Tallia kalkitsemassa

Viime päivinä olen koulukirjojen päällystämisen lisäksi ottanut takaisin niitä asioita, jotka ovat jääneet puodin jalkoihin. Tallissa on siirretty myöhemmäksi, epämääräiseen ajankohtaan, kaikki minkä siirtää voi. Nyt olen pessyt kaikki satulahuovat ja loimet. Pesin harjatkin ja ihailin niitä tallin sillan kaiteella kuivumassa (olisi pitänyt ottaa kuva!). Olen kolunnut netin heppapalstoja ja hevostarvikekirppiksiä. Laatinut ostoilmoituksia, kuten:

"OSTAN RATSASTUSHOUSUJA LAPSILLE:
- 100-110 cm, mitä pinkimmät ja blingimmät, sitä ihqummat
- 120-130 cm, vaaleanpunaiset tai muuten ihanan barbimaiset
- 160 cm pojalle"

Lapset ovat päässeet vähän pidemmillekin talutusratsastuslenkeille. Yhtenä iltana karavaanissa oli koko perhe: edellä Otso polkupyörällä, kannoilla Paavo-koira, seuraavana minä taluttaen Okua satulassaan Aurora ja hännänhuippuna mies, Viljami ja Aretta. Oku on mennyt hienosti!

Pelkäsin vähän, kuinka käy, kun oma maailmani kodin ja perheen ulkopuolella, puoti Tallipihalla, jää pois. Onhan minulla talli! Nautin, kun saan siellä ne kaikki "sitten joskus" -hommat tehtyä. Nautin, kun saan harjata hevoset kiireettä ja syöttää iltapuurot vaikka kädestä. Nautin myös, kun saan tallin taas siistiksi ja hohtavan valkoiseksi. Nyt on meneillään seinien ja katon kalkitseminen.

Teen kalkkimaalin vedestä ja sammutetusta kalkkijauheesta. Suunnilleen lettutaikinan paksuinen seos tuntuu toimivimmalta.

Porakoneeseen sekoituspää ja tasaiseksi...

... ja sitten suditaan seiniin. Perinnemaalausta parhaimmillaan!

Aplikoitu tilaustunika 3/5

Kun kuulin tämän tilaustunikan synkän väritoiveen ja kuvion, en ihan hirmuisesti innostunut. Musta ei ole minun värini ja on sitä paitsi hankalin ommeltava, kun mitään ei meinaa erottaa. Kummituskuviosta voisi helposti tulla pelottava, enkä halua yhdenkään päiväkotilapsen näkevän painajaisia minun tekeleistäni. Aika iloiset kummituskaverukset tähän tulikin, olen tyytyväinen. Toivottavasti myös tilaaja!

Näissä aikuisten tunikoissa oman haasteensa tuo työn koko. Toinen vihreistä Husqvarna-kaunottarista, puodilta kotiutunut Victoria ei työtä pelkää.

Essuhulluutta ilmassa

Näitä puoliessuja olen ommellut tänä kesänä itselleni ja vähän muillekin. Tykkään näistä itse kovasti! Puodilla ja tapahtumissa ovat ihan huippuja, kotikeittiössäkin käytän. Nyt en malttanut pitää näppejäni erossa uusista ja "uusista" kankaista, vaan ompelin näitä myyntiinkin. Nettipuodissa näitä jo on, Silmu&Solmuun tulee lähiaikoina.

Itselleni nappasin vielä nämä kolme:

Eskarilainen ja Kolmasluokkalainen

Meillä koitti jo tämä päivä: koulukyydit kaartoivat pihaan, vuoron perään ja kaksin kappalein. Ensimmäiseen nousi erittäin innokas ja jännittynyt eskarilainen. Selässä pinkkiäkin pinkimpi Barbie-reppu, itse netistä valittu. Viimeinen kesälomailta ennen eskaria päntättiin englantia Littlest Pet Shop -leikkiläppärillä. Tätä päivää on odotettu!

Toiseen koulukyytiin nousi asiaan maltillisemmin suhtautuva kolmasluokkalainen roikottaen myöskin itse valittua reppuaan, mustaa ja piikikästä. Paidassa Angry Birdsejä, samoin penaalissa. Miten isoksi poika on kasvanut, ja reippaaksi! Koulun pihalla halasi vielä nopeasti, sitten käveli rennosti muiden poikien ja jalkapallopelin hulinaan.

Pienimmäinenkin halusi repun selkään. Posti ei ole vielä tuonut uutta Hello Kitty-reppua, mutta vanha prinsessainen sai kelvata. Pienin oli selvästi ihmeissään: "Haluan päiväkotiin!" Ei Aretta tiedä, mikä on päiväkoti. Tietää kuitenkin, että monet eskariin ja kouluun liian pienet sinne menevät.

Miten tästä voi olla jo kolme vuotta?

Terassityömaaraportti

Heinäkuun lopulla Mies vielä mellasti Possu Orfin arkkivihollisella, traktorikaivurilla, terassityömaalla. Samalla muokattiin pihaa: tasoitettiin talon etupuolelta, kaivettiin päädystä kellarin ovi esiin ja tasoitettiin samasta päädystä pieni kukkula pois. Sen alta löytyi kallio, juuri siitä johon olen ajatellut oleskelupaikkaa. Tykkään!

Nyt terassin runko alkaa hahmottua ja Miehellä on työn alla kattorakenteet.

Tornipäädyn yksinäinen ovi ei näytä enää yhtä hullulta, kun parvekkeen runko alkaa hahmottua sen ympärille.

Linssiluteet huomasivat kameran.

