Kristallihäät

15 vuotta sitten pihlajat olivat painavina punaisista marjoista ja aurinko paistoi valaisten alttarin, kun Karkun kirkkoherra vihki meidät. Karkun kirkon kanttori joutui soittamaan molempiin suuntiin Prinsessa Ruususen häämarssin rikkinäisillä uruillaan, joilla sitä ei pystynyt soittamaan puhtaasti.

Silloin eivät olleet vielä muodissa modernit häätanssit. Me tanssimme vanhanaikaisesti häävalssin, Kulkurin valssin. Hääjuhla vietettiin kotipihassamme, edellisen kotimme rakennustyömaalla. Mäyräkoiramme osallistui juhlaan pikkulapselle tarkoitettu kravaatti kaulassaan. Kaasoni sitoi minulle seppeleen ja morsiuskimpun. Koristeet teimme itse. Kaksi suurta vuokratelttaa ja tanssilattian kasasimme häitä edeltävänä päivänä kaksin. Piha niitettiin viikatteella juhlakuntoon.

Hääautona oli oma kuplani, se sama, jolla myöhemmin ajoin ensilumen sataessa synnyttämään Auroran ja se sama, jolla huristelin tänäänkin.

Tänään, kristallihääpäivänä joimme kakkukahvit oman perheen kesken. Mies korjasi autoja ja minä hoidin hevoset ja kävin Pojulla maastossa. Ajattelimme käydä juhlapäivän kunniaksi ulkona syömässä. Kävimmekin - kiireen keskellä Hesburgerissa :D Koulukirjojen kontaktimuovittamista, vuositarkastuskäyntiä hammaslääkärissä, vaateostoksia lapsille, lapsilla läksyjä. Hyvää arkea, sitähän tämä on. Niin kuin suurin osa avioelämästä.