Sisustuslehtijoulu - se todellisuusversio

Tänä vuonna tuntui olevan loputtomasti aikaa ennen joulua. Ja kyllähän sitä olikin yrittäjäaikoihin verrattuna ruhtinaallisesti!

Leivoin hirmuisen määrän kuivakakkuja ja monen monta piparitaikinaa. Iso osa piparkakuista syötiin taikinana, mutta paistoon astikin päätyi muutama.

Löysin kirppiksiltä ja kaupoista kaksi uutta joulukylää, jouluveturin, maanisen musisoivan pukin ja muutaman uuden joulutalon. Ja tietysti jokusen hullun kuusenkoristeen.

Lahjojen paketointikaan ei jäänyt viimeisen yön valvojaisiin ja tästä hommasta nautin pitkästä aikaa. Pieni, karvainen avustaja on tuore tulokas, kesällä syntynyt kissanpentu Miiru.

Teinikissan ollessa talossa kuusenkoristeluteemana on särkymättömyys. Lasikoristeet ja lametta jäivät aarrearkkujen uumeniin tänä vuonna.

Lunta saatiin maa valkoiseksi asti vähän ennen joulua. Tallissa on nyt Pojun ja Humun lisäksi loppukesästä meille muuttanut pikkuheppa Mauri.

Jouluaattona hepat saivat taas ikiomat joulukuuset. Hevosen hengitys tuoksuu ihanalle pitkään kuusijuhlien jälkeen.

Jouluna ei päästy ratsastamaan, sillä Pojulta lähti kenkä. Mutta heti joulun jälkeen kelpasi käydä taas lenkillä. Sain joululahjaksi pienen kameran ja kokeilin sitä ratsastuslenkillä. Onnistuin tallentamaan muistikortille vakuuttelua Miehelle, että tätä on ihan simppeli käyttää, ähisevän satulaannousun ja tunnustukset bataattilaatikon ja konvehtien syönnistä ja Pojunkaan satulavyö ei ihan normireikiin yltänyt. Muistikortilta sen sijaan loistavat poissaolollaan Kolkuntien kiitoravit ja luminen laukkamäki.

Ja voi itkujen itku, ehdittiin vielä yhdet hautajaisetkin tälle joululle: Taisto kuoli jouluaattona. Pieni, rakas, urhea taistelukala. Miten näihinkin sintteihin kiintyy... Taisto tunnisti ihmiset ja sillä oli selvästi ihan oma luonne. Ihmeellinen on tämä pallo kaikkine elämineen.

Possu Orf sai aattoherkuksi hunajamelonia. Orf on ollut meillä jo viisi vuotta.

Aattona pöytä oli täynnä perhettä ja läheisiä, joulupäivänä puolestaan meille rantautui flunssa. Humu alkoi ontua toista etustaan ja yksi kanoista joutui nokituksi. Kanamity Jane saikin yksityishuoneen kanalassa ja näyttää onneksi toipuvan siellä hyvin. Joulumusiikkia, hyvää ruokaa, herkkuja, yhdessäoloa. Tämän lauman kanssa pakettiin kuuluu myös lähes jatkuva sairasosasto ja huoli. Mutta elämäähän tämä, kaikkineen.

Aaton paras hetki on aina, kun ipanat ovat nukahtaneet ja elukat on hoidettu yöpuilleen. Minä pääsen Miehen kainaloon sohvalle leffan ja konvehtirasian kanssa. Miiru-kissa on ilahduttavan sosiaalinen ja hellyydenkipeä, joten samalta sohvalta kuuluu nyt ihanan kodikasta kehräystä.

Meillä joulunaika jatkuu vielä loppiaiseen. Silloin itämaan tietäjät lopulta löysivät perille lahjoineen. Minusta vain tuntuu tylyltä julistaa joulu päättyneeksi heti joulunpyhien jälkeen ja jättää tietäjä-parat yksin vaellukselleen. Tästä ei ole kiire pois.

Vielä kerran Tallipihan Joulussa

Minun jouluinen myyntikiertueeni päättyi viikonloppuna Tallipihalle. Olin molempina päivinä taas Suklaapuodin ja Hohde-joulukaupan välissä tallin edessä. Piha oli tänä viikonloppuna täpötäynnä kauppiaita - ja asiakkaita :) Tallipihan joulu on auki vielä aatonaattoon 23.12. asti, joten hyvin ehtii vielä poikkeamaan tähän Tampereen jouluiseen helmeen!

Hyvä mieli jä tästä joulukiertueestani. Ihan sopivasti torimuijan elämää näin tauon jälkeen, nyt muistan taas arvostaa siistejä sisätöitä :D Parasta olivat taas kohtaamiset ja tietenkin lämmitti keppariasiakkaiden palaute:

- Sä teet Suomen kauneimmat kepparit!
- Meillä on sun keppari ja se on pysynyt tosi hyvässä kunnossa kaksi vuotta.
- Meidän tyttö nukkuu sun kepparin kanssa.
- Kellään muulla ei oo näin tukevia ja ryhdikkäitä.
- Kukaan muu ei tee samanlaisia.
- Nää on kaikkein kauneimpia!

Nyt kepparitehdas kuitenkin taas sulkee ovensa toistaiseksi. Uutta kiertuetta pukkaa kuitenkin varmasti joskus.

Nyt pidän pienen loman ja teen kotona roikkuvat hommat pois. Satulaankaan en ole juuri ehtinyt ja Poju tuijottaa pian olkkarin ikkunaan tarhan aidan takaa reiän. Lenkkiä olisi vailla. Parin viikon päästä, ensi vuoden puolella, on luvassa sitten ihan uudet kuviot. Käväisin nääs pika-aikataululla työhaastattelussa ja ihan uutta, kivaa työjuttua on luvassa :)

Miljoonat kiitokset teille kaikille joulukiertueella kohtaamilleni ja kaunis kiitos varsinkin asiakkaille: vaikkei tästä hommasta liikoja tienaa, niin nyt on pukinkontissa kivat yllärit omille lapsille ♥

Tampereen Joulutorilla

Tänäkään vuonna mun ei ollut tarkoitus mennä Joulutorille, mutta niin vain sinne taas pariksi päiväksi päädyin. Viime vuonna olin yhden viikonlopun agenttitonttuna myymässä Vinkeen ihania heijastinliivejä ja tänä vuonna onni potkaisi fb-kisassa, joten ei näköjään joulua ilman Tampereen ihanaa Joulutoria. Olin torilla tämän viikon maanantain ja tiistain.

Tuo yläpuolen kuva on jo lähtöroudauksesta, mutta pakitetaan vielä maanantaille. Olin siis Tonttula 3 -mökissä, joka oli samalla paikalla suihkulähteen vieressä, kuin missä olimme Pajukannan tilan Anun kanssa ensimmäisenä Joulutori-vuotenamme. Viime vuodesta asti Joulutorilla on ollut Tonttula-mökkejä vaihtuville kauppiaille lyhyiksi jaksoiksi. Tämä onkin kiva tapa kokeilla joulutorimyyntiä sitoutumatta koko pitkäksi joulutoriajaksi. Viime vuonna "somistettu" mökki oli somistettu vain tuolla havu- ja valoköynnöksellä, joka on joka mökissä, mutta tänä vuonna parakkimaiset seinät oli lisäksi piilotettu kankaalla. Vähän hillitympää kangasta toivoisin, sillä myynnillisesti tuo sahalaitakuvioinen on aika haastava, se "imaisee" tuotteet sisäänsä, vaikka minullakin sentään isoja ja värikkäitä tuotteita on. Naapuritonttulalainen vietti myyntipäivänsä virittelemällä somistuskankaan päälle omia kankaitaan, sillä kynttilät katosivat kuin taikaiskusta sahalaidan syövereihin.

Mutta joo, kiva mökki tästä taas tuli :) Ja oma tuotevalikoimani on sen verran spesiaali (huomaa tämän vuoden rönsyilemättömyys!), ettei ole tarvetta pysäyttää satunnaisia ohikulkijoita, vaan juuri se ikioma, pieni kohderyhmä.

