Niin kuin moni muukin asia, tämä sai alkunsa sattumalta. Tyttö ja keppihevonen, niin rakas että menossa sen keppi oli löystynyt kiinnityksestään. Lupasin kiinnittää sen tukevammin ja niin teinkin: irrotin kepin, porasin (tai itse asiassa Mies porasi, mutta näinhän se avioliitossa voidaan ilmaista) siihen reiät, puhdistin hiekkapaperilla, pehmustin hevosen sisälle tulevan pään ja ompelin kiinni. Tuloksena tukeva keppari, iloinen tyttö ja vauhdikasta ratsastusta.
Kunnes jonkin ajan kuluttua sain hätäpuhelun: keppihevonen, Lemon nimeltään, oli levännyt kaikessa rauhassa sohvalla ja tytön pahaa-aavistamaton isä oli istunut sen päälle. Keppi halki ja Lemon ratsastuskelvoton!
Kunnes jonkin ajan kuluttua sain hätäpuhelun: keppihevonen, Lemon nimeltään, oli levännyt kaikessa rauhassa sohvalla ja tytön pahaa-aavistamaton isä oli istunut sen päälle. Keppi halki ja Lemon ratsastuskelvoton!
Potilas: Lemon
Anamneesi: omistajan isä istunut päälle
Status: veltto ja haluton
Diagnoosi: haljennut keppi
Irrotin vanhan kepin ja ompelin uuden tilalle. Lemonista tuli taas kuin uusi - pirteä kuin varsa!
Kiinnitän kaikki itse tekemäni keppihevosten kepit samalla tavalla ompelemalla. Myöhemmin sain potilaakseni vielä Lemonin sukulaisen, Uljaan. Uljaskin sai uuden, tukevan kepin. Ja minä uuden aluevaltauksen ja uran!
Nyt Ahdin tilan keppihevossirkuksessa palvelee myös keppihevostohtori. Korjaan keppareita läheltä ja kaukaa. Kauempaa kepparit kulkevat näppärimmin Matkahuollon kyydissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti