tiistai 12. heinäkuuta 2016

Mitäs sitten?

Niin, mitäs nyt jatkossa? Yritys loppuu ja Ahdin tilan keppihevossirkuksen fb-sivun päivittäminen loppuu. Nettikauppa loppuu kokonaan ja sivu poistuu. Instassa olen omalla nimelläni (@jasmiinaahti), joten se jatkaa fiiliksen mukaan - samaan malliin kuin tähänkin asti. Mutta entäs blogi?

Blogin sisältö tietysti muuttuu, kun kaikki yritykseen liittyvä jää jatkossa pois. Mutta tämä blogi alkoi äitiyslomalaisen käsityö- ja maallemuuttajan lifestyle-blogina, joten niille juurille palataan. Mietin jo, pitäisikö osa blogista jakaa erilleen omaksi aihepiirikseen. Hevosblogille voisi saada paremmin lukijoita ihan puhtaana hevosblogina. Yrityksen loputtua meillä alkaa kaikkien lasten kanssa yhteiset minimaailmaprojektit. Nekin voisivat toimia omana bloginaan. Mutta enhän minä montaa jaksa ja kerkiä päivittää, olen niiden kanssa solmussa saman tien ja unohdan salasanat. Jatketaan siis sillisalaatilla, jota olen tarjoillut tähänkin asti. Lifestyle-blogiksi tätä voi kai sitten kutsua.

Luvassa on siis ainakin volkkarijuttuja: oma kuplani tarvitsee uuden maalipinnan ja samalla vaihtuu väri ja muutakin kivaa tuunausta on luvassa. Miehellä on lisäksi kesken kaksi kuplaprojektia: omansa ja kummityttöni. Ja kauppa-auto! Se ei enää ole kauppa-auto, vaan siihen on suunnitteilla muutos matkailuautoksi. Projektia ja myöhemmin retkiäkin siis on luvassa.


Jotain minunkin täytyy tehdä kantaakseni korteni eläin- ja ihmisperheemme elatukseen. Lainavauvoja on toiveissa. Näiden vauvojen kanssa ei ole koskaan varmuutta tulevasta, mutta toivottavasti saamme vielä muutamaa hoitaa. Vauvoista itsestään en tietenkään voi blogissa kertoa, mutta ajatuksia sijaisäitiys varmasti herättää. Olen pestautunut jo myös markkinointiin liittyviin keikkahommiin, toivottavasti niitä sitten vauvojen välissä riittää. Aika näyttää, miten tämä sujuu ja mikä minusta isona sitten tulee.


Hevosia on luvassa varmasti. Laumassamme näitä rakkaita on nyt viisi. Tämä lukumäärä tuntuu aika hyvälle harrastavalle perheellemme, mutta ehkä tulevaisuudessa haaveena on vielä lapsille isompi poni - ehkä jopa ruusukehai. Toivon Otson ja Humun hitsautuvan yhteen. Humu jaksaa kantaa Otsoa aikuiseksi mieheksi asti. Minä toivon saavani jatkaa Pojun kanssa pusikoissa ryskäämistä pitkään. Muiden eläinten ja tallinväen kuulumisia kertoilen varmasti myös.


Sisustusta. Huomaattekos, en enää ole tälle sanalle allerginen :D Minulla syyhyää sormet kaikenlaisiin pikku kohennusprojekteihin nyt, kun lapset ovat kasvaneet pahimmasta tuhovaiheesta yli. Remppaakin on vielä jäljellä sekä sisällä talossa että piharakennuksissa.

Kuvat Pinterestistä 

Puutarha! Pihamme on edelleen KA-MA-LA! Sille on tehtävä jotain. Ideoita on vaikka kuinka, mutta aika niiden toteuttamiseen on ollut olematon.

Kuvat Pinterestistä 

Miniprojektit jo mainitsinkin. Minimaailmoja on suunnitteilla lasten kanssa matkalaukkuun, ompelukonelaukkuihin, kirjoihin... Ainakin nyt alkajaisiksi :D

Kuvat Pinterestistä  

Luvassa on tietysti myös arkea ja juhlaa. Pelkään, että minusta tulee kaupungin hulluin joulukoristelija Amerikan tyyliin, nyt kun saan keskittää kaiken aiemmin puotiin ja autoon purkamani jouluhulluuden kotiin :D Käsityöt tulevat varmasti jatkossakin olemaan osa elämääni. Tulen vain tulevaisuudessa tekemään niitä omalle perheelle. Keppihevosetkin jatkavat osana elämäämme omien lasten keppariharrastuksen myötä. Ehkä joskus innostun lähtemään käsitöineni markkinoille tai muihin myyntitapahtumiin? Ainakin aion käydä niissä ahkerasti asiakkaana ja noistakin reissusta varmasti bloggaan.

Kuvat Pinterestistä 

Ahdin tila yrityksenä loppuu ja lakkaa olemasta, mutta kotimme on edelleen nimeltään Ahdin tila. Samalla nimellä jatkaa blogikin.

Kiitos teille kaikille, jotka olette olleet mukana. Lämpimästi tervetuloa myös uusille lukijoille, jos teitä tänne löytää :)

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos kun jatkat blogia, tätä on ollut ilo lukea ja aion vierailla täällä jatkossakin säännöllisesti, oikein ihanaa jatkoa sinulle valitsemallasi tiellä :)
-heppatyttö sari

Anonyymi kirjoitti...

Hei,

Hienoa ja ihanaa, että elämässään tekee rohkeitakin ratkaisuja ja
seuraa sydämen ja innon ääntä.

Olen lukenut blogiasi parin vuoden ajan ja ihaillut omintakeista
tyyliäsi ja runsasta mielikuvitustasi mikä näkyy kaikessa.

Jatka eteenpäin samaan malliin eli luottaen elämään.

Itse 61 vuotiaana mummina voin sanoa,
että hupsis aika kuluu luvattoman nopeasti.

Kaikkea hyvää ja myös siunausta koko perheellenne.

t. mummi

Aila kirjoitti...

Hienoa Jasmiina! Olet niin ihanan energinen persoona. Takuulla jatkan blogin lukua ja sillisalaatti-versio on paras. Tervetuloa minimaailmaan, varoitus tää vie kaiken ylimääräisen ajan totaalisesti, mutta on niin kivaa. Nähdään, yritän päästä loppujuhlaan!

KataMaria kirjoitti...

Jatkan mielelläni lukemista, oot vaan niin ihana persoona! <3

Anonyymi kirjoitti...

Täällä ilmoittautuu yksi hiljainen lukija, joka mielellään seuraa edelleen blogiasi. Erityisesti heppajutut kiinnostaa. Meillä on siitostammoja ja ravureita ja hankimme vihdoin vuosi sitten ensimmäisen suomenpollen, ratsun. Sitten tarttui matkaan lämppäri, joka on ollut vain ratsukäytössä. Keväällä meille muutti rescue-polle. Rodultaan abc ja perjantaina haemme lapsille ( omat tytöt 1- ja 3-vuotiaaat sekä heidäm 9-vuotiaat serkkukaksoset) 16-vuotiaan shetlanninponiruunan. Joten näillä todella on tapana liaääntyä :-D. Lisäksi haaveilemme kahdeksan tukiperhevuoden jälkeen sijaisperheeksi ryhtymisestä, ei tosin lypestä. Mielenkiinnolla siis luen juttujasi ja seuraan värikästä sekä eloisaa persoonaasi. -Anki