Tervetuloa, Mauri!

Okun, Viljamin ja Rokin lopetuksen jälkeen laitumella alkoi näyttää hirmuisen tyhjältä. Poju on täydellinen hevonen minulle ja Humu oikea kultakimpale lasten kanssa, mutta tytöille jäi valtava hellittävän ponin kokoinen aukko. Niinpä selailin taas Hevostalli.netin markkinoita ja facebookin hevoskaupparyhmiä. Kiltit, kohtuuhintaiset ponit vaihtoivat omistajaa salamavauhtia, joten muutaman kerran myöhästyttyäni olin nopea (heh, milloinkohan en olisi hevoskaupoissa ollut :D )

Mauri oli toinen poni, jota kävimme katsomassa. Se oli 7-vuotias eestiläinen ratsuponiruuna ja asusti ratsastuskoulussa. Se oli aiemmin ollut tuntikäytössä, mutta ollut pitkään sairaslomalla kinnerpatin takia. Kinnerpatti on kipeä tulehdus hevosen takajalan kinnernivelessä, joka kuitenkin etenee niin, että ajan kanssa se luutuu kivuttomaksi ja hevosesta tulee usein vielä käyttökuntoinen. Maurilla kinnerpatti oli vain ollut akuutissa vaiheessa yli vuoden, ja ratsastuskoulussa sen toipumista ei ole järkevää loputtomasti odottaa, sillä hevonen on pois tuntikäytöstä.

Voi, miten kultainen pieni hevonen ♥ Utelias, ystävällinen ja puuhakas. Antoi nätisti tyttöjen harjata ja hoiti Miehen parran hellästi järjestykseen, tuuppi minua samettisella turvallaan. Ei auttanut muu kuin lyödä kättä päälle ja lainata traileri. Eikä mikään pikkukoppi ollutkaan :D

Mauri käveli muina hevosina naru löysällä traileriin ja matkusti rauhallisesti. Onneksi matka ei ollut kovin pitkä, sillä minua vähän kylmäsi kuljettaa jalkavaivaista hevosta.

Hyvin päästiin perille ja Mauri sai tutustua uuteen paikkaan rauhassa tarhassa. Poju ja Humu olivat aidan toisella puolella laitumella.

Parin päivän päästä laskimme Maurin Humun kanssa laitumen puolelle. Poju osaa laumassa olla riiviö, joten se sai aluksi katsella tarhan puolelta.

Sen verran rauhallisesti homma sujui, että samana päivänä päästimme Pojunkin mukaan. Kyllä muutama juoksuaskelkin otettiin, mutta enimmäkseen keskityttiin olennaiseen: syömiseen.

Ensimmäinen yhteispiehtarointikin nähtiin melkein heti pikku lauman yhdistyttyä.

Parin päivän päästä jo oltiin yhdessä siestalla. Ei ollut huolta tällä poppoolla sapelihammastiikeireistä.

Loppukesällä vaihdettiin laidunlohkoa vielä kauemmas ja sinne on kiva kulkea porukalla.

Mauri sai pattikengityksen ja eläinlääkäri piikitti kipeän nivelen (Humultakin piikitettiin samalla ensimmäiset vanhuuden vaivat, kipeytyneet takapolvet) ja syksyllä päästiin vähän hommiinkin. Kinnerpattiselle rauhallinen liikunta on hyväksi, joten käynti-ja ravityöskentely kevyen ratsastajan kanssa on enemmän kuin suotavaa. Toki tämä poppoo laitumellakin liikuntaa saa.

Ekan yhteisen ratsastustunnin loppukaarrossa meinasin haljeta ylpeydestä: pöhelö-Pojusta on tullut 10-vuotiasta kiltisti totteleva ratsu ja Mauri - se oli elementissään!

Maastossa Pojulla on vähän liikaa vauhtia lasten makuun, mutta pikku lenkkejä mennään näinkin.

Tänäkin vuonna laidunkausi kesti pitkään. Tämä alempi kuva on lokakuulta.

Sain aikaiseksi syksyllä maalata lopultakin nimikyltit talliin. Ja kyllä vain: Mauri on arabin ja eestinhevosen rakkauslapsi. Mauri, Maukka Perusjätkä, Mauno Ahonen.

Jätimme tänä vuonna tarhan jatkoksi laitumen puolelle juoksuaitauksen. Sen verran kakaramaista on tämän poppoon meno. Vanha Humukin innostuu välillä riekkumaan kuin teini.

Leppoisaa on kuitenkin elo enimmäkseen.

Maurin kuuma arabialainen veri saa sen liikkumaan kevyemmin (häntä pystyssä ja kaula kaarella, sieraimet lautasen kokoisina!) kuin suomenhevoset ja tytöillä on vielä siihen totuttelemista. Viileämpi eestiläinen veri saa vastapainona Maurin ajattelemaan lähinnä ruokaa. Kinnerpatti ei juurikaan ole eloa ja oloa haitannut, joten otetaan päivä kerrallaan ja ollaan varovaisen toiveikkaita, että Maurilla olisi vielä parikymmentä kivutonta vuotta edessäpäin. Kokonsa ja rakenteensa puolesta (sk. 149 cm) Mauri jaksaa kantaa minutkin, kunhan kintut vain ovat kivuttomat. Toistaiseksi elellään enimmäkseen rauhallista oloneuvoksen ja seurahevosen elämää.

Hienosti Mauri on kotiutunut ja pieni, uusi lauma hitsautunut yhteen. Laitumen ollessa hevosten hautojen luona, Humu, Poju ja Mauri nukkuivat hautojen vieressä. Toisella puolella aitaa hautojen takana oli peurojen kiepit.

Tämä lauma on suurempi kuin kolme hevosta.