Tampereen päiviä vietettiin lokakuun alussa. Lauantaiaamuna starttasin kleinarin vesisateeseen. Sääennuste lupaili kuitenkin onneksi selkenevää, joten pyhkijät laulamaan ja tien päälle!
Koju pystyyn ja odottamaan, josko markkinakansa alkaisi heräillä...
... ja alkoihan se. Aurinkokin sai sadepilvet häädettyä.
Ihanaa oli taas nähdä tuttuja, niin ihmisiä kuin eläimiäkin.
Sunnuntaiaamuna sai skraapata auton lasit, mutta aurinko paistoi jo heti aamusta.
Mukavat kaksi päivää tutulla Tallipihalla :) Myyntimenestys ei mukanani seurannut, mutta eihän näistä koskaan etukäteen tiedä. Toivottavasti muilla myyjillä kauppa kävi minunkin edestäni!
Viikonloppua varjosti uutinen Kalevi Sariolan kuolemasta. Tallipihalla karusellinsa kanssa kesäisin ja jouluisin ollut Kalevi ehti tulla tutuksi vuosien varrella. Hän kävi myös Sastamalan puotiani kurkkaamassa. Toreilla ja turuilla säiden ja planeettojen asentojen armoilla työkavereista tulee tärkeitä. Yksin ei pärjäisi kukaan.
Hyvästi, Kalevi. Osanottoni läheisille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti