Lauantaiaamuna Horse Shown ohjelmassa oli lasten matinea ja lapsiperheitä - heppalapsiperheitä! - oli Expokin piukassa heti aukeamisen jälkeen. Kaikenlaiset myyntiennätykset paukkuivat pitkin päivää. Niin tietysti pitikin, sillä miinusmerkkiset ennätykset paukkuivat reippaasti osastopaikkaa varatessa ja tapahtumaan valmistautuessa. Isoimmassa aamuryysiksessä pelkäsin pikkuruisen osastoni kaatuvan, niin villiä oli meno.
Illan rauhoittuessa jaksoin vaihtaa mekon farkkuihin ja käydä sovittamassa niitä haaveilemiani kokochapseja. Nyt olen niiden onnellinen omistaja! Olen haaveillut moisista vuosikaudet ja nyt ne sain, ihan ikiomiksi! Ne ovat italialaiset, käsintehdyt, nahkaiset, ihanan paksut ja notkeat ja täydellisen kauniin ruskeat. Ja voi, miten hyvännäköiset! Enpä muista, että ikinä olisin itkenyt ilosta jotain ostosta tehdessä, mutta nyt meni tunteen puolelle. Samassa huumassa ostin vielä Dubarrylta - en suinkaan pyörryttävän ihania saappaita - vaan ihanan oranssit alpakanvillaiset pitkät sukat. Niitä en raaski messupöhöisiin torimuijan jalkoihini vielä vetää, vaan säästän ne johonkin juhlallisempaan tilanteeseen. Hotellihuoneessa palkitsin jalkani näillä keltaisilla kirppikseltä bongaamillani palmikkosukilla.
Yksi yö ja yksi päivä vielä. Jaksaa, jaksaa.
2 kommenttia:
Ihana, että oli ennätysmyyntejä. Kyllä se olit ne ansainnut! Kivat jutut muutenkin tästä tapahtumasta, luin nyt kaikki putkeen.
Kiitos, Pia :) Tää oli niin mun tapahtuma! Ensi vuonna uudestaan :)
Lähetä kommentti