Tätä taloa olen katsellut sillä silmällä. Puotisilmällä nimittäin. Tämän kivijalassa vuokralaiset vain tuntuvat viihtyvän sinnikkäästi, en muista koskaan nähneeni tässä tyhjää ikkunaa.
Kivijalkapuodin perustaminen näinä aikoina on ihan hullua. Kivijalkapuoti käsityöyrittäjälle on vielä hullumpaa. Mutta jos Sastamalassa on paikka, jossa sellaisella puodilla on edes pienen pieni mahdollisuus selviytyä, se on tässä. Vastapäätä ovat
Herra Hakkaraisen talo ja
kirjallisuusmuseo Pukstaavi. Tämä kuva on otettu Pukstaavin pihalta.
Siinä ne ovat, tyhjät ikkunat ja ovi! Olin menossa katsomaan toista liiketilaa, kun sattumalta huomasin tämän. Poikkesin naapuriliikkeeseen, kauneushoitolaan, ja kyselin. Sain vuokranantajan yhteystiedot ja pääsin saman tien katsomaan tilaa.
Minä en etsinyt nyt puotia. Etsin työhuonetta, jonka yhteydessä olisi pienen pieni puoti, jota voisin pitää hyvin rajoitetusti auki. Tarvitsen työhuoneen ja varastotilaa - en mahdu enää kotimme pikkuruiseen työhuoneeseen, en edes työhuoneeseen, vierashuoneeseen ja yläkerran aulaan. Tarvitsen tilan, jonne voisin saada apukädet. Neliömääräksi haaveilin viittäkymmentä, ehkä mahtuisin neljäänkymmeneen.
Sinä se on! Sisäänastuessa vastassa on pieni puoti. Ja toimiva kakluuni! Perällä pikkuruinen keittiö ja vessa.
Toisella puolella on kaksi huonetta. Kurkkaus ensimmäiseen: tämähän sopisi työhuoneeksi!
Kurkkaus toiseen: ja tämä varastoksi! Niiden väliin jää pieni aula, siihen saisin sopivasti toimiston.
Neliöitä on 50. Tasan, ei enempää eikä vähempää. Kaikki, mitä toivoin! Vuokrasumma jännittää. Se ei ole ihan pieni, mutta ei mahdotonkaan. Tiedän, että kivijalkapuodissa saa olla ahkerana, että saa myyntiä edes kulujen verran.
Tiedän.
Mutta tiedän myös, että tämä liiketila on juuri
SE liiketila, jos haluan puodin pyöritystä Sastamalassa yrittää. Juuri se oikea!
En voi jättää tilaisuutta käyttämättä, kun se kerran eteen osuu. Miettisin sitä muuten lopun elämääni. Aika ei ehkä ole se kaikkein paras - mutta ei varmasti huonoinkaan.
Lähes 100-vuotias talovanhus on päässyt myös Mauri Kunnaksen ikuistamaksi :)
Marttilankatu ei ole vanhan Vammalan pääkatu, Puistokatu on. Marttilankadulla on kuitenkin säilynyt vanhaa rakennuskantaa, jota on vasta viime vuosina herätty arvostamaan ja kunnostamaan. Herra Hakkaraisen talo ja Pukstaavi vetävät ulkopaikkakuntalaisia ja toivon niiden kävijöiden löytävän myös minun puotiini.
Tästä alkaa taas uusi aika. Oman puodin aika. Toivon tietysti, että se on pitkä ja menestyksekäs, mutta jos ei olekaan, niin onpahan tämäkin kunnolla koetettu.
Nyt alkaa puodin laitto! Maalia sinne, kalusteita tänne! Tähtään avajaisiin kesäkuun puolivälin tienoilla.
