Paluu arkeen

Voi, kunpa olisi mahdollista jättää aina messujen jälkeen kalenteriin yksi rennompi päivä! Vaikka sellainen, että saisi kotona villasukat jalassa päivittää messumyynnit kirjanpitoon ja verkkokaupan ajan tasalle - ihka oikeasta vapaapäivästä en edes uskalla haaveilla. Mutta ei, messujen jälkeiseen elämään kuuluu MESSUKAAOS!

Palataan vielä sen verran viikonloppuun, että sunnuntainakin Horse Fairissa riitti vilinää. Olin onneksi saanut ommeltua kunnon varastot ja vain pari tuotetta loppui kokonaan kesken. Kepparipöntöissä väki kävi messujen edetessä harvaksi. Mutta hyvä niin, myymäänhän tännä on tultu!

Sitä messut ovat: tämän homman tähtihetkiä, vilinää, käheäksi puhuttua kurkkua, naurua - rankkaa ja antoisaa :)

Kiitos ihka ensimmäisista Helsinki Horse Faireistani ihan parhaille asiakkaille, järjestäjille, kollegoille ja mukaville, auttavaisille naapureille!

Messuhulinan hiljennyttyä halleissa alkaa toisenlainen hulina: osastoja puretaan, autot ajetaan sisään ja tavaraa ja hevosia kuljetetaan ulos. Itse vaihdan purkuun farkut tyllihameen tilalle ja tennarit jalkaan. Hiki tulee tässä hommassa. Sain sullottua osastoni taas kunnialla kauppa-autoon ja huristeltua välikohtauksitta tasaisen varmasti kotia kohti. Ensin täytyi ajaa puodille purkamaan kuorma. Tähän tuli onneksi Mies avuksi, en varmasti olisi jaksanut enää yksin retuuttaa painavaa kassatiskiä ja kaikkea muuta sisälle.

Yhdentoista jälkeen olimme kotona ja pääsin halaamaan pienimpiä rakkaita. Ja kyllä, olemme sijaisperhe, siksi pieniä ihmisiä näyttää putkahtelevan elämäämme yllättävästi :D Rakkaita ovat kaikki ja ihan täysivaltaisia perheenjäseniä, minun lapsiani, sen aikaa kun meillä viettävät.

Maanantai kului puodilla messukaaosta taltuttaen. Ajattelin samoilla kaaoksilla vähän vaihtaa myös puodin järjestystä. Aika hyvään malliin puodin maanantain aikana sainkin - nettikaupassa tyydyin taltuttamaan tilauspuolen ja nappaamaan loppuunmyydyt tuotteet piiloon.

Tiistaina oli vuorossa koulupäivä. Tämänkertaisena aiheena oli visuaalinen stailaus (taustalla parityönä rakentamamme vappuinen näyteikkunaharjoitus sisustusliikkeelle kierrätysteemalla). Vähän pahaan väliin tuli, sillä messukaaoksen kanssa taistellut mieleni taisi olla otollista maaperää inspiraatiolle...

Niinpä keskiviikkona oli pakko poiketa rautakaupan kautta puodille ja sutia sirkusnorsun harmaata yhteen seinään. Tämä vaaleankeltainen seinä oli huonekaluvalssin jälkeen niin valju ja täynnä rumia, vanhoja naulan- ja ruuvinreikiä, että visuaalista stailausta opiskelleita silmiäni särki. Tämä rusehtavan harmaa väri jäi kummittelemaan jo marraskuun alkupuolelta Outi Les Pyyn visuaalisen markkinoinnin luennolta.

Uudella värillä sain rajattua avoimen työhuoneen ja myymälän selvästi eri tiloiksi. Keltaisen ja harmaan yhdistelmä ei ole oma lempiyhdistelmäni, mutta kyllä se vain toimii. Sinne jäi harmaa seinä kuivumaan, tänään poikkeamme Miehen ja porakoneen kanssa viimeistelemässä muutoksen. Värit tuntuvat pomppaavan tuosta vielä märästäkin harmaasta taustasta upeasti esiin.

Muuten puodilla alkaakin olla tavarat paikoillaan, odottelemassa kevään täydennyksiä.