kauimmaiseen karsinaan. Onneksi tästäkin voi jutella uusien kavereiden kanssa.


Nuuska ottaa rennosti. Parane, pieni ystävä ♥