En ole oikein uskaltanut ajatellakaan vielä pihan laittoa. Olemme asuneet niin monta vuotta työmaalla, että tuntuu ihan käsittämättömältä ajatus marjapensaista ja kukkapenkeistä. Nyt niitä saa pikku hiljaa alkaa miettiä!

Elokuisia laidunkuulumisia

Koko perheen yhteinen vapaapäivä käytettiin tänään heppahommiin. Aamusta tehtiin hevosille väliaikainen pikkulaidun, purettiin vanha laidun pois ja siirrettiin uuteen paikkaan. Öiden pimetessä on ihana saada hevoset taas pihapiiriin, omalle laitumelle melkein makuuhuoneen ikkunan alle.

Possu Orfia laidunpuuha närkästytti, sillä apuna oli taas traktori. Possunkielisten solvausten jälkeen se vetäytyi mökkiinsä mököttämään, vaikka tein sille tuoreen mutakylvyn lepytykseksi. Laitumen valmistuttua ja traktorin varmasti poistuttua uteliaisuus voitti: Possu Orfilla on uudet kesänaapurit!

Okua possun pressukatos epäilyttää sen verran, että Viljami sai kunnian hoitaa ensimmäiset tervehdykset.

Tällainen näkymä on nyt makuuhuoneen ikkunan kohdilta. Oikealla näkyy kiviä, tekeillä on taas jotain suuruudenhullua. Saa nähdä, milloin saamme sen esittelykuntoon...

Laitumen valmistuttua päräytin painepesurilla tallin puhtaaksi, myös ulkopuolelta. Mies ja ipanat purkivat pupulan ja kanalan, ensi talveksi ne siirretään tallin pienemmälle puolelle, entiseen talliin. Hepat ja lampaat jäävät entisen navetan puolelle ja toivottavasti meille tulee ainakin yksi heppa lisää! Etsin itselleni Okun vastapainoksi vähän tasaisempaa tallaajaa, kunnon tätiratsua, ylläpitoon. Pienen, kiltin, pörröisen poninkin voisin ottaa. Katsotaan, löytyykö.

Tasaista tätiratsua odotellessa voin ihailla uljasta ratsuani kirmaamassa istumassa uudella laitumella.

Puotipäivä Silmu&Solmussa

Ei täällä ihan oloneuvoksettareksi ole ryhdytty, vaikka puoteja onkin nyt yksi vähemmän. Tänään olin puotivuorossa Silmu&Solmussa. Vein jeepillisen tavaraa mennessäni. Mennessäni suunnittelin järjesteleväni tavarat rivakasti paikoilleen, kuvaavani pipot, huivit ja muun pienen ja monista kankaista ommellun nettikauppaan ja ottavani vielä pari kuvaa tämän puodin portailla. Otin vielä hiljaisten hetkien varalle neuleenkin mukaan.

Toisin kävi! Sitä järjesteltävää tavaraa riitti ja riitti ja asiakkaitakin kävi. Myin lankaa, virkkuukoukkuja ja neulepuikkoja. Keskustelin ergonomisista neulomisasennoista ja lastenvaatteiden korjaamisesta. Suunnittelin hääkoristeita ja vauvanvaatteita. Hellepäivän hitti oli ehdottomasti bambulanka.

Nyt on Pusu-Essillä kuitenkin uusi koti ja pikkuruinen kulmapuoti käsityöpuodin sisällä pullollaan tavaraa. Ehkä seuraavalla puotivuorolla ehdin kuvatakin enemmän.

Pinnallista

Käsityöyrittäjyydessä on yksi hirmuisen kiva puoli: saa pukeutua ja tälläytyä milloin mihinkin teemaan. En ole koskaan käynyt kosmetologilla ja kampaajallakin käyn vain kerran vuodessa, eikä minua haittaa kulkea meikittömänä ihmisten ilmoilla, mutta tästä tykkään. Ripsipidennyksiin hurahdin vuodeksi, kunnes tulin niille (ripsiliimalle) allergiseksi. Viimeisimmät pidennykset olin hangannut unissani kahdessa yössä pois. Tallipihalla on ollut hirmuisesti tapahtumia, ja suurimmassa osassa niitä on ollut jokin teema.

Vintageen punaista huulipunaa ja rajaukset yläluomille.

Välillä peikkoäitinä...

... jääkarhuna...

... maatuskana...

... tai enkelinä.

On ollut viikinkiä, ennenvanhaa, kärpässientä, pääsiäistä, joulua ja juhannusta, kaikenlaista lapsellista. Tavallisenakin puotipäivänä kukkia hiuksissa...

... pieniä hauskoja käsintehtyjä juttuja...

... kukkia ja nauhoja vaikka kengissäkin.

Kynsissä kärpässienen pilkkuja...

... tai vaikka leppäkerttuja

Mekkoja, essuja, hauskoja koruja - hassua ja ihanaa, ihan hömppää. Varsinkin lapsiasiakkaat tuntuvat huomaavan pienimmätkin yksityiskohdat - eivätkä ujostele kysellä niistä. On varmasti elämys käydä pienessä satumaisessa puodissa, jonka myyjällä on perhosen tuntosarvet tai enkelin siivet. Työmatkojeni vakiopysähdyspaikan, huoltoaseman henkilökunnalla on ollut Tallipihan päivinäni hauskaa. Peikkokostyymiin asti ilmeet pysyivät epäileväisen peruslukemilla, sitten tuli riemukas nauru.

Jatkossakin tapahtumiin suuntaa Kuplan tai Suuren Kurpitsan (eli kauppa-auton) ratissa vähän keskivertopukeutujaa värikkäämpi hahmo.