keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Pysähdys

Yhdessä hetkessä iloinen leikki muuttuu kivuksi ja kauhuksi. Salaa vanhemmilta hiippailtiin tutkimaan naapurin vanhaa puimuria. Auroran pikkurilli leikkautui lähes irti, se roikkui vain pienen ihonpalan varassa. Näinä hetkinä huomaa, miksi veroja maksetaan - kun omalla kohdalla tarvitaan käsikirurgia ja hohtavaa leikkausrobottia. Kiitos TAYS:iin, meillä lakataan jatkossakin toivottavasti kymmentä sormenkynttä.

Urhea tyttö keräsi jo heräämössä kaarimaljallisen reippaustarroja ja -kiiltokuvia. Kysyi osastolla sidettä vaihtavilta käsikirurgilta ja sairaanhoitajalta: "Mikä on musta-valkoinen-musta-valkoinen-musta-valkoinen" ja nauroi hoitajan seepratarralle nimilapussa. "Seepra, joka kompastuu portaissa!"


Entä jos olisi osunut ranne tai nilkka? Jos lapsi ei olisi heti tullut aikuisten luo? Yritän olla ajattelematta. Läheltä-piti-tilanteita ei lasketa. Nyt pieni ihana nukkuu käsi kipsissä omassa sängyssään. Sairaalareissussa parasta on kotiutuminen.


Osastolla verhon takana puhuttiin terminaalihoidosta. Meillä hoidetaan vain pikkurilliä.


Pieni rakas ballerina!

12 kommenttia:

Sirkku kirjoitti...

Voi pientä, pientä!
Kerro paljon terveisiä ja paranemishalituksia yhdeltä äidiltä, jonka sydämeen sattuu aina, kun jollekin pienelle tulee pipi.
Vaan onpas ollut reipas tyttö sairaalassa!
Minä rukoilen iltarukouksessa ja muulloinkin, että sormesta paranee hyvä, hieno sormi ja että kaikki alkaa siinä sormessa toimia hyvin.
Hali myös tytön äidille.

Jasmiina kirjoitti...

Kiitos Sirkku! Pitkä hoito on meillä vielä edessä, mutta ihanaa olla taas kotona. Tyttökin nukkuu kotona kuin tukki.

Pinkki kirjoitti...

Ui kauheus. Noi on noita kun jälkikäteen säikähtää mitä kaikkea olis voinut käydä.
Onneksi kaikki nyt hyvin!

Pinkki kirjoitti...

Ui kauheus. Noi on noita kun jälkikäteen säikähtää mitä kaikkea olis voinut käydä.
Onneksi kaikki nyt hyvin!

Sirkku kirjoitti...

Piti vielä palata. Eikö se ole aika lähellä sokkitilaa äidilläkin, kun näkee, mitä on tapahtunut? Ja lapsen äänestä tietää jo kaukaa, että nyt on tapahtunut jotakin tavallista pahempaa.
Saitko edes illalla unen päästä kiinni?

Jasmiina kirjoitti...

Pinkki: Totta!

Sirkku: Mietin itsekin, että kyllä mä varmaan aika pökissä oon viime päivät ollut. Sairaalassa uni tuli vasta, kun sain Auroran kainaloon. Onneksi ehtii miettiä ja jossitella vasta jälkikäteen, tapaturman jälkeen oli vauhtia ja toimintaa niin kauan, että saatiin tyttö leikkaussaliin.

Katja kirjoitti...

Hui, varmasti oli veret seisauttava hetki, niin äidille kuin tytölle. Toivottavasti tulee sormi kuntoon!

Tinde kirjoitti...

Hui kamalaa, taatusti on ollut veret seisauttava hetki nähdä oman pienen sormi siinä kunnossa :/
Onneksi TAYSissa osataan huoltaa pahojakin onnettomuuksien seurauksia kuntoon. Isosti paranemisia potilaalle ja sormelle! Toivottavasti tulee vielä hyväksi :)

Jasmiina kirjoitti...

Kiitos Katja ja Tinde!

*Minna* kirjoitti...

Oi kamalaa! Onneksi oli suojelusenkelit tytön mukana eikä käynyt pahemmin. Eikä sille mitään voi, että alkaa miettimään mitä kaikkea olisi voinut tapahtua! Olen ihan samanlainen!

Paranemisia pienelle tytölle ja äitin mielelle rauhallisia hetkiä kun sormen hoito on alkanut hyvin.

Anonyymi kirjoitti...

Hui kauhistus. Toivottavasti sormi paranee hyvin. OP

Anonyymi kirjoitti...

Hui kauhistus. Toivottavasti sormi paranee hyvin. OP