perjantai 17. elokuuta 2012

Kirjahyllyssä

Rakastan kirjoja. Rakastan lukemista, mutta pidän myös siitä, miltä kirjat näyttävät, tuntuvat ja tuoksuvat. Rakastan sitä, miltä ne näyttävät riveissä ja pinoissa. Kuluneiksi luettuina, uutuuden jäykkinä. Pehmeäkantisina, kovakantisina, värikkäinä, lämpiminä.


Parasta rentoutumista kesäpäivänä on kellahtaa varjoon riippumattoon Agatha Christien dekkarin kanssa - tai maata paahtavassa auringossa viltillä ja tihrustaa kirjan tekstiä kirkkaassa valossa. Tai talvipäivänä kaivautua päiväpeiton päälle ja torkkupeiton alle kirjan kanssa, kasata tyynyistä korkea pino ja kuunnella tulen rätinää, mielellään kissa ja koira jaloissa. Syyspäivänä kaataa kahvia isoon mukiin ja käpertyä sohvan nurkkaan kirjaa lukemaan. Keväällä selata puutarhakirjaa ja miettiä, saisiko omat mustat peukalonsa vihertämään.


Lasten saannin jälkeen en ole juurikaan ehtinyt lukea. On ollut tietysti myös remonttia, eläinperheen kasvamista ja yrityksen perustaminen. Ruuhkavuosia, sumuvuosia. Lapset ovat tehneet kirjahyllyssä tuhojaan. Monta kirjaa on tutkittu lukukelvottomiksi, suurimmasta osasta puuttuvat kauniit kansipaperit. Muuttojen yhteydessä kirjoja on myös karsittu, tehty tilaa uusille.

Mutta kirjat odottavat. Sumuvuodet menevät ohi. Opin ottamaan töistä vapaapäiviä. Sumuvuosina on julkaistu monta uutta, lukematonta kirjaa. Ne odottavat yhtä kärsivällisesti kuin jo luetut ystävänsä.


Olen viime viikkoina miettinyt sisustamista. Tietysti omaa kotiani, itseäni sisustajana, mutta eniten itse termiä ilmiönä. Törmäsin tähän Me Naisten artikkeliin aiheesta (Himosisustajan puoliso: "Mielipiteelläni ei ole painoarvoa"). Siinä kiteytyy kaikki se negatiivisuus, minkä liitän sisustamiseen.

"Ainoa tyylillinen kiistakapula Sannan ja Jarkon huushollissa on kirjahylly. Kirjat ahdistavat Sannaa, koska ne ovat ties minkä värisiä ja kokoisia. Jarkko taas ei missään nimessä luovu rakkaista kirjoistaan.

Kerran hän käänsi Sannan pyynnöstä kirjojen selkäpuolet seinään päin, jotta väri olisi edes yhtenäisempi, mutta ei sekään oikein toiminut."


Minä en ole sisustaja.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Olipa tosiaan ahdistava Me Naisten artikkeli! Melkoisen epäkohteliasta on sisustaa koti, joka näyttää vain äidiltä - muut perheenjäsenet ovat vähän kuin vieraisilla. Ja puhetyylikin oli tyly. Mahtaa olla nöyryyttävää, jos puoliso sanoo, ettei "anna toisen koskea porakoneeseen"...

Rakastan kirjoja minäkin. Niitä saa olla kaikenvärisiä, sikinsokin ja jokapuolella!