Tampereen Joulutori on ihana: valot, tuoksut, musiikki, kauniit rakennukset ympärillä, tunnelma! Tämän vuoden uutuuskoriste, kuusiportti, oli juuri mökkini kohdalla. Siinä otettiin hurja määrä valokuvia ja bongasin ihkaekan kerran selfiekepin käytössä.

Joulutori on pullollaan herkkuja. Laadin itselleni aikataulun, että ehtisin maistaa kaikkia vain kahdessa päivässä: näkötornin munkkeja, Ohranjyvän lohikeittoa ja riisipuuroa, saksalaisia marsipaaniperunoita ja rahkamunkkeja ja vielä itselleni uusia tuttavuuksia, spiraaliperunoita. Ihan en tavoitteessani onnistunut ja rahkamunkit jäivät tältä vuodelta herkuttelematta, sen verran täynnä olin aikatauluineni :D Vinkki siis mahdollisille tuleville, uusille joulutorikauppiaille: ei eväitä mukaan!

Tästä tukka-asiasta mun täytyy tehdä joskus postaus :D Keepin ostin Tampereen kässämessuilta Carla Country Cottagelta ja se onkin ollut tosi kaunis, lämmin ja käytännöllinen.

Ekana päivänä olin niin keskittynyt herkkuihin ja tuttujen kauppiaiden ja asiakkaiden kanssa pitkän tauon jälkeen kuulumisten päivittämiseen, että sorruin shoppailurintamalla ainoastaan näihin Viipen mökin villasukkiin. Kotona ne olikin ihanaa vetää jalkaan ja herkkupäivän kruunasi oman poikasen tekemä piparitaikina.

Tiistaina maa oli valkoinen ja Aamulehti uutisoi lumikaaosta Tampereelle. Kleinari kulki mukavasti lumessakin ja pääsin näkötornin kahvilaan aamun munkkikahveille turvallisesti ja ajoissa. Ehdinpä vielä matkan varrelta kiepata henkkamaukassa hakemassa tämän supermuhkean kaulahuivin.

Herkkuja, tuttuja kauppiaita ja uusia tuttavuuksia, ihania asiakkaita ja lunta tulvillaan oli tiistai. Hain vielä turkisrukkaset joulutorikauppiaalta, sillä omat topparukkaseni olin unohtanut kleinariin ja se oli parkissa muutaman korttelin päässä.

Ihan parasta Joulutorilla mulle on ihmiset, varsinkin käsityöyrittäjät. Tuula on yksi heistä, jotka vain ovat jollain selittämättömällä tavalla sielunsiskoja. Eikä me näköjään edes kuvaa otettaessa maltettu olla hiljaa :D

Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja niin myös mun lyhyt joulutoripyrähdykseni. Illalla vähän jännitti, miten toriautoni liikkeelle saan, mutta nou hätä: sieltä se pörähti ja ohi kulkenut pikkutyttö huudahti: "Ihana!" On se! Matka parkista torille kesti, sillä Hämeenpuiston tukki valoihin pieneen ylämäkeen juuttunut rekka ja vielä enemmän sitä pällistelemään pysähtyneet kanssa-autoilijat. Selfiekeppejä en sentään nähnyt ja apuakin rekalla oli, joten lopulta matka jatkui.

Roudausta ja viime hetken fiilistelyjä. Raatihuoneen edestä oli pakko ottaa pari kuvaa, normaalisti tähän ei autoilla ole asiaa. On se komia!

Ja hei: te, jotka ette vielä ole käyneet Tampereen Joulutorilla, niin vielä ehtii käydä kauempaakin!

Tallipihan Joulussa taas

Nää mun päivitykseni on nyt vähän yksitoikkoisia: keltainen auto tapahtumissa :D En kuitenkaan ole viimeisen 1½ vuoden aikana käynyt tapahtumissa yhtä Tallipihaviikonloppua enempää, joten nyt on taas intoa tähän. Tosin nyt alkaa jo muistua mieleen, miten rankkaa tää kiertolaisen elämä säiden armoilla olikaan... Neljän viikon ajan viikot siis ompelen ja hoidan kotijuttuja ja viikonloput menee näissä merkeissä. Pidän ruutuvihkokirjanpitoa ja ei tässä touhussa oikeasti ole järjen hiventä :D

Sunnuntaina olin kuitenkin taas autoineni Tallipihalla. Tällä kertaa pystytin puotini tallin eteen Suklaapuodin ja joulunajan käsityöläisten yhteispuoti Hohteen väliin. Tallipihalla on siis puotijärjestystä vaihdettu. Suklaapuoti muutti isompiin tiloihin vanhaan valjashuoneeseen ja verhoilija Noora laittoi ikioman sisustusputiikin pystyyn Suklaapuodin vanhaan taloon. Joulunajan tallissa toimii Hohde, josta saa usean suomalaisen käsityöläisen tuotteita, joulunajan kukkia ja sisustustuotteita. Pikkuruinen Tallimiehen talo on pullollaan pientä ja ihanaa, sillä siellä on kalligrafin, puusepän ja lasitaiteilijan lisäksi nykyään myös Ottiilia värikkäine pehmoineen, kortteineen ja pienine ommeltuine sisustustuotteineen.

Kanahäkki on tällä pihalla ja kanat tietysti nyt talvea viettämässä meillä. Tallissa on lampaita ja Ukko-aasi ulkoilee pihan aitauksessa tallin toisella puolella päivät.

On niin hienoa, että mäen päällä Milavida on nyt loistossaan. Käsittämätöntä, että se sai rappeutua vuosikaudet - onneksi se pelastettiin!

Mun uutuuksia tälle joululle ovat yksisarviset. Niitä on vuosien varrella kyselty, mutta ovat aina jääneet ja jääneet. Ja sitä paitsi niitä on ikeat, tokmannit ja marketit pullollaan - mutta ei tietysti käsintehtyinä.

Sunnuntain iltapäivänä saatiin lumikuuro kaunistamaan mustaa maisemaa. Heti on tunnelmaa!

Itselleni ostin pihamökin myyjältä pitkät palmikkosukat. Ihanat!

Tallinmäen Joulumarkkinoilla Kauttuan Ruukinpuistossa

Miten tästä tuntuu nyt olevan tosi kauan, vaikka viime lauantainahan vasta Euraan ajelin. Kauttuan Ruukinpuistossa on tapahtunut sitten viime visiitin ja alue näyttää todella heränneen eloon. Ihana, ihana paikka - menkää käymään! (Täällä voi tutustua paremmin.)

Säätiedotus lupasi kaatosadetta ainakin veden ja rännän olomuodoissa, joten pihamyyjien keskuudessa oli käynyt jonkinasteinen kato. Sisäpaikat olivat ääriään myöten täynnä. Ja niin vain väkeäkin tuli jäätävää sadetta ja kuraa uhmaamaan. Joulumieltä ilmassa selvästi ja oikein mukava päivä!

Ahdin tila Unelmien Talo&Koti -lehden joulunumerossa

Tätä jännitystä kesti vuoden: viime joulun alla meiltä tehtiin jouluinen kotijuttu Unelmien Talo&Koti -lehteen. Tämä tehtiin aika pian äitini kuoleman jälkeen, ja se näkyy ainakin omiin silmiini kuvistani. Meikkiä olisi ainakin voinut tupsutella urakalla. Olimme sopineet jutusta jo aikaisemmin ja se tehtiin sovitussa aikataulussa, koska tiesin miten positiivisia ja mukavia kokemuksia nämä ovat - koko perheelle. Miten hienoa on päästä kurkistamaan omaa kotia sanan ja kuvan ammattilaisten silmin!

Kuvauspäivä oli tälläkin kertaa todella mukava ja vauhdikas. Jutun tekivät toimittaja Atso Mikkola ja kuvaaja Johanna Myllymäki. Kiitos heille ♥

Lehti on kaupoissa nyt ja jutusta tehtiin nettiversiokin meilläkotona.fi -sivustolle. Sen voit lukea täältä.