Talviratsastuksessa parasta on laukka lumisella pellolla. Tai rauhallinen käynti hiljaisessa, lumisessa metsässä. Tai rento ravi pikkutiellä hokkien rouskaistessa jäistä tienpohjaa. JOS ei ole tilsoja tahi tieroja - kivikoviksi jäätyviä lumikokkareita hevosen kavion pohjissa. Silloin askel ei pidä ja elikko-parka on vaarassa taittaa kinttunsa ja ratsastaja niskansa. Yksi ratkaisu on kengittäjän laittamat kiinteät tilsakumit, mutta niissä on omat huonotkin puolensa ja useimmiten tilsat lähtevät ravaamalla reippaasti pätkän matkaa. Meillä ei siis ole tilsakumeja. Mieluiten olisin kuitenkin kokonaan ilman tilsoja.
Bongasin facebookin uutisvirrasta vinkin itseaskarreltaviin tilsasuojiin. Näyttivät simppeleiltä: muovista leikatut sopivan kokoiset läpyskät pujotetaan lenkin ajaksi kenkien sisäpuolelle kavion pohjaan. Tämä oli testattava!
Käytin kaavoina Pojun vanhoja kenkiä ja leikkasin n. 5 mm sisäreunaa suuremmat läpyskät.
Putsasin kaviot huolella ja pingotin läpyskät paikoilleen. Jostain syystä muistin, kuinka teimme lapsena räpättimiä: leikkasimme jogurttipurkeista palasia ja kiinnitimme niitä pyykkipojilla polkupyörien renkaisiin niin, että ne osuivat pinnoihin ja pitivät ajaessa iloisen pärinän. Pojun räpättimet!
Sitten vain rohkeasti kohti räntämyrskyä ja jäisiä teitä! Alkumatkasta vilkuilin taaksemme jälkiä: olivatpa siistit! Hyvin näyttivät räpättimet pysyvän paikallaan, eikä niistä edes lähtenyt kummoista ääntä. Käynti ja ravi tietä pitkin: toimivat! Sitten suuntasimme metsäpoluille ja ravasimme kahden peltoaukean reunoja. Umpihangesta tielle tullessa tilsat putosivat heti: hyvältä näyttää! Lopulta kaarsimme omalle pellolle laukkaharjoituksiin. Pojun laukka on edelleen raaka ja olen tyytyväinen, kun se ylipäätään nousee. Aluksi mennään niin lujaa kuin kavioista lähtee, mutta hetken päästä Poju rauhoittuu ja rentoutuu, muistaa että tämähän on luvallista ja tuo ihminenkin kiittää. Mennään pätkä rentoa, pehmeää, mukavaa laukkaa ja itse alan taas nähdä jotain, kun viima ei lyö silmiä täyteen vettä.
Pelloilta palataan tallille pätkän matkaa tietä pitkin. Kaviot eivät pidä. Lenkin jälkeen takasissa on hirmuiset tilsat, mutta etusissa on räpättimet vinossa kyydissä - eikä tilsoja! Takasten räpättimet ovat luultavasti jossain päin laukkajälkiämme.
Näitä täytyy tehdä lisää ja hioa sovitusta juuri oikeaksi, sen verran lupaava oli tämä kokeilu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti