Save the Date -häämessuilla

Voi hyvänen aika, tämä on taas niitä elämänopetuksia ettei voi kuin ihmetellä omaa tollouttaan! Minä innostun uusista asioista helposti ja varsinkin yrittäjänä tämä ominaisuus ei aina ole mikään etu. Ei nytkään. Tämä on siis Opettavainen Tarina - joka kaikkitietävien viisastelijoiden ehkä kannattaa hypätä yli :D

Häämessut. Olen kerran käynyt moisilla. Se taisi olla 90-luvulla omia häitä suunnitellesani. Kokemukseni ei siis ollut ihan tuore eikä tietämykseni muutenkaan tätä päivää. Enpä voi kehua häiden muutenkaan kuuluvan suurimpiin kiinnostuksen ja intohimon kohteisiini.

Mutta häämessuille siis menin. Näytteilleasettajaksi.

Kiitos kuvasta Roosa B:n Roosalle 

Luuri herätti lauantaiaamuna klo 3.45. Olin pakannut Jeepin jo perjantaina, joten pääsin tien päälle melko rivakasti.

Perillä roudasin täyteen ahdetun Jeepin kuorman sisälle Koskenrantaan ja kasasin messuosastoksi. Mukana oli keppihevosia häihin sopivissa väreissä ja mekkoja pienille morsiusneidoille seka pitsisiä viirinauhoja.

Parasta messuilla tietysti on tunnelma ja huiput kanssamyyjät. Nytkin mukana oli monta entuudestaan tuttua: tässä etualalla Liekon Elina ja punaseinäisellä osastolla TaavaNaisen Taava.

Kerrankin sain kohtuullisen mataline korkoineni ja strutsinsulka päässäni tuntea itseni alipukeutuneeksi. Messuilla tietysti liikkui malleja morsiuspuvuissaan, mutta lisäksi monet osastot olivat todella upeita ja henkilöt niissä edustivat yrityksiään stilettikoroissa, upeassa meikissä ja kampaajien loihtimissa kampauksissa. Suurin osa joka tapauksessa yritysilmeensä mukaisina.

Lavalla riitti ohjelmaa pitkin päivää muotinäytöksistä erilaisiin tietoiskuihin ja tanssinopetukseen. Väliaikoina esiintyivät erilaiset orkesterit viuluista tanssiorkesteriin. Omista häistäni tuttu häämarssi sai viuluversiona silmät kostumaan. Häät ovat ainutkertainen ja ihana juhla ja toivon, että jokainen morsian ja sulhanen muistaa ja malttaa niistä myös nauttia.

Messut olivat siis upeat ja hyvin järjestetyt ja paikkana tunnelmallinen Koskenranta oli juuri se oikea. Messuvieraitakin riitti vilkkaimpana aikana ruuhkaan asti.

Minä tollo vain en ollut osannut valmistautua. Nykymorsiamet suunnittelevat häitään pitkään, eräskin jututtamani kesäksi 2018. Shoppailumoodissa - saati heräteostosmoodissa - he eivät olleet. Morsiusneidon mekkoni kiinnostivat kovasti ja niiden tiimoilta jaoinkin vinon pinon käyntikortteja. Muutamalle pääsin juttelemaan keppihevosideoista häihin: jotkut ilahtuivat keppihevosista ratsastavien pienten morsiusneitojen ja sulhaspoikien saattueesta, mutta vielä useammat pitivät vuokrattavaa kepparirataa häiden muksuparkkiin hyvänä ideana. Harmi vain, etten ollut etukäteen osannut valmistautua! Ehdottomasti olisi pitänyt teettää kuvallisia flyereitä häihin vuokrattavasta keppariradasta ja pienten hääratsukeppareista. Saa nähdä, muistaako kukaan jälkikäteen ideoitani pelkkien käyntikorttien perusteella. Minun olisi pitänyt myös huomata tarjota keppareita ja mekkoja muotinäytöksiin, mutta niin vain sekin jäi.

Häämessut ovat siis selvästi tulevaisuuden markkinointia, ei tässä ja nyt -henkinen myyntitapahtuma. Tässä menin mönkään ja olin kuin neliskulmainen palikka, joka yrittää sulloutua pyöreään reikään. Myynti oli siis surkeaa - tosin nähtäväksi jää, miten tilauksia tulee myöhemmin.

Olin niin väärin valmistautunut ja olokin kävi surkeaksi, että sovin messujärjestäjän kanssa jääväni tänään pois. Naapuriosaston näytteilleasettaja onneksi lupautui levittäytymään myös minun osastolleni, joten kaikille osapuolille (uskon, että myös messuvieraille) asia järjestyi parhain päin.

Näiltä messuilta palasin kotiin rahallisesti köyhempänä, mutta kokemusta jo monta oivallusta rikkaampana. Tänään ajattelin viettää toisen häämessupäivän sijaan vapaapäivää, luultavasti viimeistä ennen joulua. Karistan samalla kimppuun hiipivää flunssaa kauemmas, sille ei nyt ole aikaa.

Jos joku messuvieraista jää muistelemaan kierrätyskankaisia Tara-mekkojani tai keppihevosiani, niin ottakaa ihmeessä yhteyttä! Ilman muuta teille sopivat teen :)